Vaihtaisitko vauvasi takaisin...
Jos kohdallasi olisi käynyt niin, että vauva vaihtunut synnytyssairaalassa ja huomattaisiin vuoden ikäisenä (kuten kävi joku aika sitten Tsekissä) -vaihtaisitko mielelläsi takaisin? Sehän on jo ihan eri asiaa kuin päivän ikäinen vauva....??
Kommentit (8)
Tietysti vaihtaisin. Sehän olisi minun oma, biologinen lapseni! En myöskään haluaisi enää sen jälkeen olla missään tekemisissä sen toisen perheen kanssa. Poissa silmistän poissa mielestä.
Tilanne olisi minusta epäinhimmillisen hirveä :( Niin hirveä, että vaikka ajatusleikkinä tässä yritän kuinka miettiä, mitä tekisin, niin en pysty. Alkaa ahdistaa jo ajatuskin. En pystyisi luopumaan yhdestäkään lapsestani, vaikka nyt kuulisin heidän olevan vaihdokkaita.
Juuri tämän takia tällaista vauvojen vaihtumista ei saisi missään tilanteessa olla edes mahdollista tapahtua. Kaikenlaiset inhimmilliset virheetkin olisi pakko saada 100% poissuljettua, puhumattakaan tahallisuudesta.
Ranneke on mielestäni epäluotettava tunniste. Se yleensä irtoilee, toisaalta sen voi joku sekopää helposti jopa vaihtaa. Miksi vauvoihin ei voisi syntymäpunituksessa lyödä käsivarteen leimaa (äidin sosiaaliturvatunnus), joka lähtisi kulumalla pois parissa viikossa?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 14:27"]
Tilanne olisi minusta epäinhimmillisen hirveä :( Niin hirveä, että vaikka ajatusleikkinä tässä yritän kuinka miettiä, mitä tekisin, niin en pysty. Alkaa ahdistaa jo ajatuskin. En pystyisi luopumaan yhdestäkään lapsestani, vaikka nyt kuulisin heidän olevan vaihdokkaita.
Juuri tämän takia tällaista vauvojen vaihtumista ei saisi missään tilanteessa olla edes mahdollista tapahtua. Kaikenlaiset inhimmilliset virheetkin olisi pakko saada 100% poissuljettua, puhumattakaan tahallisuudesta.
Ranneke on mielestäni epäluotettava tunniste. Se yleensä irtoilee, toisaalta sen voi joku sekopää helposti jopa vaihtaa. Miksi vauvoihin ei voisi syntymäpunituksessa lyödä käsivarteen leimaa (äidin sosiaaliturvatunnus), joka lähtisi kulumalla pois parissa viikossa?
[/quote]
se ranneke ei oikeesti kovin helposti lähde irti. Ja mä en voi ymmärtää miten lapset ovat voineet vaihtua. Mä kyllä ihan tasan tarkkaa tiesin oman lapseni itkun saati sitten kun olin naamakosketuksessa.
Lapsi kun lapsi. Onko geeniperimä todella noin tärkeä teille?
En vaihtaisi, en olisi suostunut vaihtamaan edes kolmen päivän ikäistä, niin rakastunut olin!
90 % lapsista syntymähetkellä ovat saman näköisiä. Ei niitä voi tunnistaa toisitaan. Jo ristimäkuvat Hesarissa paljastaa, miten lapset ovat toistensa näköisiä. Kuin 2000 marjaa. :)
Kaikki lapset ovat suloisia. Ei heitä voi verrata toisiinsa. Jokainen on yhtä ainutlaatuinen. Myös adoptiolapset. Itse en pidä geeniperimääni niin ainutlaatuisen loistavana, että sitä pitäisi kylvää ympäri maailmaa.
Vuodessa ehtisi kiintyä jo syvästi siihen lapseen, vaikka järki sanoisi ettei se ole biologisesti oma ja pitää vaihtaa niin tunteet sanoisivat varmaan ihan toista. Taatusti ei mielellään sitä tekisi, vaikka tietää että niin täytyy tehdä. Varmaan haluaisi ottaa ne kummatkin ja sehän ei tietenkään käy.
Kamala ajatus :(
Tossa tilanteessa, yrittäisin varmaan sopia sen toisen perheen kanssa jonka kanssa lapset on vaihtuneet, että muutettaisiin suht. lähelle toisiamme. Että voitaisiin silti pitää vaikka päivittäin, viikoittain, yhteyttä niihin lapsiin, joista jouduimme luopumaan.
Välillä myös ottaa toistemme lapsia hoitoon , vuoronperään.
Vähän, niinkuin he olisivat "kummilapsiamme". Niin ikävä ei olisi niin kova ja yhteys säilyisi silti.
En kyllä tiedä olisiko tuo vaihtoehto hyväksi lapsille, siitä pitäisi jutella jonkun lastenpsykiatrinkin kanssa.