vauvalle AVOmiehen sukunimi?

jos ei ole naimisissa niin teidän täytyy käydä lastenvalvojalla sieltä kun saa paperit niin voi antaa lapselle isän sukunimen kun on isyytensä tunnustanut ilman lastenvalvojaa se ei onnistu.

Niinkuin Hexu jo vastasikin, että lastenvalvojan luona tehdään. Itse olen kahdesta ensimmäisestä lapsesta käynyt ja kyllä vauvan täytyy olla syntynyt, ennen kuin voi mennä. Silloin ainakin varasin itse jo ajan sossuun heti kun vauvan kanssa olin kotiutunut. Sieltä käsittääkseni tulisi kyllä yhteydenottokin, kun sairaalasta ovat tiedon syntymästä lähettäneet. En tiedä kuinka vanhentuneita tietoni ovat, kun ovat viiden vuoden takaa....



Mutta näin tämä menee... Jos vanhemmat ovat naimisissa niin kukaan ei kysele kenen lapsi vaan se on automaattisesti AVIOmiehen, vaikka oikeesti olis postinjakajan... :))



Toivottavasti oli apua...



Tiiliisa rv 37+2

Eli me ei olla aviossa ja on kaksi lasta. Kutsut sosiaalihuoltoon lastenneuvojalle on tullut automaattisesti, eli en ole varannut/soitellut aikoja mihinkään. Tulikohan muistaaksen postissa kirje, että silloin ja sinäpäivänä ja siinä paikassa aika lastenneuvojalle isyyden tunnustukseen!! Siellä ollaan tunnustettu isyys ja laitettu lasten sukunimeksi se kumpi halutaan. Meilläkin lapset miehen sukunimellä kun joskus kuitenkin haaveissa että myös minulla sama sukunimi = ) ! Eli ihan iisi homma!!

Kotipaikkakunnan sosiaalivirastossa yleensä lastenvalvojan luona pitää molempien vanhempien käydä kuultavana ja allekirjoittamassa isyystunnustus. Itse viimeksi kaksi vuotta sitten siellä oltiin ja ainakin vielä silloin kysyttiin sanatarkasti, että onko äiti ollut sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisajankohtana jonkun muun kuin isyyttä tunnustavan miehen kanssa. Aika hupaisaapa tuo on, kun avioliitossa syntyneitä lapsia ei kyseenalaisteta viranomaisten taholta mitenkään, vaikka tosiaan olisivat aivan jonkun muun lapsia.

Ja se tunnustaminen on ihan sanonko mistä!

Mulle ainakin tuli todella paha mieli, kun tenttasivat MINUA(!!!) puolisen tuntia päivien ja kellonaikojen tarkkuudella :´(

Ukko varmaan vastasi vain tyyliin " olen lapsen isä ja olemme olleet silloin yhdessä ja harrastaneet seksiä.."

Mutta kun tuli mun vuoro, niin eipä riittänytkään " että olen asunut vuoden saman katon alla ja olemme olleet yhdessä ja harrastaneet seksiä silloin.." vaan sitten tulikin kamala litanja kysymyksiä " mutta entäs jos oletkin.." , " eikö olisi pienintäkään mahdollisuutta.." , " oletko nyt aivan satavarma..." jne. kumma etteivät kyselleet postinkantajien nimilläkin!!!



Taas olisi loppukesästä edessä ja arvatkaapas tekeekö mieli mennä!

Niin ja kutsu tuli meille automaattisesti..

Meinaan jos jää odottelemaan sitä " kutsua" , voipi olla ettei asiaa saada hoidettua ennen ristiäisiä ja siinä tapauksessa ei voi antaa lapselle isän sukunimeä. Tosin sen voi sitten myöhemmin vaihtaa kun isyyden tunnustus on vahvistettu, mutta se ensimmäinen sukunimi kulkee sitten lapsen papereissa aina (jos siitäkään nyt mitään haittaa on...).



Tuo on kyllä kummallista että ihmisiltä tentataan suunnilleen asentoja missä vauva on alulle pistetty... Minä olen kolme kertaa " joutunut" tuolla tunnustuksessa käymään, eikä ikinä ole kysytty yhtään mitään muuta kuin isältä että kiistätkö olevasi tämän lapsen isä. Ja kun ei ole kiistänyt, niin ei muuta kuin nimet paperiin ja se siitä.

Pakkohan Suomen laissa on olla jokin systeemi aviottomien lapsien isyyden tunnustamista varten. Lain edessä kuitenkin vain avioliitolla on sellainen status, joka tekee miehestä ja naisesta virallisesti parin. Ja syntyvistä lapsista tämän parin yhteisiä.

Olisihan se aika hassua, jos vain yhdessä asuminen saisi samat oikeusvaikutukset aikaan, avioliitto kun kuitenkin vaatii edes tietynlaista harkintaa ja sen sen sopimuksen solmiminen tuo molemmille puolisoille heidän etukäteen tietämänsä oikeudet ja velvollisuudet.

Ikävää toki, jos kysellään ns. asiattomuuksia, mutta faktahan on kuitenkin se, että ei kaikki isyyden tunnustavat ole oikeasti isiä (eivätkä ole toki avioliitossakaan). Varmasti ensimmäistä lasta tunnustettaessa ja etenkin jos pari on kovin nuori saattaa lastenvalvoja olla aika tiukkakin. Mutta lapsen etua hän kuitenkin vain ajattelee, olisihan se kuitenkin parasta, että isäksi merkitään nimen omaan se oikea isä.

