En uskalla jättää 2v ja 4v:tä isän vastuulle pidemmäksi aikaa
Eli. Mä olen hoitanut lapsia todella tiiviisti kotona, mies tehnyt paljon matkatöitä yms. ja suoraan sanottuna päässyt todella paljon helpommalla lasten suhteen kuin minä. Ollut paljon hotellissa iltoja ja viikonloppuja rauhassa, kun minä olen ollut aina sidottu lapsiin.
Miehellä edessä viikon loma tuossa vähän ajan päästä ja mietin, että olisi niin oikein jättää mies välillä lapsista vastuuseen ja minä lähtisin lomailemaan jonnekin. Mies on tällaisia lomia saanut monta viime vuosien aikana. MUTTA en uskalla jättää näitä villejä lapsia isälle! On niin jotenkin holtiton ja lapset riehuvat, painivat, kiipeävät - mies ei todellakaan vahdi heitä kunnolla. Edes silloin kun olen poissa. Pelkään että pidemmän poissaoloni aikana pienelle ehtii sattua joku pahempi onnettomuus, isompi voi vaikka hypätä hänen päälleen tai kiskoa kaulasta miten vaan. On niin raju käytökseltään. Toisaalta haluan näyttää miehelle mitä näiden hoitaminen todella on ja tarkoittaa, tekisi hyvää koska mies jatkuvasti vähättelee lastenhoitoa, mutta pelkään että sattuu tosiaan jotain pahemmin! Inhottava dilemma.
Olen tosi kireä ja väsynyt, tekisi niin hyvää, mutta...
Kommentit (18)
Siis kyllä mäkin oon lähtenyt, mut en pidemmäksi aikaa, tyyliin viikonloppuna ulos kaverin kanssa, mahdollisesti kaverille yöksi tms. Kyllä ne nyt varmaan kotona pärjää mitenkuten, mutta nykyään lähinnä toi julkisilla paikoilla, joissa liikennettä, kulkeminen vähän jännittää. Kyllä mä varmaan oikeasti lähtisinkin, jos olisi sellainen tilaisuus, että olisi jo matkat varattuna ja kaikki sovittuna, mutta kyllä jännittäisi, ei voi mitään. Sillä vaikka mies muuten hoitaa oikeesti noita tosi hyvin, (lapset aina hyvin ruokittu, puhtaina, kuivissa vaipoissa silloin kun vielä niissä olivat, nukutettu, ulkoilleet jne), niin se vaan on joissain asioissa niin saamarin huolimaton, ettei mitään rajaa.
Tosin ei pelkästään lastenhoitoon liittyvissä, vaan ihan yleisesti; autoilee harva se päivä lompakko tai kahvikuppi auton katolla, lähtee töihin ilman takkia, unohtaa tavaransa sinne tänne (...) Itse asiassa kerran meillä on sattunutkin jo todella paha onnettomuus, jossa toinen lapsistamme oli menehtyä, ja se oli ihan täysin miehen huolimattomuuden syytä (en ole tietenkään koskaan häntä sattuneesta syyllistänyt, tiedän, että periaatteessa olisi voinut sattua mullekin, jos ei nyt ihan sama onnettomuus, niin jotain vastaavaa). Mun mielestä tää tilanne on erityisen arka juurikin siksi, että kun mies oikeasti on tosi kultainen ja osallistuva, yhtäältä oikea kanaemo, mutta toisaalta taas niin tohelo, niin on tosi vaikea kritisoida tai huomautella näistä tietyistä epäkohdista (kun niitä on niin paljon, että saisi koko ajan olla huomauttelemassa!) kun toinen oikeasti kuitenkin tekee tosi paljon ja ottaa vastuuta.
T. 11
Ja sit valitetaan, että miehet ei kanna vastuuta.
Täyspäinen mies kyllä selviää lastensa kanssa, vaikka ei teekään kaikkia asioita täsmälleen kuten äiti. Eri asia on sitten, jos miehellä on päihdeongelma tms., mutta tällaisesta ei kai tässä ollut kyse...
Mä en voi tajuta naisia, jotka suhtautuvat mieheensä kuin johonkin holhousta kaipaavaan lapseen. Ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asiat eri lailla. Ei lapsi siitä rikki mene.
Ongelma taitaa olla siinä, ettei isä ole alusta lähtien hoitanut lasta tarpeeksi. Jos hän olisi synnytyssairaalasta lähtien opettellut rutiineja kanssasi, olisi lapsen hoitaminen hänelle nyt yhtä luontevaa kuin sinulle. Eli isä tarvitsee nyt paljon lisää vastuuta ja kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Et sinäkään sen kummempi hoitaja ollut ennen kuin opit paremmaksi tekemällä.
