Vinkkejä synnyttkseen ilman kivunlievitystä?

No mulla on kaksi kokemusta enkä suosittele kenellekään. Ihan kamalaa kidutusta.

Sen sijaan kaksi synnytystä, joissa sain spinaalin, oli lempeitä ja niistä jäi hyvät muistot.

En olisi kyennyt siihen : ( En minkäänlaisilla vinkeillä : (

Vinkki: älä pety, jos et pysty siihen.

vesisynnytys. Olen synnyttänyt kaksi lasta täysin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja olen kummassakin ollut altaassa, toinen lapsista myös syntyi altaaseen.

Mielikuva synnytyksen aikana. Itse ajattelin ruusua, jonka terälehdet aukeaa (kohtu aukeaa

). ajatus siitä, että mitä enemmän sattuu sitä lähempänä on se hetki, kun vauva on sylissä.

Liikkuminen ja pystya-asento ennen altaaseen menoa. Altaaseen ei liian aikaisin.

Siis kaikki, mitä tekee lievittääkseen kipua, on kivunlievitystä. Joten kysymys on vähän itsensä kieltävä. Jos sä nyt haluat välttämättä kärsiä, niin mene makuullesi ja odota siinä kaikessa rauhassa, että luonto hoitaa tehtävänsä.

Itse käytin seuraavia: lämmintä vettä, laulua (se laulu tuli sitten ihan luonnostaan) liikkumista niin pitkään kuin kykeni, istuma-asentoa ja ilokaasua. Niin ja ihan psyykkausta: että tähän kipuun ei ole kukaan kuollut (muuhun sitten kyllä, mutta se kipu ei tapa...). Paras kaikesta oli kuitenkin varmaotteinen kätilö, joka alussa valehteli mulle vakuuttavasti "ei tämä tämän pahemmaksi muutu" 

:D

Olin niin kipeä, että olisin varmaan huitassut ja lujaa ketään, joka olisi tullut minkään terävän neulan kanssa lähimaillekaan. Joten en tiedä, kannattiko. Mutta toisella kertaa menin synnytyssaliin ja kieltäydyin neuloista. Mitä kaduin nopeasti. Mutta kummasti sen unohtaa, sen kivun. Kun se on ohi, on vaan tyytyväinen että se on ohi.

Älä ajattele seuraavaa supistusta ennen kuin se on päällä. Yritä rentoutua ja levätä supistusten välillä. Kuumavesipullo voi auttaa, samoin liikkuminen (itse en saanut liikkua, oli oltava piuhoissa ja se oli ikävää). Tsemppaa sillä ajatuksella, että jokainen supistus on taas yksi vähemmän. Minä pääsin pitkälle jo sillä, että ajattelin, että voisin ottaa epiduraalin milloin vain. En sitten ottanut kuitenkaan. Sen ansiosta ponnistusvaihe meni hyvin, kätilön mukaan ponnistin oikein kun oli tunto tallella.

Tsemppiä, pystyt siihen!

Minulla takana kaksi synnytystä, ensimmäinen ilman lääkinnällistä kivunlievitystä, toinen epiduraalin kanssa. Herrajumala millainen virhe se ensimmäinen kärvistely oli. 12 tuntia helvetillisiä kipuja, jotka tosiaan pahenevat ihan loppuun asti, eivät todellakaan hellitä. Kipu hidasti avautumista ja vei turhaan voimia, joille olisi ollut käyttöä synnytyksen jälkeenkin.

Kaksi kertaa ilokaasun avulla synnyttänyt, hyvin pärjäsin.

Mulla on kolme synnytystä ilman kipulääkkeitä ja viimeisin synnytys oli mahtava kokemus, missään vaiheessa ei ollut kuin painon tunnetta. Toinen synnytys sattui, muttei sekään kauheasti. Kuuntelin kehoani, pyrin rentoutumaan ja kivun tullessa psyykkasin itseäni, että kohta hellittää. Ja niinhän se teki.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:41"]

Kellään kokemuksia ja neuvoja?