Nämä on näitä elämän valintoja. Jos valitsee lasten saamisen avioliiton ulkopuolella valitsee samalla tämän isyyden tunnustuksen. Siitä ei pääse mihinkään.

suviande:

Taas olisi loppukesästä edessä ja arvatkaapas tekeekö mieli mennä!

Niin ja kutsu tuli meille automaattisesti..

Meillä meni ainakin helposti. Valvoja antoi 3 paperia eteen ja pyysi lukemaan ja kysyi ymmärretäänkö lukemamme, sitten vaan allekirjoitettiin ja valvoja toivotti hauskaa päivänjatkoa! On niitä erilaisia valvojiakin, ollaan asuttu 3 vuotta saman katon alla, ehkä se oli valvojan mielestä tarpeeksi pitkä aika, ettei tarvii kysellä turhia..

Itse otin yhteyttä ja oli hyväkin, koska kutsu menee jotenkin eri reittiä ja meille se tuli viikkoa ennen ristiäisiä (poika 2kk), joten ois voinut tulla kiire tunnustukselle. Kirkko vaatii, et isyys on tunnustettu, jos lapselle annetaan isän sukunimi, eikä olla avioliitossa.

Muutenhan voisi antaa kenen vaan sukunimen lapselleen. Eli aika tulee automaattisesti lastenvalvojalta, mutta olen lukenut että se voi mennä pitkällekin, joten kannataa varata se aika itse heti lapsen synnyttyä.



Lapsen isän pitää joko tunnustaan tai tehdään isyystesti äidin pyynnöstä, jonka jälkeen se vahvistetaan oikeudessa. Vahvistuksen saatuanne voitte antaa isännimen lapsellenne.

ap:lle vielä, että isyyden tunnustaminen tapahtuu siis sen takia, että isästä tulee näin lain silmissä virallinen huoltaja (tms. termi) (käsittääseni, korjatkaa jos olen väärässä). muuten isä voi

a) häipyä ilman vastuuta (eli jättää elatusmaksut maksamatta)

b) jos äidille tapahtuu jotain, ja isä ei ole huoltaja, saattaa huoltajuudesta syntyä kiistaa



Mutta en todellakaan tarkoita, että mitään tällaista tapahtuisi teille!!!



ja täällä Helsingissä tunnustamiset on kaverieni mukaan sujuneet asiallisesti, eli ei ole tivattu seksikumppaneita.

Eli hyvä,että joku kysyi täälä asiasta kun meinasin itse laittaa aloituksen.



Eli sellaisille voin sanoa,jotka moralisoivat avioiliiton ulkopuolella syntyviä lapsia niin,että ei kannatta vastata.



Me olemme asuneet yhdessä 9-vuotta ja häät olivat tarkoitettu tälle kesälle. Samalla jätimme ehkäsyn pois viime kesänä ja ajateltiin, että jos se vauva on tullakseen niin se tulee ennen häitä. Eli meillä on tarkoitus ristiäisissä pitää vihkitilaisuus. Mutta silti tuleva isä käy tietysti lapsensa tunnustamassa omakseen. Eikä tämä ole meille eikä sukulaisille ongelma.



Mielestäni kaikki saavat tehdä itse oman ratkaisunsa lapsensa ja avioliiton/avoliiton kohdalta.



Lilli81 38+0

se on vaan semmoinen virasto käynti jossa sula ja avopuolisolta kysellään muutama kysyys ja sitten kirjoitetaan allekirjoitukset viralliseen paperiin ja juttu on sitten sillä selvä ja vauvalle saa sen jälkeen antaa avopuolison sukunimen.

Mulla on kokemusta asiasta koska meille syntyi kaksi lapsista ennen naimisiin menoa.kolmannelle annettiin sama nimi kuin muillekkin ja koska naimisissa ei tarvinnut enään tunnistusta tehdä.

Eli jos isyyden tunnustaminen tekee miehestä virallisesti lapsen huoltajan, niin entä jos minä vaikka kuolen synnytyksessä ja tunnustamista ei oo vielä tehty niin kuka on lapseni huoltaja??



Toivottavasti mitään tuollasta ei tapahdu :) mutta kaiken varalta olis kyllä mukavampi kun jos tuon huoltajuusasian vois selvittää jo ennen lapsen syntymää......tylsää. Kuitenkin kun vauva oikeasti on yhtä paljon mieheni kuin minunkin, olis kiva jos se olis niin myös lain edessä.



Mutta eipä silti kaduta että plussatesti yllätti ennen naimisiin menoa, ihana yllätys :)

mutta uskon että asia varmasti hoituisi sosiaalityöntekijän ja avopuolisosi yhteistyössä. Silloin varmaankin tehtäisiin isyystesti, koska äiti ei ole sanomassa isän kanssa samaa mielipidettä tunnustamisen suhteen. Varmasti asia kuitenkin järjestyisi niin että lapsen biologisesta isästä tuli hänen huoltajansa.

Hyvä, että oli aloitettu keskustelu isyyden tunnustamisesta koska se on meilläkin edessä. Tietääpähän nyt mitä tuleman pitää. Mieletäni kuitenkaan naimisiinmeno ei ole välttämätöntä ennen lapsen syntymää. Se on hurskastelua, että pitäisi olla naimisissa ennen lapsen hankkimista. Olemme seurustelleet kuusi vuotta ja nyt olen viidennellä kuulla raskaana. Olemme puhuneet häistä, mutta mikään välttämättömyys se ei meille ole. Voin väittää, että olemme sitoutuneempia yhteiseen elämään ja lapseen kuin moni aviopari. Mielestäni suurempi askel elämässä on se, kun muuttaa saman katon alle asumaan kuin pujottaa sormuksen toisen sormeen!