G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin tyytyväisenä istumassa kotibussissa, kun siihen nousi onnellisen oloinen pari vilkkaasti jutellen. Heillä oli paljon sellaista mukavaa flirttiä keskenään ja lämpimiä katseita; oli hauska katsella heitä.

Yhtäkkiä sävy muuttui. Jokin sai toisen älähtämään vähän ja sitten enemmän ja enemmän. Lopulta he olivat ilmiriidoissa parissa minuutissa ja tilanne saavutti huippunsa naisen kaapattua yhdessä ostetun olutkorin ja sanottua päättäväiset moit; nainen stoppasi auton ja jäi pois ihan random pysäkillä, mies jäi suu auki bussiin ilman naista ja koria.

Kaikki tämä, erittäin vilkas ja eläväinen vuorovaikutus ja mukava juttelu, ihana onni sekä tulikivenkatkuinen draama- tapahtui 5 minuutissa. Sitten kaikki oli ohi.

Käänteet kehittyivät kuin bussissa olisi ajettu rallia; ja pam. Sitten hiljaisuus ja pikkuisen epätodellinen fiilis, sellainen, että jäi suu auki.

Uskon kyllä, että sopu löytyi pian. Tuttu pari ilmestyi samaan bussiin vielä monta kertaa, ilman draamaa.

Kaale kirjoitti:

En osaa lainkaan kreikan kieltä. Jostain oli jäänyt kuitenkin mieleeni nimi Papadopoulos ja joku keksimerkkikin oli Papadopoulos. No, siitä tuli matkamme "hokema" lasten kanssa, että Papadopoulos sitä ja tätä. Yhdellä temppelialueella näimme lapsen kanssa ruutuvihkosta repäistyn paperin maassa. Lapsi nosti sen minulle ja luimme paperista "Papadopoulos".

Yleisin kreikkalainen sukunimi, vähän niinkuin Virtanen meillä.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui 90- luvulla.

Olin nuori ja biletin. Eräänä päivänä katselin laukustani löytyviä puhelinnumeroita. Joskus bilettäessä sain niitä, niin miehiltä kuin naisilta. En muistanut, keneltä olin saanut yhden numeron, ja päätin olla rohkea ja soittaa siihen.

Puhelimeen vastasi nainen. Selitin tilanteen ja etten tiennyt, milloin numeron olin saanut ja missä. Nainen kiinnostui myös ja aloimme vuorotellen kertoilla kaikkia harrastuksiamme, elämänvaiheita, töitä, lomia jne. missä olisimme voineet tavata ja jutella.

Pikkuhiljaa kuulimme aika kattavasti toistemme tarinan osia ja hyvin intiimejäkin asioita. Luottamus kasvoi jutellessa. Ihmettelimme innoissamme, missä ' ystävyytemme' oli syntynyt, mutta se ei vain selvinnyt, kunnes...

Purskahdin nauruun, ei oo totta, tää ei voi olla, mutta: ootko yrittäjä ja onko sulla joskus ollut työpaikkailmoitus seinällä? Kyllä juu, on, vastasi ' ystäväni'. Vaivuimme hervottomaan kikatukseen; olimme jakaneet elämää hyvinkin paljon puoli tuntia - tunnin ajan; täysin tuntemattoman, ihan vain työpaikan takia otetun vanhan ilmon vuoksi.

Nauroimme lämpimästi ja toivottelimme hyvää jatkoa! Hän myös tarjosi minulle töitä, jos myöhemmin sitä kaipaisin. Silloin se ei ollut ajankohtainen asia. Asiasta jäi lämmin muisto.

Kiva tarina mutta emmehän käytä sanaa "bilettää"? Emmehän? Jätetään se sana sinne 90-luvulle, jonne se kuuluu ja saa jäädäkin.

Olin nuori emo, ja vietin vapaatani( lapsi isällä) Pori Jazzissa. Tutustuin kauniiseen tummaan, ikäiseeni mieheen ja meille tuli pieni romanssi. Se meni ohi.

Pikkasen ajan kuluttua menin tyttöni kanssa Puuhamaahan. Vein tietenkin tytön juttelemaan Puuha- Nallelle. Yhtäkkiä Puuha- Nallen ääni kuulostaa kovin tutulta ja se kysyy; onko täällä ketään kotikaupungistani?

Menen hämilleni, kun tajuan, että Puuha- Nalle on se minun viime kesän komistus, ja soperran jotakin ja lähdemme tyttöni kanssa uusiin laitteisiin. Minua naurattaa; Puuha-Nalle oli kyllä ihan vihoviimeinen henkilö, jonka sisältä löytyisi minun ex rakas! Hihittelen pitkään juttua.