[/quote]

ON kokemuksia, äläkä välitä noista alkupään ulinoista. 

On ihan eri asia lähteä omalla asenteella synnyttämään ilman kivunlivitystä, kuin jäädä ilman niitä jos niitä haluaisi. Sen näkee aina näissä vastauksissa.

Ne jotka olisivat halunneet lääkitystä, pitävät kokemusta karmeana, ne jotka eivät halunneet pitävät kokemuksiaan hyvinä. Toki poikkeuksiakin on.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa ilman puudutteita tms. ja jokainen kerta on mennyt tosi hyvin.

Itselleni tärkeimpiä juttuja ovat olleet:

- VESI!!! Suihku ei auttanut, mutta kylvyssä kivuista katoaa vähintään puolet. Kesimmäinen myös syntyi veteen, ja olisin synnyttänyt veteen kuopuksenkin, mutta hän oli keskonen, joten se ei käynyt

- hyvä hengitys/rentoutustekniikka oli tärkeä. Ites käytin Astangajoogasta tuttua ujjayi-hengitystä, joka on todella syvää ja rentouttavaa, ja toimi tosi hyvin. Lisäksi aina supistuksen tullessa nojasin kyynärvarsien varaan ja pyörittelin lantiota jayritin rentoutua. Ja siis toi rentoutuminen on oikeasti tosi tärkeää, koska mitä rennompi on sen hlepommin synnytys etenee. Vastaan jäkittäminen ja supistusten aikana kiristely vain vaikeuttaa ja pitkittää synnytystä.

Lisäksi mä ennen ekaa synnytystä kuuntelin sellaista " synnytä rentoutuneena"-cd:tä, jossa käytiin mielikuvaharjoituksena se synnytys läpi. Kuuntelin sen siis n. 5-7 kertaa, ja mielestäni siitäkin oli silloin ekalla kerralla tosi paljon apua, kun itse synnytyksessä tajusi koko ajan, että joo, nyt ollaan tossa vaiheessa, kohta tapahtuu sitä ja sitten ollaan jo "perillä."

Lopuksi sanoisin sulle, että älä tee itsellesi mitään ehdottomia tavoitteita synnytyksen suhteen. Jos alkaa tuntua siltä, että tarvitset lääkitystä, niin ota sitä, ei ole tarkoitus rääkätä itseään.

Mutta hyvin mennessään luomusynnytys on ihan mahtava juttu, ja synnytyksen jälkeen on ihan mieletön olo, kun keho on täynnä adrenaliinia ja endorfiinia ja ties mitä, ja tuntuu kuin voisi nostaa vaikka kerrostalon ilmaan. Ja itse synnytyksen aikana ei ole sidottuna piuhoihin tai sänkyyn, vaan saa liikkua ja olla kuten itse parhaaksi tuntee.

Minä olen synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä. Paras vinkki: hanki synnynnäisesti poikkeavan kova kipukynnys. Kun kipu alkaa, päästä alkaa erittymään endorfiinejä, olet kuin humalassa, etkä tunne kipua

Itsellä kaksi synnytystä takana, molemmat ilman lääkkeitä. Ensimmäinen synnytys kesti seitsemän tuntia, toinen puolitoista. Ensimmäisen kohdalla kävin kuumassa suihkussa ja istuin jumppapallon päällä. Siinä kun keinutteli lantiota, auttoi ihan mukavasti. Ja ehkä vähän omituista, mutta kipuun keskittyminen auttoi kanssa. Siis mietin onko kivussa eroa edelliiseen supistukseen, joko alkaisi tuntua merkkejä ponnistusvaiheen alkamisesta jne. 

Toinen taas tuli niin nopeasti, että ehdin soittaa esikoiselle hoitajan paikalle, ajaa sairaalaan, vaihtaa vaatteet ja pyytää jumppapallon jota sitten potkittiin pitkin salia kun pitikin alkaa samantien ponnistamaan...

