Lapsen kaveri kylässä, kutsutko ruokapöytään?

Periaatteessa en. Koululaisten kavereista kun ei tiedä etukäteen koska ovat kylässä, ja voivat kyllä mennä kotiinsa syömään. Ekaluokkalaisella ja 5-vuotiaalla on kyllä kavereita, joilta olen pyytänyt lapsenhoitoapua, ja tavaksi on tullut tarjota ruoka kun lapset kyläilevät puolin ja toisin. Sitten on niitä kavereita, jotka aina roikkuvat meillä ja söisivätkin vaikka joka päivä. Ja homma ei toimi vastavuoroisesti. Heille en periaatteessa ruokaa tarjoa, paitsi...

..silloin on hankala tilanne, kun 5v:n kaveri on tullut meille suoraan päiväkodista ja hänelle annan ruoan (omani syö heillä silloin kun menee sinne suoraan päikystä), ja myös näitä roikkujakavereita on meillä. En mitenkään kehtaa sanoa että tämä kaveri saa ruokaa, mutta sinä et koska olet aina meillä. Tarjoan siis ruoan kaikille, vaikkei mitenkään olisi varaa ruokkia ylimääräisiä suita.

Riippuu vähän. Jos tiedän, että kaveri on kauempaa kuin 500m, kysyn haluaako syödä kanssamme. Jos taas on lyhyempi matka kotiin, kehotan lasta välillä käymään kotona syömässä. Joistakin lapsista tiedän, että kotona ei välttämättä ole kunnon ruokaa, joten heidät pyydän suoriltaan syömään kanssamme.

Itse pidän siitä, että perheemme ovi on aina avoinna kaikille. Haluan olla vieraanvarainen ja toisaalta myös oikeasti olen kiinnostunut lasteni ystävien hyvinvoinnista ja pidän heistä jokaisesta. Lapsia meillä on täällä joka päivä ja välillä on raskastakin, koska näiden lasten kotiolot eivät ole aina parhaat mahdolliset, minkä vuoksi tukeutuvat paljon minuun. Siltikin haluan tarjota heille kokemuksia välittävästä aikuisesta, joka huolehtii siitä, että he saavat tulla välillä valmiiseen ruokapöytään.

En ruoki muiden lapsia. Omat lapseni osaavat myös kieltäytyä kohteliaasti, jos heille tarjotaan ruokaa kyläpaikassa. Jokainen syököön kotonaan.

Meillä perhe syö yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että siksi aikaa kaverit lähetetään kotiinsa. Lähellähän nuo asuvat, menkööt jokainen oman perheensä kanssa syömään. Eri asia on, jos on etukäteen kutsuttu kylään sillä aikomuksella, että tarkoitus on ruokailla.

Tarkotinki jos on etukäteen sovitut kylään tuliat. Ymmärrän jos kaikki asuaa toistensa naapureina ja tällöin menevät omiin koteihinsa syömään. Täällä maalla kun on erinlaista. Kavereita on yhtä aikaa max 2 ja lähin kaveri asuu 4km päässä. Olisi todella töykeää käskeä kotiin syömään ja kutsua sitten takaisin leikkimään. 

Kyllä :) Tosin lapsi on kyllä vielä niin pieni, että noita kavereita ei vielä pahemmin ole. Mutta kyllä kysyn meillä aina, kun on ystäviä kylässä, että kelpaako ruoka. En näe syytä, miksen myös sitten tekisi samalla tavalla, kun lapsi alkaa tuoda kavereita kylään :) Meilläkin aina kotona tarjottiin ruokaa myös vieraille :) Kysyn myös, kun meillä on vanhemmat käymässä, että kelpaako heille ruoka :)

En kutsu ruokapöytään. Tosin välillä jotain pientä saattaa lapset tarjota, jos välipalaa ottavat. Kyläilijöitä saattaa olla päivässä useita ja monesti kaikilla lapsilla myös kavereita yhtäaikaa, joten ei viitsi alkaa päivässä ruokkimaan esim viittä lapsen kaveria.

meillä pääsääntöisesti lapset syövät kotonaan, kipaisevat kotiin siis naapuriin (samalla tiellä) ja tulevat takaisin syötyään. Samoin oma lapsi soitetaan syömään ruoka-aikaan. Välipalaa syövät usein koulun jälkeen yhdessä milloin meillä milloin kaverin kotona.

Meillä ei tarjota kellekään ruokaa. Painukoot aikuisetkin kotiinsa syömään, eikä norku ruokaa meidän pöydästä

aikuiset tuo termospullossa omat kahvinsakin. Minä en ala kaikkia ruokkimaan.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:57"]

Olin ihan ihmeissäni kun ystäväni kertoi ettei hän ruoki muitten lapsia. Itse tarjoan ruoan aina, oli kylässä sitten lapsen tai meidän aikuisten kaveri. Minusta on ihan kamalaa jos nälissään oleva lapsi joutuu vierestä katsomaan kun muut syövät. Miksei voi tehdä sellasta ruokaa mistä varmasti riittää kaikille vaikka olisikin ylimääräinen syöjä? Itse tiedän yleensä hyvissä ajoin etukäteen koska lapsen kavereita on kylään tulossa. Toivon ettei tämä ole yleistä, miten teidän muiden kodeissa toimitaan?