80-luvulla Pieksämäen asemalla: Istuin sisäaulassa vaihtojunaa odottamassa kirjaa lukien kunnes hieman nuhjuisen näköinen herra aikansa istuttuaan nousi ja käveli eteeni:

-Anteeksi, mutta käytättekö kannabistuotteita, hän kysyi hyvin huolitellusti hieman naismaisella kiltillä äänellä.

- E-een, vastasin minä,(rehellisesti) hyvin tavallisesti pukeutunut 25-vuotias ja mies meni istumaan takaisin vastapäätä minua.

Vilkuilin ympärilleni nolona, että olinko jotenkin tahattomasti käyttäytynyt kuin 

A. kuin kannabistuotteiden käyttäjä

B. Olisin ollut mahdollinen kannabistuotteiden ostaja

C. Olisin ollut mahdollinen kannabistuotteiden myyjä

Tämä kävi siskolle Hesassa, Kalliossa tarkemmin.  Satoi vettä aivan kaatamalla, kun hän käveli Flemaria ylöspäin ja kas ihmettä!  Sadan euron seteleitä kirjaimellisesti ui hänen jalkoihinsa. 

Hämmästyneenä hän noukki seteleitä käsiinsä ja huomasi, että seteleitä tulee kadun varren kerrostalon vesirännistä.  Sisko seisoi siinä satasia käsissään ja nappasi kiinni myös niitä rännistä tulevia seteleitä.

Hän oli pähkäilemässä näkeekö hän unta vai mitä, kun kadun toisella puolen olevasta kerrostalon ikkunasta hänelle huusi mies ja nainen ja huiskivat käsillään, että pois pois. 

Sisko pisti setelitukon talon kivijalan juureen ja jatkoi matkaansa. Hän ei päässyt montaakaan metriä kun Flemaria pitkin ajoi auto kovaa vauhtia ja pysähtyi sen raha-rännin kohdalle ja kaasutti kohta helevetinmoista kyytiä pois. 

 Ikkunassa olleet mies ja nainen näyttivät siskolle sellaisia huh helpottaa ja hyvä hyvä-eleitä ja ilmeitä.

 Ei tainnut olla ihan kummilapsen rippijuhlan rahat kyseessä.

Oudoin tilanne, no se tunne ja outous kun kaveripiireistä tutut muutamat heput kenen kans oltiin ”morjens tuttuja” rupateltiin niitä näitä, he olivat itse ulkomaalais alkuperää niin kysyivät minulta kun omaan tummat piirteet vaikka olen täysin suomalainen että ”mistä päin sä oot?” Ihan perus minulle että kysytään näin. Ei siinä mitään.. mutta kun vastaukseni oli tällä kertaa vaan napakasti ”et ihan Suomesta” niin sain sellaiset vartin väittelyt väittelyt ja inttämiset kun eivät uskoneet että ”eikun oikeesti hei mistä sä oot? Mikset sä voi kertoa?!” Yritäppä sit kattoo toista ja kertoo että ei kun ihan oikeesti olen suomesta😅😅😀kun sua ei uskosta. Eivätkä uskoneet sitten vuosiin. Luulivat ja olivat niin vakuuttuneita ulkonäköni perusteella minua muun maalaiseksi kuin suomen vaikka siis olen suomalainen alkuperältäni eikä muita juuria ole.

Vierailija kirjoitti:

Olin uutena vuotena pari vuotta sitten homodiskossa Madridissa. Diskossa oli darkroom, jossa isomunainen mies pani toista miestä perseeseen. Molemmat olivat pukeutuneet jonkinlaiseen nahkaremmiasuun ja heillä oli nahkaiset lätsät päässään. Ihmiset katsoivat näytöstä ja jokun masturboi samalla. Osa asiakkaista oli alasti. En tiedä, oliko kyseinen pariskunta asiakkaita vai oliko heille maksettu näytöksestä. Toisaalla diskossa oli myös glory hole, jossa jossa joku imi reiästä sojottavaa isoa munaa. Toimitusta sa katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan oli valaiseva kokemus, ja itse menin doskoon ihan vapaaehtoisesti kaverini kanssa. Sinänsä harmitonta, mutta kieltämättä melko hätkähdyttävää menoa. Naisia ei päästetty sisään lainkaan kyseieen diskoon. Ilta oli kaikin puolin mukava ja jatkui aamu viiteen. Miksei meillä ole tällaisia diskoja enää?