Mulla on sama homma, etten mielellään jätä 2 ja 4 v. miehelle pitkäksi aikaa, JOS olisivat kotona. Mummulaan mies on mennyt silloin tällöin lasten kanssa viikonlopuksi, sinne uskallan päästää kun siellä on se mummukin ja saavat ainakin ruoat ajallaan. Kotona eivät ole itseasiassa olleet koskaan päineen viikonloppua!
Ja kyse on muustakin kuin siitä ettei meilläkään mies vahdi tarpeeksi. Vaan myös siitä mukavuuden halusta. Esim. yhtenä viikonloppuna oli sovittu että mies herää lasten kanssa toisena aamuna, minä toisena. Oli miehen vuoro nousta klo 7 lasten herätessä, niin ensiksi jouduin herättämään miehen kun ei muka herää lasten ääniin, sitten mies meni alakertaan lasten kanssa. Itse nousin lähempänä 10. Lapset olivat juuri syöneet aamupalan (melkein 3 h heräämisestä) ja olivat koko aamun katsoneet piirrettyjä miehen koisiessa sohvalla... Mies vielä kehtaa valittaa kun ei saa yksin tehdä lasten kanssa mitään ja olla päineen kotona, no miksiköhän... Sanomattakin selvää että lapset haluavat olla aina minun kanssani ja lähteä mukaan minun menoihini. Jos sama meno jatkuu, en jätä miestä lasten kanssa ennen kouluikää. Olen todella pettynyt mieheeni, en olisi lapsia tuon kanssa tehnyt jos olisin arvannut että näin käy. Ulkoilee ja puuhaa lasten kanssa kyllä mutta usein joudun käskemään, Ei ole hääviä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 11:59"]
Ja sit valitetaan, että miehet ei kanna vastuuta.
Täyspäinen mies kyllä selviää lastensa kanssa, vaikka ei teekään kaikkia asioita täsmälleen kuten äiti. Eri asia on sitten, jos miehellä on päihdeongelma tms., mutta tällaisesta ei kai tässä ollut kyse...
Mä en voi tajuta naisia, jotka suhtautuvat mieheensä kuin johonkin holhousta kaipaavaan lapseen. Ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asiat eri lailla. Ei lapsi siitä rikki mene.
[/quote]
Luitko yhtään noita viestejä? Kyse oli juurikin siitä että lapsille sattuu ONNETTOMUUKSIA miehen hoivissa. Eli eivät ole turvallisessa hoidossa. Mä olen samaa mieltä kuin joku blogisti tai vastaava, jonka jutun kerran luin: Jotain minimivaatimuksia siinä "miehenkin tavassa" on oltava. Ykkösenä tulee mielestäni turvallisuus ja perustarpeiden tyydyttyminen.
Kasvattaminen on kova juttu, vaikka yksin. Sitä suositteleen jatkossa vähän tehokkaammin tehtäväksi.
Älä jätä, kun et kerran voi, surullista, ettei lasten isä MUKA voi hoitaa niitä...
No jos sun miehesi on ihan täysijärkinen, normaalikykyinen aikuinen, niin miksi ihmeessä se ei pärjäisi omien lastensa kanssa. Tosi omituinen kysymys. Ajattelitko että päästät lapsesi muiden ihmisten vastuuteen vasta kouluikäisenä..?
Ota kattava tapaturmavakuutus koko jengille ja iloitse reissustas :)
Eikö muilla ole tällaista, että lapset villejä ja epäilyttää jättää pidemmäksi aikaa isälle? Meillä ainakin mies niin "rento" ettei paljon vahdi..
Ja äiti on taas niin hyvä ja täydellinen ettei muksuille voi tapahtua mitään pahaa koskaan jos äiti vain on samassa talossa!
Ei kai se mies mitään tee kun äiti koko ajan hysteerisenä pörrään lasten ympärillä ja silti lapset on niin "viilejä" ettei osaa käyttäytyä sen verran normaalisti, että tavallinen isi pärjäisi lasten kanssa ilman äitiä HUH HUH!
En mäkään oikein malta jättää vauvaa isälle pitkäksi aikaa. Esim. tänään mies on vapaalla ja minä sain nukkua pitkään, mies heräsi vauvan kanssa. Kuulin unen läpi kun vauva itki lattialla (luultavasti syliä tai viihdytyst', ei ole mikään ihan pieni enää) ja mies touhuili omiaan ja huuteli vauvalle että äläs nyt. Joo-o... Luulen, että heillä sujuu paremmin, kun minä en ole lainkaan kotona.
