Mies ei osallistu arkeen pätkääkään
Meillä neljä lasta, mies vuorotyössä ja minä äitiyslomalla. Mies ei osallistu arkeemme millään lailla. Laskut kyllä maksaa, satunnaisesti kokkaa, that’s it. Olen alkanut suorastaan vihaamaan viikonloppuja, koska mies ei muuta tee kuin ensinäkin nukkuu iltapäivään asti ja herättyään makaa loppupäivän sohvalla puhelin kourassa. Minä hoidan ihan kaikki lapsiin liittyvät asiat. Autan läksyissä, huolehdin ruuat, pesen vaatteet, ostan vaatteet, annan vitamiinit, pesen hampaat, kuskaan eskariin, vien leikkipuistoihin, hoidan neuvolat ja palaverit ym., selvitän ongelmatilanteet. Ihan kaiken. Miehellä ei ole hajuakaan lasten asioista, ei kysele eikä vaikuta kiinnostavan. Kevät- ja joulujuhliinkin saa pakottaa tulemaan. Leikkii ja temmeltää kyllä lasten kanssa silloin kun sille päälle sattuu, mutta ei esim sännöllisesti vie leikkipuistoon, eikä ikinä osallistu kanssamme ulkoiluun tai tule esim hoploppiin mukaan. Emme käy ostoksilla yhdessä, vaan minä hoidan kaikki ostokset yksin. Tuntuu että olen käytännössä yksihuoltaja ja mies on vaan joku joka käy täällä syömässä ja nukkumassa ja leikkii ja kokkaa jos siltä tuntuu mutta ei ota vastuuta mistään. Syyksi hän sanoo vuorotyön, kokee, että kun hän on töissä niin se riittää ja hänellä ei mitään muuta velvollisuuksia ole.
Tämän lisäksi mies ei arvosta minun tekemisiä yhtään, vaan puhuu halveksuen että kun mi vaan istun kotona ja imetän. Kerran kuulin kun puhui puhelimessa kaverilleen että raivostuttaa kun ei ikinä voi tulla kotiin niin että lämmin ruoka odottaisi. Mikä on ihan silkkaa paskapuhetta!! Teen joka ikinen päivä 2 lämmintä ruokaa joihin näen TODELLA paljon vaivaa, teen mahdollisimman paljon alusta alkaen kaiken itse. Eineksiä meillä ei syödä lainkaan. Mies itse on sellanen nirso että söisi vaan ihan muutamia ruokia ja nekin vaihtelee päivittäin eli turha mun ennakoida. Tänään menetin totaalisesti hermot kun miehellä oli vapaapäivä ja minä heräsin aamulla kuudelta vauvan kanssa, hoidin isot lapset kouluun ja siivosin koko asunnon ja pyykkäsin kaksi koneellista . Mies heräili samoihin aikoihin kun olinme syöneet päivällisen, ja lähdin siitä samantien pienten kanssa ruokakauppaan. Kun tulin takaisin, kertoi esikoinen että mies oli itekseen mumissut jotain että ”se idiootti osaa huolehtia lapsista edes”, meinasi sitä kun lähdin kauppaan enkä ottanut isompia lapsia mukaan vaan jäivät hänen kanssa kotiin. Suututtaa ja itkettää kun ei edes se, että mä niska limassa raadan ja teen kaikkeni että lapsilla olisi hyvä olla ja terveelliset elämäntavat ja toinen ei osallistu pätkääkään ja vielä kehtaa mollata ja haukkua!! Erota haluaisin enemmän ku mitään muuta mutta minkäs teet kun ei asuntoa löydy. Hakemukset ollut vetämässä jo puoli vuotta. Nykyinen asunto on miehen nimissä niin tähänkään voida jäädä..
Kuulostaako tää kaikki ihan kohtuulliselta teidän mielestä, tuo miehen käytös mua kohtaan?
Kommentit (33)
Muuta ehdottomasti pois. Kyllä jostain löytyy asunto, en usko, ettei löytyisi.
Miehesi on törkeä vapaamatkustaja ja halveksii sinua. Oikeastaan tuo on yksi parisuhdeväkivallan muoto.
Neljännen lapsen jälkeen vasta huomasit?
Pakko kysyä tässä kohtaa, että miksi olet tehnyt noin monta lasta tuollaisen ukon kanssa? Paska ukkohan tuo on. En katselisi päivääkään. Pois muuttaessa helpottaa ainakin siltä osin, ettei tarvitse kuunnellä ääliön haukkumista eikä tarvitse vittuuntua enää siitä, kuin joutuu katsomaan laiskaa sontaläjää samalla kun itse raataa.
