Lapset ärsyttävät päiväkodin henkilökuntaa

Se on usein juuri niin että ne vanhemmat joiden tulisi kiinnittää huomiota lastensa ongelmiin ja olla enemmän kiinnostuneita lapsistaan eivät sitä tee. Agressiivisuuden kasvu niin päiväkodeissa kuin kouluissa on todella huolestuttavaa. Näkeehän sen koulumaailmassakin, siellä tilaisuuksissa ovat ne välittävät vanhemmat, aika usein juuri ne ongelmatapausten vanhemmat loistavat poissaolollaan..ja asiathan ei niin korjaannu.

Jos lapsi on päivät, pitkän päivän meluisassa päiväkodissa niin kyllä hänelle pitää taata rauhallinen kiireetön ilta omien vanhempien kanssa. Kuulin äskettäin jutun jossa nuori huonoille teille mennyt poika kertoi itkien elämästään, hän muisti lapsuudestaan päällimmäisenä sen kun oli päiväkodissa ja muun ajan oli äidin "tiellä"

totuus on se, että kukaan töihin menevä ei ajattele mitään "suomen konkurssia", korkeintaan oman talon lainanlyhennystä yms. oman navan asioita. Kukaan ei ole niin jalo, että ajattelisi "voi haluan olla lapselleni läsnä, mutta en voi, koska mun pitää pelastaa suomen talous"

Iso osa äideistä ja isistä voi paremmin, kun pääsee myös sinne töihin, saa muuta ajateltavaa kuin lapset ja saa lisää (henkilökohtaista) ostovoimaa. Se on aikamoinen tabu vaan sanoa asiat suoraan, että viihdyn paremmin töissä kuin kotona lasteni kanssa ja elämän materiaalinen puoli on minulle tärkeä myös. Koska tällainen tuomitaan niin herkästi... enkä ihan ymmärrä miksi tuomitaan? "Hyvinvointivaltiolla" me olemme nimenomaan tarkoittaneet mallia, jossa raskaat hoivatyöt (eli pikkulasten ja vanhusten hoito) on ulkoistettu verovaroilla tehtäviksi, eikä naisten tarvitse tehdä näitä raskaita hommia palkatta kotona. (toki naiset näitä vieläkin 98% tekevät tarhoissa ja laitoksissa, mutta saavat siitä palkkaa ja ovat yhteiskunnan aktiivijäseniä, eivätkä kotipiikoja, elämän mahdollisuudet toiset...)

Työnä päiväkotityö on varmasti raskasta. Keskimäärin ammattikasvattajien pitäisi kuitenkin pystyä hallitsemaan tunteensa lapsilauman kanssa paremmin kuin vanhemmat hillitsevät itsensä kotona. (toki nämä ammattilaisetkin kotonaan muuttuvat tavallisiksi äideiksi, se on eri juttu). Vieraat lapset uhmakohtauksineen tai pikku pipeineen ja riitoineen eivät herätä samanlaisia tuntoja kuin omat. Omiin lapsiin liittyy niin vahvoja ja ristiriitaisia tunteita, rakkaus ja vastuu kaikesta kokonaisvaltaisesti syntymästä aikuiseksi.

En ymmärrä miksi hoitajat kertovat tuntevansa vahvoja tunteita kun joku lapsi itkee, odottaa äitiä hakemaan, ei saa nukuttua päiväunia tai on vähän kylmä poskista pihalla ym ym. Se on jotain pseudoempatiaa, joka ehkä kuitenkin kohdistuu omaan itseen, hoitajaan itseensä, jota vituttaa katsella niitä lapsia. Koska ihan oikeasti, normaalisti suhteutettuina, nuo huolet ovat kovin pieniä. Oman lapsen pienikin harmi voi sattua äidin ja isin sydäntä (turhaan, koska harmit ovat osa elämää), mutta on minun mielestäni jopa epäammattimaista, jos pk:n työntekijöiden sydäntä ihan oikeasti särkee, jos pikku Matilla on paha päivä.Pikku-Mattia voi tietenkin vähän lohduttaa ja niistää nenää, mutta miksi tuntea sydäntä riipivää sääliä, jos matin äiti unohti villasukat toppakenkien alta tai jos Matin äiti hakee ravitsevat päivällisaineet lähikaupasta, ennen kuin hakee Matin? Jos tällaiset asiat ovat keskeisiä miettimisen aiheita ja trauman lähteitä, niin asiat on oikeasti helvatan hyvin. Matin äiti kuitenkin tulee ja laittaa päivällisen ja yrittää heti huomenissa muistaa villasukat...