Sen sijaan miehellä on edellisestä liitosta 4- ja 5v lapset, jotka ovat hyvin villejä. En ikimaailmassa uskaltaisi jättää miestä heidän ja vauvan kanssa nelistään. Mies ei jotenkin osaa vahtia riittävästi, vaikka noiden kanssa pitäisi olla silmät selässäkin. Varsinkaan nuorempi ei jotenkin osaa yhtään varoa vaan suunnilleen kävelisi vauvan päältä jos tämä olisi lattialla. Joku varmaan vetää herneet nenään, kun "estän" sisarussuhteen muodostumisen, mutta en voi ottaa riskiä että vauvalle käy jotain. Ehtii sitä myöhemminkin sitten kun toinen ei ole niin puolustuskyvytön. Isommilla lapsilla siis tapana juoksennella ympäri taloa, tappelevat paljon ja huitovat toisiaan jne. Siinä on pieni äkkiä jaloissa, ja mies ei tajua mistään mitään kun tekee jotain "tosi" tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 09:36"]
Eikö muilla ole tällaista, että lapset villejä ja epäilyttää jättää pidemmäksi aikaa isälle? Meillä ainakin mies niin "rento" ettei paljon vahdi..
[/quote]
Mä jätin tollaselle isälle lapset vuodeksi. Tosin eivät ole kamalan villejä ja 3-vuotiasta lukuun ottamatta jo koululaisia. Mutta riskihän se silti oli. Ajattelin kuitenkin että ei sitten oo mun häpee jos jotain sattuu. Ei mitään sattunu.
Miksi teet lapsia miehen kanssa joka on niin tyhmä, avuton ja vastuuntunnoton ettei osaa edes omia lapsia vahtia/hoitaa ilman äidin apua?!
Mieskin oppii. Mutta 2-vuotiaalle viikko on liian pitkä aika olla erossa pääasiallisesta hoitajasta. Lähde aluksi viikonlopuksi vaikka. Mies oppii. Sano suoraan, että sinua jännittää, mutta haluat luottaa häneen ja myös auttaa häntä tulemaan läheisemmäksi lastensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 09:50"]
Miksi teet lapsia miehen kanssa joka on niin tyhmä, avuton ja vastuuntunnoton ettei osaa edes omia lapsia vahtia/hoitaa ilman äidin apua?!
[/quote]
Ei sitä ennen lapsia tiennyt, millainen mies on isänä. Hän on aina ollut omissa asioissaan hyvin tarkka, mutta lasten suhteen hälläväliä. Esim. nykyään pitää kodin siisteyttä paljon tärkeämpänä kuin huolehtimista lastenhoidosta. Etukäteen olisi luullut, että on huolellinen lasten suhteen kun on pikkutarkka muissakin asioissa.
Erotuksena ap:n mieheen mun mies kyllä hoitaa tosi kiitettävästi lapsia sen ajan, minkä kotona on, hellii niitä, leikkii jne. On hoitanut mös aina yöheräilyt, jos sellaisia on ollut, ts. osallistuu paljon. Mutta fakta kuitenkin on se, että kun mä nyt olen noiden myöskin hyvin villien 2- ja 4-vuotiaiden kanssa tekemisissä sata kertaa enemmän kuin mies, kun kerran kotona olen, niin aina silloin tällöin vaan tulee sellaisia tilanteita, joissa tulee selväksi, että mies ei kerta kaikkiaan tajua milloin missäkin tilanteessa piilevää vaaraa, riskiä, tms. Esim. että noihin ei voi vielä luottaa kun mennään autotien läheisyydessä (saattavat kumpikin vielä yhtäkkiä sännätä tielle nähtyään vaikka kissan toisella puolella tmv), saattaa unohtua isossa kaupassa tutkimaan jotain tuoteselostetta ja ipanat on tiessään, ei muista sulkea yläkerran ikkunoita (korkea pudotus) tai ulkoporttia (asumme vilkkaan tien varressa), unohtaa jonkun käyttövalmiin työkalun (tyyliin pora) lojumaan tai hiustenkuivaajan pistorasiaan kytkettynä kylpyhuoneen pesualtaan viereen. Lyhyesti: on tosi hajamielinen, eikä aina vaan osaa ajatella, mitä kaikkea voisi sattua kun on noin pieniä lapsia.
Mä haluaisin myös lähteä edes pariksi päiväksi jonnekin, mutta mä en uskalla myöskään! Mä tiedän olevani vähän hysteerinen, mutta kun näitä läheltä piti- tilanteita on oikeesti ollut aika monta. Itse asiassa niitä tulee säännöllisesti! Mies kannustaa mua lähtemään vaan ja mun äidin mielestä mä olen, niin, hysteerinen, mutta eihän se voi tietenkään tajuta. Jos me ollaan vaikka kaupungilla nelistään, niin mä hyvä jos uskallan jättää ne keskenään toikkaroimaan siksi aikaa kun käyn vaikka kampaajalla...
