Lapseni ei ehkä olekaan valmis kouluun eskarin jälkeen.

Starttiluokka olisi niin hyvä, mutta meilläkäänpäin ei sitä ole... :( Mäkään en haluaisi että mun poika kertaa eskarin kun sai kavereita. Siksi ymmärrän sua. Mutta uskon, että uudestakin eskarista saa kavereita.

Luota testeihin. Niitä tehdään vuodessa tuhansille lapsille ja kyllä ne psykologit näkee kenen kannattaa kerrata eskari ja kenen ei. Lapsen parhaaksi ne on.

Ehkäpä välttyisitte monilta ongelmilta, jos lykkäisitte kouluunmenoa. Koulut tuppaa olemaan vaikeampaa pojille, sillä siellä ei leikitäkään ja joutuu istumaan paikallaan ja keskittymään tehtäviin. Ei ole helppoa...itselläni on elokuussa syntynyt poika, jolle ehdotetttiin ekan kertaamista. Ei kuitenkaan suostuttu ja pärjäsi tokalla ihan hienosti (tosin opettajakin vaihtui vähän tiukemmaksi, mikä oli pojalle hyvä).

Tyttömme on syntynyt marraskuun lopulla ja hän on pärjännyt hienosti, mutta nyt kevätkaudella kaipailee sitä eskarin ihanuutta, kun sai olla ihan iso, mutta leikkiä vielä paljon. Poika kaipaili eskariin vielä tokallakin...eskari olikin ihan älyttömän hyvä meillä. No, joka tapauksessa poikasi olisi aina luokkasi vanhin ja kypsin sinänsä, jos menisi vuoden myöhemmin kouluun. Tuleviin koulukavereihinkin ehtisi tutustua eskarivuoden aikana. Siis harkitsisin vakavasti. Ei se ole epäonnistuminen, mutta vuoden lopulla syntynyt on VUODEN nuorempi tammikuussa syntyneeseen verrattuna. Tämä vaikuttaa käytännössä myös urheilutuloksiin ja sosiaaliseen taitoon, kokoon - muut kehittyvät mieheksi aiemmin jne. Koulumaailma on leikkimiseen taipuvaiselle lapsella aika kova paikka...

Mielestäni on tärkeää saada kunnon aloitus koulunkäynnille. Jos koulu alkaa huonosti, se vaikuttaa helposti koko koulu-uraan, lapsen motivaatioon, näkemykseen omasta itsestä jne. Varsinkin pojan ollessa kyseessä lykkäys on mielestäni tosi hyvä vaihtoehto.

Täytyy todella miettiä tätä nyt kotona. Ehkä lisävuosi ei olisi pahitteeksi. Miten te ketkä olette olleet samassa tilanteessa, olette asian kertoneet lapselle? Psykologin mukaan lapselta ei kysellä mitään vaan kerrotaan kun asia on päätetty ja ehkä vähän myöhemmin keväällä.

Minut pantiin kouluun 6-vuotiaana ja olen helmikuussa syntynyt. Oppimisen kanssa ei ollut ongelmia mutta muun kypsyyden kanssa kyllä näin jälkeenpäin ajatellen. Juuri ohjeiden kuunteleminen rauhassa oli minulle vaikeaa, ja muutenkin paikallaan oleminen. Saatan olla jonkin asteinen ADD tms. - siihen aikaan noita juttuja ei tutkittu tai niistä ei puhuttu. Anna lapsesi jatkaa eskarissa vielä vuosi, leikkiaika ei ole liian pitkä silloinkaan enkä usko, että joudutte katumaan.

meillä kerraattiin eskari, ihan miedän omasta tahdosta. Testien mukaan olsi olllut koulukypsä ( niukin naukin kutenkin , mutta täällä linja on se että kouuun vaan )  Kun eskari sitten alkoi toistamiseen , hyvin pian olivat opet sitä mieltä että aivan oikea ratkaisu oli aralle lapselle Itse luottauksen kasvaessa sitä rohkeuttakin tuli lisää.

 Nyt ekalla luokalla opettja on myös todella tyytyväinen ratkaisuunmme. Pojalla todettiin oppimisvauksia, ja aikamoinen työ on  aapista tavatessa. Tuskin olisi muun luokan perässä pysynyt viime vuonna.

Ystävän perheessä päätyivät toiseen ratkaisuun ja lapsi aloitti ekan luokan heikoilla valmiuksilla. Koko vuosi meni takerrellen, ja nyt kun tuplaa ekan ne kaverit kuitenkin vaihtuu. 

Olen itse syntynyt joulukuun alussa ja pärjäsin hyvin koulun oppiaineissa, mutta paikallaan pysyminen ja ohjeiden noudattaminen tuotti siinä määrin vaikeuksia, että jouduin käymään koulupsykologin vastaanotolla kahdesti viikossa, kunnes keväällä todettiin, että minulla ei ollut tarkkaavaisuushäiriötä - en vain ollut yhtä koulukypsä kuin luokkatoverini. Tokalla luokalla eroa ei enää huomannut.

Täytyy sanoa, että minua harmitti olla luokan vanhimpia, ja myöhemmin teininä vuoden nuoremmat luokkalaiset tuntuivat kovin lapsellisilta. Ala-asteella sitä ei kyllä niin huomannut, mutta...