voisi olla myös niin, että äiti olisi kuollut synnytykseen, äiti olisi masentunut kotiäiti, jonka tekisi mieli hukuttaa itsensä tai lapset (tai jopa molemmat), ei olisi rahaa päivälliseen eikä toppakenkiin, alkoholismia, avioeroa jne. voisi jopa olla toisessa maailmankolkassa niin, että pikku matti ompelisi tehtaassa vaatteita H&M:lle, tai pikku matti olisi tuleva pikku sotilas, jonka hengellä ei ole paskan väliä kellekään... Nyt kuitenkin jostain syystä herättää ihan kauhean vaikeita tunteita, kun pikku matin äiskä tai iskä tulee vasta 16:00 hakemaan, eikä jo 15:30... 

En vaan ymmärrä. 

On muuten myös äitejä jotka voivat paremmin kun eivät "ulkoista" lastenhoitoa vaan hoitavat mieluummin lapsensa itse, tässä yksi sellainen muinaisjäänne! Minä kun en missään tapauksessa vie lapsiani meluisiin päiväkoteihin muiden äitien hoitoon, olen ihan paras äiti omilleni, tottakai ja ylpeä siitä! 

Mutta tottakai jokainen tekee mielensä mukaan, jos pitää tarhahoitoa parempana kuin mihin itse pystyy niin valitsee sen, valintakysymys!

Kyllä se nyt vaan näin on, että lapset pitää pitää pois yhteiskunnan silmistä ainakin ekat 18 vuotta. Ensin hoidetaan kotona, ettei hoitajat ärsyynny, sitten pidetään kotikoulussa ettei opettajat ärsyynny.

Kauppaan niitä ei ainakaan voi viedä, ettei myyjät ja asiakkaat ärsyynny.

Lääkäriin ei saa viedä, kun sielläkin hoitajat ja potilaat ärsyyntyvät.

Bussiin, lentokoneeseen ja junaan ei ole mitään asiaa, matkustajat ärsyyntyvät.

Näinhän se vähän tuntuu olevan että lapset ovat aika monessa paikassa haittana ja tiellä.

Mutta se nyt on kamalinta jos se on tilanne omassa kodissa. Ne kotiolot ovat ihan tärkeimmät.

Hmmmhh!!! Saan tästä vain sen kuvan että siellä päiväkodissa on niitä 9kk-3-vuoden ikäisiä PIENIÄ! Tai oikeastaan sinun ajatusmaailmasta saan sellaisen kuvan.

Mutta tuolla ajatusmaailmallahan me saadaan Suomi näppärästi konkurssiin ku jäädään kaikki alle kouluikäisten äidit kotiin vain. Eiköhän me jostaki ruotsista sitten saada lainaa.

Eiköhän kaikki alle kouluikäiset ole vielä aika pieniä, lapsia ainakin jotka eivät omillaan toimeen tule! Ei Suomi konkurssiin mene vaikka rakastavat äidit hoitaisivat lapsiaan enemmän kotona, annetaan vähän vähemmän Kreikoille rahaa, sillähän siitä! Lapsen etu on tärkein.

