Au lapsen perintö
Hei!
Kuka tietää, miten tämä menee.
Miehelläni on yksi lapsi, joka ei ollut suunniteltu. Exä oli jättänyt salaa pillerit pois. Mies joutui tunnustamaan isyyden.
Olemme tehneet testamentin, missä lukee, että mies ei jätä xxx mitään. Tämä siis tehty ihan lakimiehen luona. Oikeus rintaperillisen perintöön toki on, jos lapsi/hänen huoltajansa sitä hakee.
Mutta, jos lapsi/huoltaja ei hae, niin mikä on se aika jonka jälkeen osuutta ei enää voi hakea? Tyyliin, omaisuus on jaettu minun ja lasten kesken ja sitten vuosien jälkeen lapsi/huolta päättääkin, että haluaakin osansa perinnöstä.
Tietääkö kukaan?
Kommentit (33)
joo meil samantyyppinen tilanne. ketuttais olla sureva leski ja tapella vainajan eksän (perillisen huoltaja) kanssa perinnön riitauttamisesta. ei varmaan jaksais :( toivottavasti en joudu moiseen tilanteeseen vaan perillinen on sitten joskus aikuinen itsenäinen ihminen.
puoli vuotta oli muistaakseni perunkirjoitusten jälkeen testamentin riitauttamisaika. perillisille on lähetettävä tieto perunkirjoitukseen saapumisesta
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:04"]
Se vaatimus täytyy tehdä perunkirjoituksessa tai välittömästi sen jälkeen, kun perunkirjoitus on saatettu tiedoksi. Siinä on muutaman kuukauden aikaraja, ei vuosien.
[/quote]
Ei kuolinpesän jakamiselle ole aikarajaa.
Ilmeisesti muutama kuukausi perunkirjoitsta juu.
Ja lakiosa on 50 % perinnöstä. Toisen 50 % perinnön jättäjä saa osoittaa vaikka kodittomille kissoille.
Edunvalvoja kyllä mokaa tuossa kohtaa, jos ei alaikäiselle lapselle hae lakiosuutta.
Mutta on exän lapsi on jo aikuinen, niin seitten on häne oma asiansa, hakeeko lakiosaa vai ei.
jaa-a, mitähän niin arvokasta teillä on että se au-lapsi (tai vielä vähemmän hänen huoltajansa) teiltä edes haluaisi?
Ja sitten kun miehesi on vanha ja raihnainen ja varmaan kaipailisi lapsiaan katsomaan häntä sinne vanhainkotiin, eivätkä omasi, enemmän rahalla kuin rakkaudella kasvatetut, ehdi tai viitsi siellä käydä, se perinnöttä jätettykin kelpaisi, Näinkin voi käydä.
Voi kultaseni nro 7.
Me olemme tehneet mieheni kanssa kovasti töitä ja saaneet ihanan kodin ja muutakin arvokasta. Arvokkainta, mitä meillä on, ovat kuitenkin yhteiset lapsemme. Harmi, että tämä au-lapsi ei saanut samanlaista perhettä ja vain ja ainoastaan oman äitinsä typeryyden ja itsekkyyden takia.
Tuskin sinäkään haluaisit omastasi antaa vieraalle?
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:02"]Voi kultaseni nro 7. Me olemme tehneet mieheni kanssa kovasti töitä ja saaneet ihanan kodin ja muutakin arvokasta. Arvokkainta, mitä meillä on, ovat kuitenkin yhteiset lapsemme. Harmi, että tämä au-lapsi ei saanut samanlaista perhettä ja vain ja ainoastaan oman äitinsä typeryyden ja itsekkyyden takia. Tuskin sinäkään haluaisit omastasi antaa vieraalle? ap[/quote]
Joo ja lapsen ISÄLLÄHÄN ei ole mitään osaa siinä, että lapsi on jäänyt vieraaksi? Ja Lapsi itse on se suurin syyllinen tilanteeseensa, eikö niin? Hänhän toki olisi voinut hankkia itselleen paremman isän, vai miten se nyt meneekään??
Kutonen, jos et käynyt siellä missä ap ja minä niin älä kommentoi asiaan josta et tiedä mitään.
Kas kun elämä ei ole aina niin yksinkertaista kun kuvittelet.
Ja kymppi tarkoitti tietysti seiskaa :)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:02"]Voi kultaseni nro 7. Me olemme tehneet mieheni kanssa kovasti töitä ja saaneet ihanan kodin ja muutakin arvokasta. Arvokkainta, mitä meillä on, ovat kuitenkin yhteiset lapsemme. Harmi, että tämä au-lapsi ei saanut samanlaista perhettä ja vain ja ainoastaan oman äitinsä typeryyden ja itsekkyyden takia. Tuskin sinäkään haluaisit omastasi antaa vieraalle? ap[/quote]
Se miehesi lapsi on kuitenkin oikeutettu siihen perintöön, riippumatta siitä onko miehen exä tyhmä vai ei. Ei ole sen lapsen vika kun on sattunut syntymään vastuuttomien vanhempien lapseksi.
Kanne on nostettava 6 kk:n aikana testamentin todisteellisesta tiedoksiannosta.
Kuolinpesän jakaminen on aivan eri asia.
No kuule numero 9. Jos parisuhteessa toinen on niin ala-arvoisen petollinen, että jättää pillerit pois ja luulee, että mies ilahtuu, niin voin ikävä kyllä todeta, että väärässä on suurin osa.
