Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi saanut lapsen pelkäämään itseään, syyttää siitä minua
07.03.2019 |
Minulla on siis aivan rajaton anoppi, johon on otettu hajurakoa jo vuosia, ihan miehen aloitteesta. En jaksa nyt kirjoittaa muusta kuin lapseen liittyvistä seikoista.
Asumme aika kaukana anopista, +250km/suunta, joten usein emme näe. Muutimme miehen töiden takia, mutta anopin mielestä minä pakotin miehen muuttamaan ihan vain ilkeyttäni, että sain "vietyä" miehen ja lapsenlapsensa häneltä. Olin silloin raskaana muistaakseni rv 30.
Kun lapsi syntyi, anoppi yritti väkisin tulla jo synnärille, mutta emme halunneet häntä sinne, josta tietysti suuttui. Muistan, kun olimme sairaalassa ja eräs hoitaja tuli seuraavana päivänä synnytyksestä sanomaan, että joku nainen soittelee jatkuvasti sinne hoitajien huoneeseen, että haluaa tulla katsomaan meitä ja vauvaa, missä huoneessa olemme. Ei ymmärtänyt, kun hoitajat sanoivat, etteivät he voi kertoa sitä, mutta nainen oli sanonut, ettei saa yhteyttä mieheni puhelimeen. En tiedä lopettiko tuon, muttei ainakaan enää meille kerrottu asian jatkuneen, emmekä ottaneet ketään vastaan sairaalaan.
Kun kotiuduimme, anoppi soitti muutaman tunnin välein, että mitä nyt teemme, voimmeko lähettää kuvia vauvasta, koska voi tulla, voiko tulla huomenna, entäs silloin tai tällöin jne. Lopulta hän tuli katsomaan vauvaa, kun tämä oli viikon ikäinen. Ei meinannut antaa vauvaa minulle, kun tämä alkoi kitisemään ja tahtoi maitoa, oli sitä mieltä, että kyllä vauva nyt pitää heti totuttaa pulloon, jotta hän voi syöttää tätä. Imetin siis vauvaa, mutta hänestä se oli huono juttu, kun kyllä mummon pitää saada syöttää. Oli myös kovasti muuttamassa meille, että voi auttaa vauvan kanssa. Tietysti tämä idea tyrmättiin heti ja itkua tihrustaen lähti kotiinsa.
Kun vauva oli n.6kk ikäinen, hän alkoi vierastamaan muita kuin minua ja isäänsä. Kun anoppi tuli käymään, hän alkoi itkemään, kun vauva vierasti häntä. Huusi, että hän arvasi tämän, olen saanut vauvan inhoamaan häntä, miten saatoin tehdä näin jne. Olin ihan hölmistynyt tästä, enkä sen kummemmin noteerannut asiaa, ajattelin että nyt vain menee mummo turhan kierroksilla, kun on välimatkaakin ja sitten vauva vierastaakin häntä.
Lapsen ollessa vuoden, huomasin ettei hän pitänyt kosketuksesta, ellei itse sitä hakenut. Toki kaikki normaali tarpeiden täyttö sujui hyvin, syöttämiset, vaipanvaihdot ja muut, mutta sylissä ei viihtynyt. Tuli kyllä itse syliin kun halusi ja tuli hakemaan hellyyttä itse meiltä vanhemmilta. Samoin hän vierasti vieläkin vieraita ja oli hitaasti läpeävä vieraita ihmisiä kohtaan. Hän halusi tarkkailla vieraita, ennekuin meni itse heitä katsomaan.
Sanoimme mieheni kanssa tästä tietysti anopille, kun tuli käymään, mutta hänen mielipiteensä asiasta oli, että höpsis, tottakai lapsi mummon syliin tulee, kun totuttaa vain. Anoppi nappasi lapsen väkisin syliinsä heti kun ovesta pääsi sisään, joten tottakai tästä aiheutui lapsella pakokauhu, kun ei ehtinyt kunnolla edes tajuta mitä tapahtui ja huomasi olevansa käytännössä vieraan sylissä ja kauhea huuto ja itku. Silti koko vierailun ajan anoppi yritti lasta ottaa syliinsä, jolloin lapsi kiljui ja takertui kiinni minuun ja hautasi päänsä syliini. Tämä oli anopin mukaan minun syyni, olen puhunut pahaa hänestä lapselle.