Ehkä niitä ongelmia olis vähemmän jos lapset menis hoitoon pienempänä. Tottuisivat paremmin toisiin lapsiin ja päiväkodin sääntöihin. Ja henkilökuntaa lisää.

Tuskin..tuskin kukaan kiistää sitä että ihan pienelle lapselle on kotihoito paras, oman isän/äidin hoivissa, eihän sitä kukaan paremmin tee kuin se oma vanhempi, tai on todella epävarma ihminen joka luulee toisin.

Ja ehkä myös päiväkodin työntekijöiden olisi ihan hyvä välillä vaihtaa työpaikkaa ja käydä kierrossa. Tämä auttaa myös heitä näkemään asiota uudelta kantilta ja oma työ ei pääse kyllästyttämään.

Ja vaikka ap ei sitä totuutta tule varmaankaan ymmärtämään, niin kaikki ei vain VOI olla hyvässä lykyssä lähemmäs 20-vuotta kotona lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 10:02"]

Ehkä niitä ongelmia olis vähemmän jos lapset menis hoitoon pienempänä. Tottuisivat paremmin toisiin lapsiin ja päiväkodin sääntöihin. Ja henkilökuntaa lisää.

[/quote]

lapsiryhmässä ikävä kyllä väkivaltainen käytös "tarttuu". Yhden lapsen agressiivisuus nostaa kaikkien muidenkin stressitasoa, ja osa vastaa väkivaltaan väkivallalla ja kierre on valmis. Henkilökunta ei ole erityisen "leipääntynyttä" heitä vain oikeasti on LIIAN VÄHÄN.

Kuka teistä ottaisi vastuulleen 8h ajaksi 7-10 3-6 vuotiasta lasta? Ja väittäisi että pystytte varmasti valvomaan heitä koko ajan? Lapsia voisi tilapäisesti olla enemmänkin, esim. lounaalle tulisi vielä neljä lisää ja valvoisitte heitäkin ongelmitta.

Vanhemmat ja päättäjät haluavat pistää päänsä puskaan ja ajatella että ammattilaiset pystyvät helposti hanskaamaan aina vain kasvavat päiväkotiryhmät. Näinhän se ei vain mene, seuraukset näkyy sitten lasten käytöksessä. Lapset jätetään päiväksi selviämään 1/10 aikuisella tunteidensa ja tarpeidensa kanssa isossa meluisassa päiväkodissa. Tuo aikuinen voi olla kuka vain esim. 10 lapsen "tuntemasta" kasvattajasta. Miten paljon luulette tuon aikuisen kykenevän yhdelle lapselle päivässä antamaan.

Illasta pitäisi tuo aikuisvaje sitten jotenkin paikata, vaan... tajuavatko vanhemmat että tällaista edes on. Onhan lapsi ollut 9 tuntia saamassa laadukasta varhaiskasvatusta! Voihan sen ihan hyvin antaa katsoa telkkaa illan. Ja sitten harrastuksilla täytetään loppuaika.

Kyllä se nyt olisi vanhemmilla heräämisen paikka, avatkaa silmänne! Miten joku voi edes kuvitella että kaikki on niin loistavaa tuommoisen lapsilauman kanssa kun niin moni ei jaksa edes kotona hermostumatta muutaman lapsen kanssa? Ihan samanlaisia pulliaisia on päiväkodin henkilökuntakin.

Minusta tuossa tekstissä oli huolestuttavinta vanhempien välinpitämättömyys ja päiväkotien resurssipula, mitä myös kirjoittaja #7 tuo esille.

Omien lapsienkin ryhmissä on agressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja (ainakin ulkopuolisen silmin) näyttää siltä että ei vanhemmat yritäkään asiaan vaikuttaa.

Päiväkotipäivän aikana lapsi ei VARMASTI saa riittävästi aikuisten huomiota, kuten #7:kin totesi, mutta eikö tämä ole kaikille vanhemmille selvää. Lapselle pitää antaa aikaa kotona.