Vinkkejä synnyttkseen ilman kivunlievitystä?

kolmesta synnytyksestä olen selvinnyt ihan mainiosti ilman mitään epiduraaleja tms.ja vielä ajattelin tämän neljännenkin pusertaa pihalle ilman lääkkeitä.

Ekalla kerralla en "kerennyt" saamaan mitään lääkkeellistä lievitystä kun oli jo 7cm kohdunsuu auki(oisin kyllä ottanut jos ois ollu mahdollista,meni vielä se pari tuntia ennenkuin lapsi syntyi),tokalla ja kolmannella en halunnut mitään..kolmas synnytys oli muuten kivuliaampi kuin kakkonen,johtuen nopeammasta avautumisesta.

Kävely auttaa,kivun tullessa nojaaminen sänkyyn,pöytään tms,kiikkutuolissa istuskelu,lämpötyynyt alamahassa ja suihku/amme.

Mulla on kaksi synnytystä, ensimmäinen epiduraalilla, toinen ilman kivunlievitystä. Jälkimmäinen ilman kivunlievitystä siksi, että oltiin sairaalassa niin myöhään, ettei enää voinut antaa epiduraalia.

Ensimmäinen synnytys oli kivulias epiduraalillakin, ja toiseen mennessä olin ihan kauhuissani, kun kuulin, etten edes sitä saisi. Sattui ihan älyttömästi, mutta puoli tuntia sairaalaantulon jälkeen lapsi oli maailmassa enkä muistanut ikinä mitään kipua tunteneenikaan.

Komppaan noita, jotka kehottavat pysymään liikkeessä viimeiseen asti. Kun puuhailin kotona viimeiseen asti, supistuskivutkaan eivät tuntuneet niin vakavilta. Siksikin se sairaalaan lähtö jäi niin viime tinkaan.

Olen synnyttänyt viisi lasta kuudesta täysin luomuna (ei edes ilokaasua) ja hyvin on mennyt. Olen aina kitkutellut kotona viime minuuteille saakka  (sairaalaan tultaessa aina 8-10cm auki ja päässyt heti ponnistamaan)  ja supistukset olen ottanut vastaan kyykkyasennossa roikkuen tai päätä tyynyyn puskien pylly pystyssä ja aina supistusten välissä noussut ylös kävelemään. Läähättäminen ja puuskuttaminen auttaa myös, huutanut en ole koskaan!

Luomusynnytysten jälkeen on aina heti ollut energinen olo ja pystynyt liikkumaan ja touhuamaan ihan normisti, toisin kuin ekassa,  jossa otin hölmönä heti epiduraalin, koska luulin, että se suurinpiirtein on pakollista ;-)  Toisaalta ehkä ihan hyvä ekassa käyttää jotakin lievitystä, koska monelle tehdään automaattisesti eppari, mutta kyllä ne puudutteet veivät jalat alta ja olo oli tokkurainen kauan synnytyksen jälkeen :-(

Nyt odotan seitsemättä ja aion ilman muuta synnyttää tämänkin luomuna. Suosittelen :-)

Rentoutuminen rauhallisen hengityksen avulla. Ajatusten keskittäminen johonkin. Mahdollisimman häiriötön oleminen. Kropan rentouttaminen. Yrität pysyä rentona kivuista ja supistuksista huolimatta. Jos lähdet niihin mukaan, tuntuu pahemmalta.

Jos kuitenkin tuntuu, että lääkitystä kaipaat, pyydä sitä. Misään nimessä ei pidä olla itseensä pettynyt. :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 17:40"]

Nyt odotan seitsemättä ja aion ilman muuta synnyttää tämänkin luomuna. Suosittelen :-)

[/quote]

Herranen aika, eikö riittäisi jo?! Ihan näin sivuhuomiona...

Suhtautuminen kipuun on aika ratkaisevaa... Ota se vastaan synnytystä eteenpäin vievänä, positiivisena asiana.

Minulla helpotti liikkuminen, olen kuullut myös muilta luomusynnyttäjiltä sen auttaneen. Keinuttiin miehen kanssa seisaaltaan käsikkäin. :)

Ponnistusvaiheessa (kun ei tietenkään voinut lähtee esim. kävelemään enää) kipu oli minusta kauhea  enkä tiedä mikä siinä auttaisi. Mutta jos pääset / Joudut luomuna siihen asti, kannattaa ponnistaa kaikin voimin, vaikka sattuisikin. Ei mun kokemuksen mukaan nimittäin siinä vaiheessa jarruttelu auta mitään, pitkittää vain väistämätöntä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 19:07"]

Ponnistusvaiheessa (kun ei tietenkään voinut lähtee esim. kävelemään enää) kipu oli minusta kauhea  enkä tiedä mikä siinä auttaisi. Mutta jos pääset / Joudut luomuna siihen asti, kannattaa ponnistaa kaikin voimin, vaikka sattuisikin. Ei mun kokemuksen mukaan nimittäin siinä vaiheessa jarruttelu auta mitään, pitkittää vain väistämätöntä.