[/quote]

Itseäni ainakin alkaisi ketuttamaan jos olen häärinyt kauan keittiössä ja tehnyt vielä lapsen lempiruokaa,odottaen lastakin kotiin syömään ja sitten tullaan kylläisenä:äiti mulla ei oo nälkä,söin jo.Pidemmän päälle en sitten jaksaisi vaivautua kokkailemaan,siinä toivossa,että saa taas käydä naapurilla mun puolesta.Itse vihjaisin lapseni kaverille:meillä syödään nyt,käy sinäkin kotona syömässä ja tule sitten jatkamaan leikkejä.Tai se,että naapurin lapsi ei tykkäisikään,tökkisi vähän ja pitää heittää roskiin.Vai laitanko pussissa syömättä jääneet kotiin mukaan?Lapsetkin usein puhuvat mitä sattuvat,onko varmaa,ettei esim ole allergioita,vaikka lapsi väittäisi ettei ole.Mitä jos tulee allergia kohtaus?Yökyläilyt asia erikseen,silloin ruokitaan.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:21"]

Itseäni ainakin alkaisi ketuttamaan jos olen häärinyt kauan keittiössä ja tehnyt vielä lapsen lempiruokaa,odottaen lastakin kotiin syömään ja sitten tullaan kylläisenä:äiti mulla ei oo nälkä,söin jo.Pidemmän päälle en sitten jaksaisi vaivautua kokkailemaan,siinä toivossa,että saa taas käydä naapurilla mun puolesta.Itse vihjaisin lapseni kaverille:meillä syödään nyt,käy sinäkin kotona syömässä ja tule sitten jatkamaan leikkejä.[/quote]

Samaa mieltä. En haluaisi että lapsemme söisivät naapurissa mitään isompaa. Kun meillä syödään pyydän kavereita menemään siksi ajaksi kotiinsa.

Mun lapsuudessa oli selvää että jos mulla oli kaveri niin hekin saivat välipalaa ja ruokaa meillä.

Se oli ihan selvää.

Mutta muiden kodeissa ei sitten taas annettu minulle ruokaa jos olin leikkimässä, ja siitä tuli pienenä lapsena tosi paha mieli,melkein itku. En voinut pienenä ymmärtää että miksi minut jätettiin yksin huoneeseen odottamaan kaveria? Miksi en voinut myös syödä?

Ei lapset ymmärrä rahasta mitään, ei ne tajua että kaikilla ei ole varaa ruokkia muitakin.

Hyvä kysymys sinällään, mitä itse teen sitten? no nyt lapsi on 5 vuotias ja jos kavereita joskus on kylässä, koitan keksiä jotain pientä sapuskaa heille,vaikkei olisikaan ruoka-aika.

Kai vaan sitten olen kasvatettu tarjoamaan omastani?

En ruoki, koska omanikaan ei saa syödä muualla. Poika on  9v. Kaikki syö kotonansa ja antaisin kyllä ruokaa, jos omani saisi muualla jotain. Pojan kaverit on tottuneet siihen, että heillä ei ruokita muita niin eivät odota saavansa mitään meilläkään. Toimii näin ja ei meilläkään olisi yksipuolisuuteen varaa, kun meillä on melkein aina arkisin kavereita.

17 vielä kirjoittaa sen verran että,ehkä se syy miksi tarjoan on se, että tiedän itse miltä tuntuu kun ei tarjota.Ihan kauhealta, lapsen on vaikea ymmärtää miksi ei hänelle anneta?

Kyllä jo tokaluokkalaiset tajuaa, että jokainen syö kotonansa. Ei kukaan edes pyydä ruokaan vaan menevät kotiin syömään, kun vanhemmat soittaa.

vain silloin, kun siitä on erikseen sovittu kaverin vanhempien kanssa. Meille ruokailu on perheen yhteinen hetki ja näin on lapseni kavereillakin. Meille ei tulla suoraan koulusta kylään, vaan lapsi syö välipalansa ja tekee läksyt ennen kaverivierailuja. Kun on iltaruuan aika, kaverit lähtevät kotiinsa.

Näin ollaan sovittu kaverien vanhempien kanssa ja se toimii hyvin. Tietenkin yökylät tms. erikoisjutut on asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 18:57"]

Olin ihan ihmeissäni kun ystäväni kertoi ettei hän ruoki muitten lapsia. Itse tarjoan ruoan aina, oli kylässä sitten lapsen tai meidän aikuisten kaveri. Minusta on ihan kamalaa jos nälissään oleva lapsi joutuu vierestä katsomaan kun muut syövät. Miksei voi tehdä sellasta ruokaa mistä varmasti riittää kaikille vaikka olisikin ylimääräinen syöjä? Itse tiedän yleensä hyvissä ajoin etukäteen koska lapsen kavereita on kylään tulossa. Toivon ettei tämä ole yleistä, miten teidän muiden kodeissa toimitaan?

[/quote]

Ruokimme aina kaikki, jotka läsnä ovat. Samoin tapahtuu ystävien luona. Se, joka ei kykene ruokkimaan lapsensa ystäviä, on niuho, kireä ja epäsosiaalinen luonne.

Jos kyse on ruuan vähyydestä, homma hoidetaan syömällä pienemmät annokset, puolittamalla pihvit ja leivät jne. Uskonnottomien pöydässä 5 leipää ja 2 kalaa riittävät aina kaikille. Koskaan ei ole ruoka kesken loppunut, vaikka emme kieriskele rahassa.