Missä meillä? Suomessako? Ja enää? Ei meillä ole tuollaisia diskoja ollut koskaan. Joten paljastit keksineesi koko jutun Hyi .

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta elokuvajutusta mieleeni. Olin aikanaan katsomassa Titanicia elokuvissa ja siellä oli vastaavanlainen itkumyrsky. Ihan mieletön ulina ja poru, varsinkin siinä vaiheessa kun Leonardo di Caprio vajosi mereen kädet ojossa. En ole vastaavanlaista ennen tai jälkeen kokenut.

Olin katsomassa Terminaattoria ja siinä oli kohtaus missä paha setä iski rautakangen Swartzeneggerin läpi ja valo silmässä sammui.

Joku huusi: Arska älä hiivu! mikä sai salissa melkoisen naurun aikaiseksi.

Olin junalta vastassa veljeäni. Veli, yli viiskymppinen,  naureskeli väsyneesti kun kävelimme asemalaiturilta pois.

 Kävi ilmi että eräs ravintolavaunussa oleva mies oli väittänyt häntä näyttelijä Taneli Mäkeläksi eikä ollut uskonut millään vastaväitteitä.  

 Veli oli lihapulla-annostaan syödessään saanut kuulla tuon miehen ylistyksiä miten mainio näyttelijä veljeni on  Pohjanmaa- ja Talvisota-elokuvissa. 

 Juovuksissa oleva varusmies oli matkan ja lihapullien loputtua, rojahtanut samaan pöytään ja vakuuttanut, että tuo mies  EE ooThaneli Mäkhelä. Mutta ovela ukkopa ei ollut uskonut.

 Mainittakoon että veljeni ja Taneli ovat hieman samannäköisiä, mutta onhan veli nyt komeampi...

Elokuva kommentista tuli mieleeni, kun menin katsomaan nuorille suunnattua leffaa siskoni kanssa niin sitten elokuvissa olikin vain aikuisia. Siskoni oli ainut lapsi koko salissa, vaikka lapsille suunnattu elokuva oli. Lähes kaikki oli keski-ikäisiä ihmisiä. Siskoni vielä sanoi, että elokuvissa varmaankin on vain hänen ikäistä porukkaa, kun oltikn matkalla sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.

Mikäli kyseessä oli vaikkapa Ketipinor/Seroquel, sitä käytetään psykoosin lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin. Ja olen kuullut että joissain tapauksissa jopa nukahtamislääkkeenä, koska se väsyttää. Varmaan on olemassa muitakin lääkkeitä joita käytetään sekä psykoosiin että muihin oireisiin. Silti kieltämättä aika outo juttu.

Ketipinoria valitettavasti määrätään hyvinkin yleisesti nukahtamislääkkeeksi.

Miten niin " valitettavasti"?

No koska se on psykoosilääke, ei nukahtamislääke.

Käytetään sitä pienillä annoksilla juuri unihäiriöihinkin.

Ja saattaa olla parempi vaihtoehto kuin nukahtamislääkkeet joihin toleranssi usein kasvaa ja jää ns koukkuun.

Telttailija kirjoitti:

Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!

Minulla oli huono jakso parisuhteessani, puolisoni mm. petti minua.

Eräänä iltana baarissa tapasin naisen, joka oli vasta eronnut.

Päädyimme yöksi hänen luokseen.

No, suhteemme puolisoni kanssa elpyi, menimme naimisiin, olemme yhdessä edelleen.

Paikkakunta oli pieni, ja nainen ystävystyi puolisoni kanssa.

Vierailimme useita kertoja hänen luonaan...

Myöhemmin tämä yhdenyön salarakkaani meni naimisiin jne. ja olemme perheenä vierailleet puolin ja toisin, vaikka asumme kaukana toisistamme.

Kerran hänen miehensä kysyi:"Miten olette tutustuneet?"

Nainen nauroi hillitysti ja keksi oikein hyvän selityksen.

Laitoin lapseni aamulla lähtemään kouluun ja ryhdyin kahvinkeittoon. Asuntomme ovi avattiin avaimilla. Eteiseen tuli suojavaatteisia ensihoitajia ja lääkäri. Kauhistuin hirveästi ja lyyhistyin lattialle. Kuulin jonkun (isännöitsijä kai) änkyttävän, että " voi sentään, tämä on väärä asunto". Kerrosta alempana oli joku kuollut.