Tätä väkisin syliin ottamista, väkisin halaamista ja kiinni pitämistä esiintyi kaikille kerroilla kun hän meillä kävi ja tottakai aina estin, kun huomasin anopin tätä yrittävän. Jos lapsi ei halua edes meiltä vanhemmilta kosketusta paitsi itse hakemalla, miksi hän sitä haluaisi vieraalta ihmiseltä?
Kommentit (34)
Mitenhän miehesi on löytänyt parisuhteen tuollaisen "naisen" kasvatuksen jäljiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainahan se on anoppi tai miehen sisko.
Kyllä ihan päiväkodissakin lapset vierastavat sijaisia, siis ihan 3-4-vuotiaat lapset. Aivan luonnollista! Se että lapsi suorastaan pelkää joltain tiettyä aikuista tuossa iässä, kielii siitä että tämä henkilö on käyttäytynyt paljon pelkoa aiheuttavalla tavalla.
Päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Pysy lujana. Tällaisten rajattomien isovanhempien repertuaariin kuuluu muutakin sontaa, esim. pullan/karkkien/jäätelön/tms syöttäminen vastoin vanhempien ohjeita, sormille näpäytykset/luunapit/niskavilloista pyöräytykset kun lapsi tekee jotain epätoivottua, vanhempien mustamaalaus ”kylläpä äiti on ilkeä kun ei osta sulle lelua” -tyyliin, vuorokausirytmin täydellinen sekotus jos on vaikka mummolassa yötä... jne, lista on loputon. Ikävä kyllä.
Aivan ja kun lapsi vähän isompi niin alkaa puhumaan lähemmäksi muuttamisesta. Ostelee kaikenlaista ja hemmottelee lasta pilalle jolloin saa lapsen uskomaan, että mummin lähellä asuminen olisi aina yhtä juhlaa. Ennenpitkää lapsi alkaa puhumaan muutosta lähemmäs. Näin kävi meille. Otettiin sitten vähän lisää etäisyyttä ja muutettiin 100 km kauemmas. Koska mummi ei aja pitkiä matkoja ja julkisilla tulo on (muka) niin hankalaa niin tietysti tehtiin tämä tahallaan vaikka oikea syy muuttoon oli homekoulu ja miehen työpaikan vaihto
Vierailija kirjoitti:
No anoppi tekee tietenkin väärin ja on oikein, että sinä (ja isä toivottavasti myös) suojelette lasta.
Mutta asia mikä mua alkoi pohdituttamaan: eikö kaikki lapset toimi noin? Tai siis onko sellaisia lapsia, jotka ihan iloisena sallivat ventovieraiden tulla iholle, ottaa syliin jne? Mun lapsi on juuri samanlainen kuin sun, ja oon pitänyt sitä aika normaalina lapsen toimintana. Samoin kaikki muut lapset, keitä olen kohdannut ja hoitanut, on toimineet näin.
Mun lapsi on aika rohkea ja avoin ja tykkää sylistä. Ihan muutaman kerran vain on alkanut itkeä jonkun vieraan ihmisen takia. Usein ihan oma-aloitteisesti menossa ihan vieraidenkin ihmisten syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan päiväkodissakin lapset vierastavat sijaisia, siis ihan 3-4-vuotiaat lapset. Aivan luonnollista! Se että lapsi suorastaan pelkää joltain tiettyä aikuista tuossa iässä, kielii siitä että tämä henkilö on käyttäytynyt paljon pelkoa aiheuttavalla tavalla.