Oletteko naimisissa ja onko avioehtoa. Jos olette ja avioehtoa ei ole, puolet asunnosta kuuluu sinulle. Koeta löytää joku asunto ja laita sitten avioero vireille. Kerää lapsesi ja muuta pois. Ukko jääköön makaamaan.
Tee vaikka yksi lapsi lisää, josko se siitä paremmaksi muuttuisi.
Oikeasti, kaikkeen ne naiset alkaa...
Samaa monen muunkin kanssa ihmettelen- neljä lasta tuohon tilanteeseen!? Kuvittelitko että miehestä
kuoriutuu osallistuva vastuuntuntoinen mies kun lapsia on tarpeeksi monta? Kokeile josko viidennen
jälkeen ihme tapahtuisi!
Mitähän sussa on vialla, kun sä päivittäin tehtailet näitä kilometrin pituisia avauksia?
Ei sun tyylisi ole niin hyvää, että sitä jaksaisi lukea. Yritä nyt hyvänen aika tiivistää sanottavaasi.
Ei tuollaisella tyylillä kirjailijaksi tulla.
Kotonamakaaja märisee, osa viisimiljoonaa.
Ja kolmannen kohdalla vielä osallistui, vai? Minä en voisi kuvitella tehneeni edes toista, ellei mies olisi osoittautunut rakastavaksi, osallistuvaksi ja läsnäolevaksi isäksi sille ensimmäiselle.
Miten niin muka ette saa asuntoa???
Ap on siis maannut vuosikausia kotona, kun vanhimmatkin on jo koulussa.
Kehtaakin vielä uhriutua jollain vitamiineilla.
Onko sulla lähisukulaista joka voisi auttaa asuntoasiassa tai muussa jonkin verran. Onko joku tietty alue johon haluaisit vai useampi paikka mikä kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis maannut vuosikausia kotona, kun vanhimmatkin on jo koulussa.
Kehtaakin vielä uhriutua jollain vitamiineilla.
Sanottiinko tuossa ettei ole välillä ollut töissä?
Näitä juttuja kun lukee, tulee niin vahvasti tunne että omassa elämässäni en tee yhtään lasta lisää. Lapseni ovat jo yli 10, ja uusi mies tahtoisi kovasti lasta. Häntä ei kuitenkaan kotihommat innosta ja on töiden takia paljon poissa. Tietysti kovin vakuuttelee että sitkun on lapsi niin sitten minä sitä ja olen poissa töistäkin tätä eikä viikonloppuina voi sitten juosta kapakoissa keikoilla... -> Juu, varmasti, minullehan vastuuntuntoiselle aikuiselle sen hoitaminen pääasiassa jää, niin ei nappaa kerrassaan yhtään. Ennemmin eroan kuin teen lapsen yksin hoidettavaksi. Tästä ei valitettavasti ollut ap:n tilanteeseen mitään apuja.
Itse en nyt sano ollenkaan mielipidettäni tilanteeseen noin muuten, koska se ei tilannetta paranna eikä auta.
Miehesi on törkeä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on selvä ettei kotona olevat työt välttämättä 50/50 tule mennä jos toinen käy töissä, mutta kyllä pitäisi jonkun verran osallistua edes lapsiin liittyviin asioihin, onhan hän kuitenkin lasten isä vuorotyöstä riippumatta. Palaat sinäkin varmaan töihin jossain vaiheessa.
Eikö mistään löydy muka asuntoa? Pienempikin käy alkuun. Pois tuosta kannattaa lähteä, mies ei sinua ansaitse tuolla käytöksellä. Oletan, että olette keskustelleet asiasta, etenkin noista hänen kommenteistaan ja arvostuksen puutteesta. Tilanne ei tuosta muutu paremmaksi kuin lähtemällä pois.
Mitä mies sanoo, kun keskustelette asiasta? Vuorotyötkö vaan?
Kotitöiden jako ja se mikä on välttämätöntä ja mikä ei, on aina neuvoteltava asia, mutta vanhemmuudesta itsensä ulkoistaminen ei. Ymmärtääkö mies, että hän on perheessä ulkopuolinen?
Hohhoijaa. Jälleen kaikki on miehen syytä ja nainen on itse täydellisyys.
Porvoossa vuorotyöt on sellaisia että viikonloputkin on vapaita, perjantaiden lisäksi.
Jätä se sika.