Ja syy lääkkeettömyyteen on ollut se, että pelkään piikkejä aivan älyttömästi. Vaikka synnytys sattuikin ja paljon, ei kipu kuitenkaan ollut niin kovaa, että olisin mielummin ottanut piikin selkänikamien väliin :P

Minusta siihen ei tarvi mitään ihmeempiä vinkkejä. Itse oon siis synnyttänyt 2 ilman kivunlievitystä, ja ekassa synnytyksessä repesinkin pahasti. Ja se kesti 24 tuntia eli ei maailman helpoin, joskaan ei vaikeinkaan. 

Mutta ei minusta mitenkään kamalaa ollut. En minä kipua pelkää, se nyt vaan on yksi fyysinen tuntemus millä ei ole sen enempää merkitystä, varsinkaan noin kun tietää että se kestää rajallisen ajan ja sillä on tarkoitus, eikä se ole hälyttävä merkki vakavasta sairaudesta. En kokenut missään vaiheessa kivun kestämistä vaikeaksi, ja kivuliain osa oli ekan synnytysten jälkeinen repeämien ompelu, joka jostain syystä tehtiin ilman puudutuksia (en tiedä onko normaali käytäntö). Siinä vaiheeessa valui vesi kivusta silmistä mtuta muu osa oli täysin siedettävää kipua.

Älä missään tapauksessa mene makuulle ennen kuin on aivan pakko. Älä anna pakottaa itseäsi asentoon, jossa ei tunnu hyvältä. Minä tein molemmat virheet (tosin sen vuoksi, että se perusteltiin anturien laittamisella lapsen päähän, kun nämä hyväkkäät olivat ensin itse syöttäneet mulle unilääkettä, kun piti kuulemma mennä osastolle vielä yöksi...). Älä siis myöskään ota mitään lääkkeitä tai toimenpiteitä kysymättä, ja selvitä jo etukäteen paikalle joku joka puhuu puolestasi siinä vaiheessa, kun itse et enää pysty kuin huutamaan.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:41"]

Kellään kokemuksia ja neuvoja?

[/quote]

ON kokemuksia, äläkä välitä noista alkupään ulinoista. 

On ihan eri asia lähteä omalla asenteella synnyttämään ilman kivunlivitystä, kuin jäädä ilman niitä jos niitä haluaisi. Sen näkee aina näissä vastauksissa.

Ne jotka olisivat halunneet lääkitystä, pitävät kokemusta karmeana, ne jotka eivät halunneet pitävät kokemuksiaan hyvinä. Toki poikkeuksiakin on.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa ilman puudutteita tms. ja jokainen kerta on mennyt tosi hyvin.

Itselleni tärkeimpiä juttuja ovat olleet:

- VESI!!! Suihku ei auttanut, mutta kylvyssä kivuista katoaa vähintään puolet. Kesimmäinen myös syntyi veteen, ja olisin synnyttänyt veteen kuopuksenkin, mutta hän oli keskonen, joten se ei käynyt

- hyvä hengitys/rentoutustekniikka oli tärkeä. Ites käytin Astangajoogasta tuttua ujjayi-hengitystä, joka on todella syvää ja rentouttavaa, ja toimi tosi hyvin. Lisäksi aina supistuksen tullessa nojasin kyynärvarsien varaan ja pyörittelin lantiota jayritin rentoutua. Ja siis toi rentoutuminen on oikeasti tosi tärkeää, koska mitä rennompi on sen hlepommin synnytys etenee. Vastaan jäkittäminen ja supistusten aikana kiristely vain vaikeuttaa ja pitkittää synnytystä.

Lisäksi mä ennen ekaa synnytystä kuuntelin sellaista " synnytä rentoutuneena"-cd:tä, jossa käytiin mielikuvaharjoituksena se synnytys läpi. Kuuntelin sen siis n. 5-7 kertaa, ja mielestäni siitäkin oli silloin ekalla kerralla tosi paljon apua, kun itse synnytyksessä tajusi koko ajan, että joo, nyt ollaan tossa vaiheessa, kohta tapahtuu sitä ja sitten ollaan jo "perillä."