Päiväkodin täti
Tai sitten tälläisen lapsen vanhemmat ovat takertuneet lapseen ja yrittävät kasvattaa lasta tynnyrissä - pahalta maailmalta ja ihmisiltä, eivätkä tue lapsen sosiaalisia taitoja kohtaamaan mitään uutta. Yleensä 3-4v iässä lapsi on utelias ja laajentaa reviriään, jos vanhemmat vielä tukevat sitä.
Omassa tuttavapiirissäkin on äiti, joka suojelee lastaan sairaaloisesti ja ainoa joka osaa hoitaa lasta ja vastata hänen tarpeisiin on äiti ja jopa lapsen isä on syrjäastä katsojan roolissa, muista puhumattakaan. Arvata saattaa, onko lapsella ainuttakaan ihmisshdetta, johon luottaisi. Ei ole, pelkää kaikkia ja on erittäin arka lapsi
Yksinäisyys ja tarpeettomuuden tunne saa käyttäytymään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä "parasta" tuo syytös, että olet puhunut pahaa anopista YKSIvuotiaalle ja siksi vierastaa... Järki hoi!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä väkisin sylittelijöitä ja halaajia. Varmaan jokaisessa suvussa löytyy se yksi, joka ei vaan tajua että lapset eivät mitään paijattavia lemmikkejä, joilta voi hakea läheisyyttä omiin tarpeisiinsa. Ihan samalla itsemääräämisoikeudella ovat varustettuja kuin me aikuiset, mitä tulee fyysiseen läheisyyteen.
Toinen on tuo, että mikä siinä on että vanhempien sanomisia ei uskota, siis kuvitellaan että kun vanhemmat sanovat ettei lapsi tykkää asiasta x tai on luonteeltaan sellainen ja sellainen, että se vanhempi olisi jotenkin väärässä. Siis vanhempi, joka elää päivittäin (ja hoitovapaalla 24/7) lapsen kanssa. Muistan tosi hyvin oman lapsen uhmaiän, kun aina oli joku täti tai mummo selittämässä mikä lapsella "oikeasti on", kun toinen veti vain normaalit uhmaraivarit, eli harjoitteli itsenäisyyttä ja etsi meiltä vanhemmilta rajoja jonka puitteissa toimia. Kyllä vanhempi eroittaa mikä on normaali uhmakohtaus ja milloin tilanne on semmoinen, että lapsen mieltä painaa jokin asia.
Kai jotkut vanhemmat ajattelevat, että omilla lapsilla ei ole aivoja ja kyllä sitä "vanhana ja viisaana tietää paremmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän miehesi on löytänyt parisuhteen tuollaisen "naisen" kasvatuksen jäljiltä?
Yleensä kun kasvetaan aletaan kyseenalaistaa vanhempia ja hankitaan omia arvoja ja moraaleja.
Eihän rasistit välttämättä saa lastaan kasvatettua rasistiksi.
Läheinen ihminen, joka on rajaton on niin raskas.
Ei usko mitään mitä sanotaan.
Kokemusta on ja mielenterveyshän siinä oli mennä ku yksityisyyttä rikottiin ja kotirauhaa.
Onneksi ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan päiväkodissakin lapset vierastavat sijaisia, siis ihan 3-4-vuotiaat lapset. Aivan luonnollista! Se että lapsi suorastaan pelkää joltain tiettyä aikuista tuossa iässä, kielii siitä että tämä henkilö on käyttäytynyt paljon pelkoa aiheuttavalla tavalla.
Päiväkodin täti
Tai sitten tälläisen lapsen vanhemmat ovat takertuneet lapseen ja yrittävät kasvattaa lasta tynnyrissä - pahalta maailmalta ja ihmisiltä, eivätkä tue lapsen sosiaalisia taitoja kohtaamaan mitään uutta. Yleensä 3-4v iässä lapsi on utelias ja laajentaa reviriään, jos vanhemmat vielä tukevat sitä.