Lääkäri kysyi, tarvitsenko apua, kun näytän niin huonovointiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kaale kirjoitti:

En osaa lainkaan kreikan kieltä. Jostain oli jäänyt kuitenkin mieleeni nimi Papadopoulos ja joku keksimerkkikin oli Papadopoulos. No, siitä tuli matkamme "hokema" lasten kanssa, että Papadopoulos sitä ja tätä. Yhdellä temppelialueella näimme lapsen kanssa ruutuvihkosta repäistyn paperin maassa. Lapsi nosti sen minulle ja luimme paperista "Papadopoulos".

Yleisin kreikkalainen sukunimi, vähän niinkuin Virtanen meillä.

Tarkoittanet Lahtinen?

Vierailija kirjoitti:

Laitoin lapseni aamulla lähtemään kouluun ja ryhdyin kahvinkeittoon. Asuntomme ovi avattiin avaimilla. Eteiseen tuli suojavaatteisia ensihoitajia ja lääkäri. Kauhistuin hirveästi ja lyyhistyin lattialle. Kuulin jonkun (isännöitsijä kai) änkyttävän, että " voi sentään, tämä on väärä asunto". Kerrosta alempana oli joku kuollut.

Lääkäri kysyi, tarvitsenko apua, kun näytän niin huonovointiselta.

No ilmeisesti tarvitsit, kun noin helposti lyyhistyit? Mitä tutkimuksissa selvisi?

Olin parin ystävättären kanssa pikkukylän baarissa iltaa viettämässä. Olimme abeja, sellaisia hyvin pärjänneitä, ns kilttejä tyttöjä. Elettiin 80-luvun puolta väliä. Muodissa oli rimpsuhameet ja valkoiset pitsipuserot. Olin hyvin ruskettunut ja minulla on tummat pitkät hiukset, joissa laineita. Päälläni valkoinen pitsipuesro (se oli silloin hyvin tavallinen ja muodikas vaate) ja musta salsahame.

Baarin kapeakatseinen omistajanainen tuli tivaamaan minulta nimeäni ja miten olin onnistunut pääsemään sisälle, kun heillä ei heimovaatteissa oteta asiakkaiksi. Hän pyysi minua poistumaan.

Olimme hetken tosi hämmentyneitä, sitten vihaisia. Baariin käveli juuri silloin rento ranskanopemme, joka pelasti tilanteen. Omistaja oli heittämässä minua ulos romanina, mitä en ole. Opettaja tuli moikkaamaan meitä ja omistaja liukeni anteeksi pyytämättä.

Sain jäädä asiakkaaksi..

Koko episodin aikana minulla oli epätodellinen olo.

Olen aika hiljainen tyyppi ollut lähes aina ja kerran eräässä paikassa pyöri eräs Disneyn elokuva. Olin ruokapöydän äärellä seurassa ja vähän väliä vilkaisin tv:tä päin ja eräällä hetkellä hyvin nuori nassikka tuli viereeni ja kysyi minulta: "Katsooko aikuisetkin lasten elokuvia?"

Sillä hetkellä vähän vaikeroin ja muistaakseni vastasin hänelle, että en mä tuota elokuvaa katso. Olisihan rakentavammin voinut sanoa hänelle, mutta tilanne oli sen verran kiusallinen itselleni, että sanoin mitä sylki suuhuni toi. On noi hyvin nuoret tarkkaavaisia, kun tämäkin huomasi salaa vilkuilevani Disneyn elokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin lapseni aamulla lähtemään kouluun ja ryhdyin kahvinkeittoon. Asuntomme ovi avattiin avaimilla. Eteiseen tuli suojavaatteisia ensihoitajia ja lääkäri. Kauhistuin hirveästi ja lyyhistyin lattialle. Kuulin jonkun (isännöitsijä kai) änkyttävän, että " voi sentään, tämä on väärä asunto". Kerrosta alempana oli joku kuollut.

Lääkäri kysyi, tarvitsenko apua, kun näytän niin huonovointiselta.

No ilmeisesti tarvitsit, kun noin helposti lyyhistyit? Mitä tutkimuksissa selvisi?

En lähde provoiluusi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin yli 20-vuotiaana kaverin kanssa yökerhossa. Järkkäri tuli sanomaan, että mut on ilmiannettu alaikäiseksi. Näytin omat henkkarini, eikä uskonut että on mun omat. Näytin sitten koko lompakon sisältöä kortteineen, ja lopulta uskoi. Oikealla ilmiannetulla oli kuulemma saman väriset vaatteet.

Mut on myös kerran ilmiannettu alaikäisenä baarissa, vaikka olinkin täysi-ikäinen. Ei järkkäri minunkaan kohdalla uskonut henkkareitani omikseni, vaan vasta käsialanäytteen jälkeen totesi vain hieman nolostuneena, että mukavaa illanjatkoa ja lähti pois.