[/quote]

Pitää tuohon kommentoida, että joskus pitää hiukan pidätellä, jos kätilö niin neuvoo. Voi olla napanuora kaulan ympärillä. Tai joskus myös liian nopea ponnistaminen voi aiheuttaa pahoja repeämiä, kun kudokset eivät ehdi joustaa.

älä ponnista kaikin voimin vaan kuuntele kätilöä!

synnytin selälläni makuulta, jos lapsia tulee lisää ehdottomasti kyykyssä/istualteen semmoisen tuoli jutun kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:50"]

Kyllä synnytyksissä on eroja. Mulla on kaikki avautumisvaiheet olleet nopeita ja siksi kivuliaita. Esikoinen syntyi kolmessa tunnissa ja kyllä se vaan sattui. Kun supistuksilla ei ole mitään välejä, on tosi vaikea rentoutua "supistusten välissä".

T. yksi alkupään ulisija

[/quote]

Mulla vähä sama, alusta asti kaikille 3 kerralla supistukset tulleet nopeaan tahtiin, ei paljon ehtinyt rentoutua, ja kivuliaita olivat. Puudutusta en ehtinyt saada kuin 1. kerralla, ja silloinkin vain kohdunkaulan åuudutuksen. Kahdella viimeisellä kerralla olin sairaalaan päästessä niin auki, että puudutuksia ei ehdittu enää antaa.

Eikö ilokaasu ole muka kivunlievitystä? ;)

selitä ekana miksi haluat moiseen ryhtyä ? Mikä on niin tärkeä juttu että haluat tuntea sen kaiken livenä ?

Kuulin yhdeltä viherpipeltäjältä että tuntee lapsen tulon paremmin. Usko pois, kun olen siinä vieressä koko lopun elämäsi, kerkeät kyllä sitä tuntemaan ihan tarpeeksi.

Ajattele että haluatko että miehesi hakkaa sua käsivarteen joka pv mustelmille. Ei ole mitään haittaa, käsi ei siitä katkea, mutta onko se sinusta kivaa tai saatko jotain kiksejä siitä lyömisestä. Tai jos saat, silloin se on sun oma asia.

nimimerkillä kaikki mömmöt mitä vaan sain, otin

Olet oikeassa, tietysti. Kätilön kuuntelu on tärkeää toki.

Minä haluan siihen ryhtyä, koska kahdessa aikaisemmassa synnytyksessä kivunlievitys on hidastanut synnytyksen kulkua. Molemmissa sain kohdunkaulapuudutuksen aivan avautumisvaiheen lopussa ja siihen tyssäsi. Tällä kerralla aion sinnitellä vielä sen yhden sentin että pääsen ponnistamaan luomustI. Haluan tuntea ponnistamisen tarpeen ja supistukset. 

Kokemukseni mukaan siis kivunlievitys on hidastanut synnytyksiä. En tietenkään haluaisi kärsiä, mutta lievityksenkin kanssa olen kärsinyt ja vielä uskoakseni pidempään kuin ilman, joten vähän enemmän kipua käy minulle jos saan lapsen nopeammin ulos. En voi tietystikään olla varma siitä, mutta vaisto jotenkin käskee tällä kerralla pysymään liikkeellä mahdollisimman pitkään ja odottamaan ponnistustarvetta. Aina kun olen joutunut selälleni on synnytys ollut yhtä helvettiä siitä lähtien. Mutta jokainen tavallaan tietysti. 

Minä "rupesin siihen" (lääkkeettömään synnytykseen)  oikeastaan ihan uteliaisuudesta. Halusin tietää millaista se olisi luomuna, ja miten olisin kroppani kanssa siinä  tilanteessa. En erityisesti pelkää kipua. Ja onhan se kipu nyt ihan eri asia kuin se, että joku vaikka hakkaisi sinua. :) Synnytyskivuilla on hyvä syy ja selitys, ja juuri niinkuin joku muukin täällä, minäkin ajattelin jokaisesta supistuksesta, että se tuo vauvan lähemmäksi. Suhde kipuun oli siis erilainen kuin johonkin toiseen kipuun, ja sitä oli helpompi kestää kuin vaikka pahaa migreeniä. Ihmettelen vähän näitä jotka ärsyyntyvät toisten ("viherpiiperoiden...") luomusynnytyksistä. Jokaisen oma asia, vai kuinka? Ei minuakaan häiritse pätkän vertaa toisten epiduraalit.

Liike auttaa, äänenkäyttö auttaa, suu kannattaa pitää auki ja mahdollisimman rentona koska se auttaa rentoutumaan muualtakin, iso lämmin tai oikeastaan kuuma kauratyyny selkää vasten tuntui yllättävän ihanalta! 