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 10:04"]
Erotuksena ap:n mieheen mun mies kyllä hoitaa tosi kiitettävästi lapsia sen ajan, minkä kotona on, hellii niitä, leikkii jne. On hoitanut mös aina yöheräilyt, jos sellaisia on ollut, ts. osallistuu paljon. Mutta fakta kuitenkin on se, että kun mä nyt olen noiden myöskin hyvin villien 2- ja 4-vuotiaiden kanssa tekemisissä sata kertaa enemmän kuin mies, kun kerran kotona olen, niin aina silloin tällöin vaan tulee sellaisia tilanteita, joissa tulee selväksi, että mies ei kerta kaikkiaan tajua milloin missäkin tilanteessa piilevää vaaraa, riskiä, tms. Esim. että noihin ei voi vielä luottaa kun mennään autotien läheisyydessä (saattavat kumpikin vielä yhtäkkiä sännätä tielle nähtyään vaikka kissan toisella puolella tmv), saattaa unohtua isossa kaupassa tutkimaan jotain tuoteselostetta ja ipanat on tiessään, ei muista sulkea yläkerran ikkunoita (korkea pudotus) tai ulkoporttia (asumme vilkkaan tien varressa), unohtaa jonkun käyttövalmiin työkalun (tyyliin pora) lojumaan tai hiustenkuivaajan pistorasiaan kytkettynä kylpyhuoneen pesualtaan viereen. Lyhyesti: on tosi hajamielinen, eikä aina vaan osaa ajatella, mitä kaikkea voisi sattua kun on noin pieniä lapsia.
Mä haluaisin myös lähteä edes pariksi päiväksi jonnekin, mutta mä en uskalla myöskään! Mä tiedän olevani vähän hysteerinen, mutta kun näitä läheltä piti- tilanteita on oikeesti ollut aika monta. Itse asiassa niitä tulee säännöllisesti! Mies kannustaa mua lähtemään vaan ja mun äidin mielestä mä olen, niin, hysteerinen, mutta eihän se voi tietenkään tajuta. Jos me ollaan vaikka kaupungilla nelistään, niin mä hyvä jos uskallan jättää ne keskenään toikkaroimaan siksi aikaa kun käyn vaikka kampaajalla...
[/quote]
Jes! Tämä oli kuin mun kirjoitus, joku ymmärsi tilanteen ja jopa jakaa sen kanssani!!! Teillä mies on ainakin sillälailla herkkä, että heräillyt lasten kanssa mutta meillä kuorsaa vaikka lapsi oksentaisi miten tai itkisi - mies ei vaan herää. Kummasti herätyskelloon herää kuitenkin. Eli koen, että on vähän sitä vastuuntunnon puutetta suhteessa lapsiin.
Mutta siis leikkii ja hellii ja on siinä mielessä näessänäisesti ihana isä. Vaan todella lyhytmuistinen, hajamielinen, ja huoleton. Juurikin että saattaa unohtaa vaarallisia asioita lasten eteen (lääkkeet, terävät veitset), jättää ikkunan auki josta 2v voisi pudota - yhtä sun toista tällaista jatkuvasti. Ei myöskään osaa puuttua ajoissa tilanteisiin, vaan kun isompi hyökkää pienen päälle saattaa sanoa "et viitsisi hei, lopettaisitko jooko.." mutta ei mene ajoissa tosissaan puuttumaan vaan pieneen ehtii sattua.
Ja mies sanoo mulle, että ei hänellä ole mitään ongelmaa jäädä lasten kanssa senkus menen vaan. Ei koe, että hänen tarvitsisi tehdä mitään toisiin... minähän ne vaaratilanteet olen ehtinyt huomaamaan ennen kuin mitään sattunut, esim miehen auki jättämän ikkunan lapsen kiipeilypaikan vieressä. Usein on pieni naarmuilla ja mustelmilla kun tulen vaikka jumpasta. Mies sanoo, että ei hän tiedä mitä sille on sattunut, jotain ne leikkivät huoneessaan ja sitten pieni alkoi kiljua. Mulle sanoo, että älä ole hysteerinen..
Mä en ymmärrä moista enkä kyllä jaksisi katella tuollaista miestäkään. Meillä mies oli yh kun tavattiin ja on lasten ollessa pieniäkin lähtenyt niiden kanssa reissuun tai muuten vitettänyt niiden kanssa aikaa ihan kuin minäkin. Tuntuisi oudolta sanoa ettei aikuinen mies osaa huolehtia omista lapsistaan, olisi iso pettymys.
Joo en minäkään uskaltanut ennen mutta sitten pää rupesi hajoamaan sen verta kun ei ollut lainkaan omaa vapaata et pakko oli vain päästä pois kotoolta yksin vaikka tiedän ettei mies katso kelloa eli ei pidä kiinni ruoka ajoista saatikka uniajoista. Se lähteminen helpottuu ajan kanssa