Lopuksi sanoisin sulle, että älä tee itsellesi mitään ehdottomia tavoitteita synnytyksen suhteen. Jos alkaa tuntua siltä, että tarvitset lääkitystä, niin ota sitä, ei ole tarkoitus rääkätä itseään.

Mutta hyvin mennessään luomusynnytys on ihan mahtava juttu, ja synnytyksen jälkeen on ihan mieletön olo, kun keho on täynnä adrenaliinia ja endorfiinia ja ties mitä, ja tuntuu kuin voisi nostaa vaikka kerrostalon ilmaan. Ja itse synnytyksen aikana ei ole sidottuna piuhoihin tai sänkyyn, vaan saa liikkua ja olla kuten itse parhaaksi tuntee.

[/quote]

No sinähän se tietty kaiken tiedät. Mä lähdin synnyttämään ilman kipulääkkeitä ihan tietoisesti, ja sitten siinä vaiheessa, kun olin valmis antamaan periksi ja pyysin niitä, NIIN EI ENÄÄ ANNETTU, KUN KUULEMMA ON JO NIIN PITKÄLLÄ. Ja se homma kesti silti vielä 2 tuntia. Luulin, että kuolen. Ipana painoi 4,5 kg. Toista ei ole tullut tehtyä.

Liike on paras lääke ;) Mun mielestä ainakin, teki pahaa jäädä paikoilleen, jomotti selkään. Mutta heti kun jatkoi liikettä, niin ei sitä selän jomotusta edes huomannut :)

Kyllä synnytyksissä on eroja. Mulla on kaikki avautumisvaiheet olleet nopeita ja siksi kivuliaita. Esikoinen syntyi kolmessa tunnissa ja kyllä se vaan sattui. Kun supistuksilla ei ole mitään välejä, on tosi vaikea rentoutua "supistusten välissä".

T. yksi alkupään ulisija

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:41"]

Kellään kokemuksia ja neuvoja?

[/quote]

ON kokemuksia, äläkä välitä noista alkupään ulinoista. 

On ihan eri asia lähteä omalla asenteella synnyttämään ilman kivunlivitystä, kuin jäädä ilman niitä jos niitä haluaisi. Sen näkee aina näissä vastauksissa.

Ne jotka olisivat halunneet lääkitystä, pitävät kokemusta karmeana, ne jotka eivät halunneet pitävät kokemuksiaan hyvinä. Toki poikkeuksiakin on.

Itse olen synnyttänyt kolme kertaa ilman puudutteita tms. ja jokainen kerta on mennyt tosi hyvin.

Itselleni tärkeimpiä juttuja ovat olleet:

- VESI!!! Suihku ei auttanut, mutta kylvyssä kivuista katoaa vähintään puolet. Kesimmäinen myös syntyi veteen, ja olisin synnyttänyt veteen kuopuksenkin, mutta hän oli keskonen, joten se ei käynyt

- hyvä hengitys/rentoutustekniikka oli tärkeä. Ites käytin Astangajoogasta tuttua ujjayi-hengitystä, joka on todella syvää ja rentouttavaa, ja toimi tosi hyvin. Lisäksi aina supistuksen tullessa nojasin kyynärvarsien varaan ja pyörittelin lantiota jayritin rentoutua. Ja siis toi rentoutuminen on oikeasti tosi tärkeää, koska mitä rennompi on sen hlepommin synnytys etenee. Vastaan jäkittäminen ja supistusten aikana kiristely vain vaikeuttaa ja pitkittää synnytystä.