Ja sitten ehkä tärkein asia: jos kuitenkin alkaa tuntua, että sittenkin haluat puudutukset, pyydä ne ihan ilman muuta! Voi tietysti olla, että et enää ehdi niitä saada, mutta ei niin välttämättä käy. Asiasta ei kannata tehdä mitään periaatekysymystä eikä synnytys -niinkuin esim.imetyskään- ole mikään suoritus, vaan sinun elämäsi tärkeä tapahtuma jossa annettujen rajojen sisällä improvisoit menemään just niinkuin tykkäät! Ja meni miten meni, tärkeintä on, että vauva saadaan ulos ja sinne minne hän kuuluu, eli äidin (ja isän) syliin! 

Hienoa synnytystä ja ihanaa vauva-aikaa! 

Itselläni on kaksi synnytystä takana. Ensimmäinen, jossa sain epiduraalia kolmeen eri otteeseen päätyi imukuppiin. Oli aivan hirveää tuskaa ja kahden viimeisen tunnin aikana en saanut enää puudutteita. Kun ottaa puudutteen, kehon omat kivunlievitysmenetelmät lakkaavat toimimasta, joten kun puudute lakkaa auttamasta kipu on sietämättömämpi kuin ennen puudutteen saamista. 

Toisessa synnytyksessä kivunlievityksenä käytin synnytyslaulua, ammetta, tens-laitetta sillon kuin en ollut ammeessa, akupunktiota ja lämpimiä kauratyynyjä siihen asti että olin 9cm auki. Sitten huomattiin että vauva on väärässä tarjonnassa ja synnytys ei edistynyt kuin hitaasti, silloin tuli puudutteet mukaan kuvioon (kohdunkaulanpuudute ja spinaali) ja tässä synnytyksessä ne tulivat tarpeeseen. Ilokaasua sain myös. 

Kannattaa ottaa noista menetelmistä hyvin etukäteen selvää eikä mennä vaan mututuntumalla. Aktiivinen synnytys ry ainakin vuokraa noita tens-laitteita ja oma kokemukseni oli siitä erittäin hyvä.

Jos joskus tulee kolmas lapsi, aion valmistautua synnytykseen niin kuin toiseen synnytykseenikin. 

Mainittakoon että molemmat synnytykseni ovat kestäneet yli 12h reilusti, ja silti voi pärjätä ilman puudutteita pitkälle synnytystä jos vain valmistautuu hyvin etukäteen ja uskoo itseensä. Tietysti synnytyksessä voi tulla eteen odottamattomia asioita ja silloin kannustan toimimaan tilanteen mukaan ja mikä itsestä tuntuu hyvältä siinä kohtaa :)

Ajattelin niin, ettei vauvan kannalta harmittomia kipuaineita ole olemassakaan. Kätilö oli samaa mieltä. Kipu oli siedettävää ja sen tiesi loppuvan joskus.

Joku mainitsi kauratyynyn, varmasti hyvä.

Itsellä ekassa epiduraali, synnytys tuntui naurettavan epätoivoiselta touhulta. Ei sattunut, en tuntenut paljoa, ei meinannut koko jutusta tulla mitään -> välilihan leikkaus.

Tokassa synnytyksessä halusin kokea sen luonnollisena kokemuksena, tuskineen kaikkineen, mutta uskoin ja toivoin synnytyksen olevan itselle upea kokemus. Ja niin se oli, siis aivan järkyttävää, mutta juuri niin kuin halusin. Tunsin todella ponnistavani, ja pään tullessa ulos hengittelin ilokaasua ja kroppa teki itse tehtävänsä supistuksilla, siinä vaiheessa minua kiellettiinkin ponnistamasta. Ei repeymiä, kamalat peräpukamat kyllä. Vauva tuntui lähtevän kaikin puolin paremmin "toimimaan", oli virkeä, söi hyvin, kakkasikin heti, toisin kuin ekassa synnytyksessä. Minä muuten makasin supistukset kippurassa sängyllä, keskityin ikään kuin niihin täysillä, niin niistä selvisi. Ilokaasua vedin, se ei ole kivunlievitys vaan päälle lääkettä :)

Siihen pystyy, jos sen on päättänyt niin tehdä. Olin myös hemmetin ylpeä itsestäni, mutta en toki vähättele äitejä, jotka eivät halua sitä niin kokea.

Olen hieman neula kammoinen ja ajatus jostain puudutusneuloista ei tuntunut kovin innostavalta. Ajattelin kuitenkin, että en tee etukäteen päätöksiä siitä mitä kivunlievityksiä otan vastaan. Synnytyksen edetessä päätin kokeilla ilokaasua, joka tuntui auttavan hyvin. Odottelin supistusten muuttuvan pahemmiksi, mutta kertaakaan ei edes ehtinyt käydä mielessä vahvempien kivunlievitysten pyytäminen -varmaankin sitten kohtalainen kivunsietokyky?

Pahinta koko synnytyksessä oli ponnistusvaiheen loppusuoralla molemmissa jaloissa alkanut paha suonenveto!!! En olisi voinut kuvitella, että suonenveto voi olla niin kamalaa!