Omassa tuttavapiirissäkin on äiti, joka suojelee lastaan sairaaloisesti ja ainoa joka osaa hoitaa lasta ja vastata hänen tarpeisiin on äiti ja jopa lapsen isä on syrjäastä katsojan roolissa, muista puhumattakaan. Arvata saattaa, onko lapsella ainuttakaan ihmisshdetta, johon luottaisi. Ei ole, pelkää kaikkia ja on erittäin arka lapsi
Onhan tällaisiakin toki, mutta harvassa, eikä mikään AP:n kertomuksessa viittaa siihen että he ovat ylisuojelevia. Normaaleja lapsensa tuntevia vanhempia. On täysin normaalia että lapset kohtaavat uuden asian eri tavalla, se riippuu ihan lapsen synnynnäisestä temperamentista. Eivät kaikki suinkaan juokse riemusta tutustumaan vieraisiin. Osaa ujostuttaa ja jännittää, ja jos näitä lapsia ei osaa käsitellä oikein niin alkavat kyllä pelkäämään. Osa sopeutuu nopeasti uuteen aikuiseen ja osa välttelee päiviä vierasta aikuista. Tällaisia lapsia pitää rohkaista, mutta heitä ei saa pakottaa ja "maantiellä" vieraan kanssa fyysiseen kontaktiin. Sijaisen tullessa yleensä ne lapset ovat enemmän sijaisen puettavana ja vessatettavana, jotka sen selvästi sietävät. Varautuneemmat hoitaa tuttu aikuinen.
En kyllä tämän enempää jaksa asiasta selittää, sillä mielestäni et ymmärrä täysin lasten kehitystä ja persoonallisuuserojen vaikutusta heidän käyttäytymiseen.
Se päiväkodin täti
Jopas onkin vastauksia, enehtinyt aiemmin katsomaan ketjua, joten koitan vastata mahdollisimman moneen kommenttiin.
Lapsen isä tottakai myös suojaa lasta äidiltään ja selittää tälle, mutta anopin mielestä olen vain aivopessyt hänet.
Minusta lapsilla on oikeus omiin rajoihinsa, aivan kuten meillä aikuisillakin, anoppi on eri mieltä, tästäkin. Kovasti myös aina on selittänyt minulle, mikä lasta milloinkin kiukuttaa, harmittaa, mitä nyt pitää tehdä jne.
Kirjoitin tuossa yhdessä kommentissani, että hänellä on varamummo ja varaukki, päiväkodissa ei ole kun on kotona hoidossa, käytämme silti häntä viikoittain avoimessa päiväkodissa, jossa menee ihan hyvin. Hän katselee kauempaa aluksi, mutta jos saa olla rauhassa, aika nopeasti menee katsomaan uteliaana ihmisiä ja osallistuu leikkeihin, hakee myös hoitajia leikkeihin jne. Minusta ei ole outoa, että lapsi vierastaa anoppia, koska on kohdellut lasta miten on.
Anoppi on muutostamme asti jankuttanut, että meidän pitää muuttaa takaisin, yritti jopa saada meidät muuttamaan hänen luokseen ennen lapsen syntymää. Puhuu lapselle paljon, miten äiti on ihan tyhmä asian x takia jne.
Kyllä me vanhemmat minun mielestäni tuemme lasta tutustumaan uusiin ihmisiin ja olemme hänen tukenaan, kun hän haluaa katsella turvallisen matkan päästä. Ei lasta missään tynnyrissä kasvateta, on kyllä kiinnostunut ihmisistä jos häntä ei ahdistella.
Lapsi kuitenkin suht nopeasti menee katsomaan uusia ihmisiä, jos häntä ei yritetä pakottaa. Koskaan en ole häntä pakottanut, koska minulle tehtiin niin ja vaikutus oli päinvastainen toivotun kanssa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ottamatta kantaa anoppiisi, niin enemmän kyllä olisin huolissani lapsen sosiaallisista taidoista kohdata vieraita ihmisiä ja ikäistensä seurasta, jos lapsi on yli 3v.