Lue keskustelun säännöt.
Eerika case. Yltääkö teidän rakkaus myös muiden lapsiin?
06.03.2013 |
Tämä tapaus kun herättää niin paljon tunteita. On todella ymmärrettävää olla vihainen tuota isää ja äitipuolta kohtaan,tuntea halua satuttaa heitä kuten he tuota viatonta lasta.
Itse ajattelin yrittää kääntää tämän positiiviseksi voimaksi.
Eli se ärsyttävä likainen kakara kaupassa saa minulta nyrpeän mulkaisun sijaan tästä lähtien hymyn jne.
Olen itsekin syyllistynyt haukkumaan esim.naapurin huonokäytöksistä tai muuten vain outoa/ylipainoista/likaista lasta...Olen pyhimyksenä sivusta ihmetellyt miten jotkut eivät osaa kasvattaa kakaroitaan jne.
Kuinka paljon olisi Eerika saanut siitä että hänen lähellään olisi ollut edes yksi joka oikeasti välittää eikä pelkää puuttua. Tämä tapaus on mielestäni peiliin katsomisen paikka meille kaikille! Niin moni asia tässäkin tapauksessa meni totaalisen väärin me kaikki suljimme silmämme.
Olen itse entinen laitoslapsi ja tiedän tismalleen miltä tuntui kun perheissä asuvat lapset eivät saaneet leikkiä kanssani koska olin "huonoa seuraa" jo siitä syystä että katto pääni päällä ei ollut tarpeeksi vakaa.
Tuon seurauksena minimoitiin mahdollisuuteni ns.normaaliin elämään sillä tiesinhän minä lapsi että olen jotenkin huono tai paha kun minut muista noin eristettiin.
Tän rönsyilevän tekstin tarkoitus oli tuoda esiin se että mitä jos jokainen meistä kääntäisi tuon vihan mitä nämä hirveät tapaukset tuovat esiin rakkaudeksi myös muiden lapsia kohtaan.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä periaate, ap.
Sen sijaan, että kaivelisi tämän surullisen tapauksen raakoja yksityiskohtia ja kieriskelisi niissä, kannattaa kääntää katse eteenpäin ja ulospäin.
Mielestäni "koko kylä kasvattaa" on hyvä periaate ja tuntuu toimivan ainakin meidän naapurustossa. Myös lapsuudenkodissani se toimi. Kavereitten vanhemmat oli tuttuja eikä koskaan jäänyt ilman aikuisen apua (tai kurinpitoa :)), vaikka omat vanhemmat olisivat sattuneet olemaan juuri silloin poissa.
Eerikan tapauksessa naapurit ja opettaja(t) yrittivät puuttua asiaan tekemällä ls-ilmoituksia. Syyttämättä hetä yhtään mistään mietin joskus menikö kukaan ihan naamakkain kysymään, että mitä te oikein teette tuolle lapselle. Olisinko itse mennyt? En tiedä.
Tuo tapaus on toisaalta niin iljettävä, etten usko kenenkään mielikuvituksen riittäneen kuvittelemaan sitä helvettiä jonka jonka isä naisystävineen tytölle rakensi.
Mutta siis: olet oikeassa ap. Otetaan opiksemme ja ollaan paremmin pienten puolella, oli ne omia tai toisten.