Mies halusi lapsia, mutta ei vielä tällöin kun asia tapahtui. Parisuhteessa (ainakin sellaisessa, minkä minä haluan) toisen sanaan pitää voida luottaa. Jos mieheni olisi tiennyt, että toinen jättää pillerit pois, niin olisi käyttänyt kumia. Lapsi on NIIN ISO ASIA, että siitä ei voi tehdä päätöstä kuuntelematta toisen mielipidettä ja halua.
Ja voin kertoa, että asia on aiheuttanut aivan järkyttävän paljon surua ja mielipahaa, että sinun kaltaisesi ei sitä voi edes kuvitella. Ja aikanaan myös lapsi tulee ihan varmasti kantamaan surua asiasta.
Kiitos nro 10, mukavaa, että on joku joka oikeasti tajuaa mistä on kyse.
ap
12 ainoa vastuuton on tässä asiassa ollut lapsen äiti. Ikävä kyllä.
Vai oletko sinä ihan totta sitä mieltä, että lapsi on vain joku asia, minkä parisuhteessa vain toinen voi päättää? Missä on äidin vastuu asiasta? Mies vain on vastuuton, jos toinen salaa jättää ehkäisyn pois?
ap
Edelleenkään ap, miehesi lapsi ei ole tehnyt mitään väärää ja on oikeutettu perintöönsä. muutoinhan kuka tahansa voisi ruveta tekemään lapsiaan perinnöttömiksi sillä perusteella, että "en mä sua oikeesti edes halunnut". Oli lapsen syntymän lähtökohdat mitkä tahansa, niin hän on oikeutettu omaan osaansa perinnöstä. on kokonaan toinen asia, tekikö lapsen äiti aikanaan kuinka veemäisesti tahansa. On niitä pahempiakin vääryyksiä maailmassa.
Surullista luettavaa, mutta on sillä lapsella toki oikeus periä se lakiosuuténsa, sitähän ei voi millään poistaa. Joten teidän täytyy hyvissä ajoin vaan siirtää sitä omaisuutta ap:n nimiin, jotta mieheltä ei ole mitään mitä jättää, jos siis siaksi sitä lasta kohtaan haluaa alkaa.
Sama tilannehan oli Kari Tapiolla ja laittivat vuosien varrella kaiken omaisuuden vaimonsa Pian nimiin, tai jotenkin noin se meni.
Koska sitten tämä 4. avioton poika Karri ei saanut Karin perinnöstä kuin jotain 2000 euroa vaikka omaisuutta on varmasti ollut hulppeasti...
Olet kyllä ap itsekkyyden huippu, ei voi muuta sanoa. Mitä pahaa ja väärää tuo LAPSI on teille tehnyt? Lapsi, joka ei saanut isää, on kuitenkin oikeutettu edes perintöön, toivon, että se perintö sitten edes vähän lohduttaa. Ja jos miehesi kuolee lapsen ollessa ala-ikäinen, on tosiaankin edunvalvojan tehtävä vaatia sitä lakiosuutta lapselle.
Ja kyllä todellakin ihmettelen miehesi kylmyyttä omaa rintaperillistään kohtaan. Ei lapsen arvoa tulisi mitenkään vähentää sen, ettei lapsi sattunut juuri sopivaan aikaan syntymään. Ja kaipa se oli ihan miehesi, joka sen eksänkin oli valinnut?
Lapsi on aina lahja. Paitsi tietenkin Porvoossa, jossa lapsia ihan yleisesti tehdään mitättömin perustein perinnöttömiksi ja usein myös hylätään katuojaan.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:13"]
Ilmeisesti muutama kuukausi perunkirjoitsta juu.
Ja lakiosa on 50 % perinnöstä. Toisen 50 % perinnön jättäjä saa osoittaa vaikka kodittomille kissoille.
[/quote]
Lakiosa on siis 50 % perinnöstä, ja jos ap:n miehellä on yksi lapsi eksänsä kanssa ja vaikka kaksi lasta ap:n kanssa, eksän epätoivottu lapsi saa lakiosasta kolmasosan, siis kuudesosan koko perinnön arvosta, ja ap:n lapset lakiosasta kaksi kolmasosaa. Se toinen puolikas siitä perinnöstä voidaan testamentata kenelle tahansa, vaikka niille ap:n lapsille tai ap:lle. Tietysti ennen perinnönjakoa täytyy selvittää, mikä osa yhteisestä omaisuudesta on vainajan ja mikä ap:n omaisuutta ja vasta tämän jälkeen ruveta jakopuuhiin. Jos ap ja miehensä haluavat olla oikein ahneita, mies alkaa siirrellä hyvissä ajoin omaisuuttaan ap:n ja lastensa nimiin, ettei häneltä jää mitään perittävää. Aika inhaa kyllä sitä eksän lasta kohtaan.
Enpä katsoisi päivääkään tuollaista "miestä" aviomiehenä. Ei kukaan lapsi valitse vanhempiaan ja lapselle on traumatisoivaa, ettei oma isä halua olla missään yhteydessä. Lapsi ei ole valinnut isäänsä eikä äitiään ja turha miehen on vierittää vastuuta exälleen.
Oli exä tehnyt miten väärin tahansa, niin se on miehen oma valinta, kantaako vastuuta omasta lapsestaan vai ei. Lapsiparka.
Se vaatimus täytyy tehdä perunkirjoituksessa tai välittömästi sen jälkeen, kun perunkirjoitus on saatettu tiedoksi. Siinä on muutaman kuukauden aikaraja, ei vuosien.