Lisäksi mä ennen ekaa synnytystä kuuntelin sellaista " synnytä rentoutuneena"-cd:tä, jossa käytiin mielikuvaharjoituksena se synnytys läpi. Kuuntelin sen siis n. 5-7 kertaa, ja mielestäni siitäkin oli silloin ekalla kerralla tosi paljon apua, kun itse synnytyksessä tajusi koko ajan, että joo, nyt ollaan tossa vaiheessa, kohta tapahtuu sitä ja sitten ollaan jo "perillä."

Lopuksi sanoisin sulle, että älä tee itsellesi mitään ehdottomia tavoitteita synnytyksen suhteen. Jos alkaa tuntua siltä, että tarvitset lääkitystä, niin ota sitä, ei ole tarkoitus rääkätä itseään.

Mutta hyvin mennessään luomusynnytys on ihan mahtava juttu, ja synnytyksen jälkeen on ihan mieletön olo, kun keho on täynnä adrenaliinia ja endorfiinia ja ties mitä, ja tuntuu kuin voisi nostaa vaikka kerrostalon ilmaan. Ja itse synnytyksen aikana ei ole sidottuna piuhoihin tai sänkyyn, vaan saa liikkua ja olla kuten itse parhaaksi tuntee.

[/quote]

No sinähän se tietty kaiken tiedät. Mä lähdin synnyttämään ilman kipulääkkeitä ihan tietoisesti, ja sitten siinä vaiheessa, kun olin valmis antamaan periksi ja pyysin niitä, NIIN EI ENÄÄ ANNETTU, KUN KUULEMMA ON JO NIIN PITKÄLLÄ. Ja se homma kesti silti vielä 2 tuntia. Luulin, että kuolen. Ipana painoi 4,5 kg. Toista ei ole tullut tehtyä.

[/quote]

Osaatko sä vatipää lukea? Siellä taitaa lukea että TOKI POIKKEUKSIAKIN ON. Mutta jos nyt yhtään näitä juttuja yleensä luet, niin se menee pääsääntöisesti juuri niin, että ne joille ei ole ehditty antaa mitään, kokevat synnytyksen olleen kamala ( kuten sinäkin, sinähän olisit sitten halunnut lääkkeitä), ja ne jotka eivät halua, ja menevät sillä, kertovat kokemuksen olleen positiivinen.

Typerys.

Minä ajattelin, että en välttämättä ota kivunlievitystä. Sitten vain, jos on niin kipeätä, että meinaa taju lähteä. No, se meinasi lähteä, ja epiduraalin sain. Onneksi!

Sinänsä lääkkeetön synnytys voi olla mahdollista, pitää vain olla seuraavat asiat hyvässä kombinaatiossa:

-Pystyy sulkemaan suurimman kivun mielestään. Minulla tämä onnistuu säärikarvojen epiloinnissa harjoituksen vuoksi. Ekalla kerralla sekin oli kamalaa kidutusta.

-Vauva on suht normaalikokoinen

-Kohdunsuu ja -kaula avautuvat suotuisasti ja hermokipu ei äidy sietämättömäksi

-Löytää sopivan lääkkeettömän kivunlievityksen: vesi, aquarakkulat, tens-laite, kylmät kääreet, lämpimät kääreet, hieronta, kävely, jumppapallo yms.

Muista kuitenkin kuunnella kätilöitä. Joskus epiduraali tai muu puudute voi edesauttaa synnytystä paremmin kuin luomuna meno. Kaikki on yksilöllistä ja synnytyksissä on eroja. Onko kyse ensisynnytyksestä vai oletko uudestaansynnyttäjä?

Mulla auttoi rentoutusharjoitukset, lainaa kirjastosta

Synnytysvalmennus [Äänite] : suggestiivinen rentoutus

Tekijä: Sundell, Pentti
Vuosi: 2008
Kustantaja: Jyväskylä : Suomen hypnoosi- ja rentoutuspalvelu, [2008]
 
En tarvinnut kivunlievitystä muuta kuin akuneulat selkään ja ilokaasu. Sattuihan se, muttei ylitsepääsemättömästi.