Hyväkroppaiset jotka olette olleet raskaana

En ole koskaan ollut "tikissä", mutta hoikka olen ollut aina. Ainoa raskauden jättämä jälki on rinnat. Niillä on imetetty neljä vuotta, ja ovat ihan löysät, tyhjät, raskausarpiset pussit vielä nyt vuosi viimeisimmän imettämisen lopettamisesta. Ei se tosin mua haittaa, olen iloinen siitä, että olen saanut imettää lapsiani. Ja eiköhän ne joskus joten kuten vielä palaudu.

Mulle tuli raskausarpia, mutta ei ne mua häiritse. Ennemminkin kannan ne ylpeydellä. Olen ylpeä siitä, että minun naisen kroppa on tehnyt niinkin mittavan työn, kuin kantanut ja kasvattanut uutta elämää. Kropasta pidän huolta ja vaalin terveyttä, mutta en tee sitä ulkonäön tähden, vaan haluan olla voimissani pitkään. Nyt 36 vuotiaana voin sanoa monia saman ikäisiä ympärillä katsovana, että työ on kannattanut.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten rinnat voi olla pienemmät ku ennen noin monella? Mä oon aina ajatellu et rinnat kasvais. Mulla B-kuppi eikä lapsia, onko siis riski että lasten myötä rintani pienenee entisestään?! 😂

Minusta ainakin tuntuu, että on vähän pienemmät. Kuppikoosta ennen raskautta en ole ihan varma, mutta raskauksien ja imetysten aikana silmä vähintään on tottunut melko isoihin tisseihin ja nyt normaalitilassa en tiedä varmaksi, mutta vähän pienemmiltä tuntuu. Jotenkin kai imetyskin vaikuttaa kudostyyppeihin ym., yksilöllistä. Eivät ole mitkään ketunnaamat vaan ihan yhtä kauniit kuin ennen. Jonainan päivähän rinnat alkavat iän myötä "riippumaan" jos rinnat on, painon vaihtelu ja imetyskin voi vaikuttaa. Mutta ei rinnoista välttämättä isommatkaan jää pysyvästi ellei liho.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän tatuointeihin vaikutti raskaus?

Ja sanovatko niistä jotain neuvolassa? Seison kyllä niiden takana 100% mutta en halua selittää heille mitä ne merkitsevät minulle (hyvin henkilökohtaista).

En usko, että tatuointeja suuremmin kommentoidaan. Korkeintaan ehkä, että "onpas kiva/nätti" tms. Sitä en tiedä, miten raskaus vaikuttaa tatuointeihin, riippuu sijainnista. Joskus olen kuullut, että alaselän tatuoinnin läpi ei välttämättä mielellään pistetä puudutteita, mutta sekin kai riippuu lääkäristä ja siitäkin, onko ollenkaan tatuoimatonta ihoa. Ehkä tatuointimusteista voi ohi mennen joku mainita, tuskinpa sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän tatuointeihin vaikutti raskaus?

Ja sanovatko niistä jotain neuvolassa? Seison kyllä niiden takana 100% mutta en halua selittää heille mitä ne merkitsevät minulle (hyvin henkilökohtaista).

En usko, että tatuointeja suuremmin kommentoidaan. Korkeintaan ehkä, että "onpas kiva/nätti" tms. Sitä en tiedä, miten raskaus vaikuttaa tatuointeihin, riippuu sijainnista. Joskus olen kuullut, että alaselän tatuoinnin läpi ei välttämättä mielellään pistetä puudutteita, mutta sekin kai riippuu lääkäristä ja siitäkin, onko ollenkaan tatuoimatonta ihoa. Ehkä tatuointimusteista voi ohi mennen joku mainita, tuskinpa sitäkään.

urbaanilegendaa?

Mulla oli aika hyvä kroppa ennen raskauksia. Olin sellainen siro 48 kilon keijukainen. No, eka raskaus muutti sen kaiken. Lihoin 27 kg, kun oli pakko syödä lähes jatkuvasti etten oksentanut jatkuvasti. Sanoivat mulle vaan että ei ole vaarallista kun mun lähtöpaino on niin alhainen. Mutta joo, tissit, pers, reidet ja maha repesivät täyteen sinipunaisia raskausarpia nopeasta venymisestä. Tissit turposivat raskauden aikana B-kupista E:hen, olivat oikein valtavat suonikkaat pallot. IMetyksen jälkeen tissit tyhjenivät taas B-kuppiin, mutta roikkuvaan malliin kun ennen oli pystymmät tissit. 

Olin tuon ekan raskauden lihomisesta päässyt 15 kilosta eroon, kun tulin uudestaan raskaaksi. Ja sama homma, valtava pahoinvointi johon auttoi vain se ettei päästänyt mahaa hetkeksikään tyhjäksi. Läskiä tuli 25 kiloa taas. Sen tietää mitä kävi iholle ja tisseille ja vatsalle. Tällä kertaa mahastakin jäi semmoinen häpykummun päällä roikkuva ryppyinen tyhjän nahan pussukka, vähän kuin niillä superlihavilla ohjelmissa jää kun ne laihtuu. 

Sittemmin en ole koskaan pysyvästi alle 70 kilon painoon päässyt, kammottavat nälät iskee jos yritän. Mutta eipä se mitään, ei se ulkonäkö enää niin tärkeää ole, kun muutenkin on raskausarpinen ,roikkumahainen, riipputissinen ja laatikkoperseinen tantta. Joten ihan sama tähän jos on vähän lihavakin. En viitsi nähdä vaivaa minkään laihdutusten saati leikkausten kanssa, kun miehelleni kerran kelpaan tällaisena. Ja hänen lapsiaan synnyttäessä minusta tällainen on tullutkin joten olisi aika kiittämätöntä jos en kelpaisi.

Kyllähän tuo raskaus kroppaa muutti. Ennen sievä sileä maha on nyt navasta alaspäin raskausarpinen. Arvet ovat suhteellisen vaaleita jo, mutta kyllähän mahaan sellaista rypyä niistä jää. Suurin muutos kuitenkin on hätäsektion jälkeinen pysty viilto navasta alas. Minut kursittiin kasaan hieman epätasapainoisesti, joten nahka roikkuu toiselta puolen arpea hieman rumemmin.

En kuitenkaan jaksa välittää enää. Olen ihan sinut arpieni kanssa, fyysisesti olen paremmassa kunnossa, kuin ennen raskauksia.

Mun mielestä se on todellinen hyväkroppaisuuden mittari, onko tikissä vielä äitinäkin. Kuka vainhan on parikymppisenä kun voi elää vain itselleen.

Ei tullut muutoksia. Synnytykset 21v, 23v ja 30v, kaikkien jälkeen 52-55kg (paino nousi treenatessa vasta 38v:nä). Raskausvatsa alkoi näkymään vasta 20 vkon paikkeilla. Paino ja nahka palautui n kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Kummassakin reidessä 1 raskausarpi, en edes tiedä tuliko raskausaikana?

4. raskaus 42v:nä, laihduin raskausaikana. Vatsassa näkyy nyt lähes 60v:nä päärynän muotoinen alue josta raskausvatsa on venynyt mutta suht kiinteä vieläkin, vatsalihakset näkyy sivulla.

Uskon että tähän vaikuttaa ihon kollagenipitoisuus, ryppyjäkään ei ole vielä kuin silmäkulmissa