40 v naisen pika-analyysi
Kun tapaatte keski-ikää lähestyvän naisen ekaa kertaa, niin mistä asioista päättelette parissa minuutissa sen, että onko nainen menestynyt elämässään? Tarkoitan tilanteita, joissa ei ole aikaa pidempään keskusteluun, vaan "tuomio" tehdään ensivaikutelman perusteella ja ihminen ei välttämättä kerro itsestään small talkia enempää.
Kommentit (31)
AP haluaa häntä kohdeltavan hyvin, koska hän on menestynyt.....
Ei -menestyneitäkö ei tarvitse palvella hyvin?
Sanotaan näin, että 40-vuotias nainen ilman meikkiä on kyllä karu näky. Hän ei vaikuta menestyneeltä....sori, mutta näin se vaan on. Meikin ei tarvitse olla mikään sotamaalaus, mutta kyllä siisti pohjustus, esim. meikkivoide tai -puuteri, kauniisti muotoillut kulmat ja ripsiväri tekevät terää. Kannattaa hiukan panostaa ulkonäköön, jos haluaa olla muuta kuin huomaamaton. Sori.
Kylla Suomi on sittenkin vain ankkalammikko, voi hitsi, kylla te olette suppeita.
Nimim..ikuisesti ulkosuomalainen
Olen käynyt joskus äitini kanssa kaupungilla. Monissa paikoissa, joissa käyn joskus yksinkin, huomaan, että äitini saa aivan eri luokan palvelua kuin minä itse koskaan. Esim. Stockmannin meikkiosastolla suorastaan tarjotaan näytteitä eri tuotteista, kerrotaan tuotteista yleensäkin ja ollaan ystävällisiä, esitellään ja myös tullaan palvelemaan heti. Kun käyn asioilla yksin, saan haahuilla siellä ja muuallakin aivan kuin kaupassa ei olisi ketään töissä. Tai sitten vain tervehditään.
Äitini on viisikymppinen, meikattu, laitettu ja käyttää paljon kultakoruja. Minä kolmekymppinen, vähemmän laitettu (mutta vähän), hillitympi meikiltäni ja käytän aika vähän koruja.
Hassua tässä on se, että äiti ei välttämättä osta aina mitään, vaan kuljeskelee shoppailemassa ja testailemassa esim. mitä ostaa sitten myöhemmin edullisemmin esim. laivalta. Minä taas menen kauppaan vain jotain ostaakseni, esim. menen ostamaan puuteria, etsin sen, maksan ja poistun. Äiti saa palvelua, minulle on itsepalvelu.
Ero on todella silmiinpistävä.
Kysymys on huonosta asiakaspalvelusta Suomessa. Mitä väliä sillä on onko palveltava meikattu vai ei??
Noissa tietyissä snobipaikoissa saa parempaa palvelua, kun pukeutuu klassisen tyylikkäästi, sillälailla tätimäisesti. Minä mieluiten vältän niissä asiointia, mutta jos on pakko, vedän päähäni nutturan, naamalle klassisen tangokuningatarmeikin, suorat housut, avokkaat, kauluspaidan, aitoja koruja. Johan löytyy suorastaan mielistelevää palvelua niin stockan kosmetiikkaosastolta, autokaupasta kuin pienistä vaateputiikeistakin. Kun taas jos menen nuorekkaammissa vaatteissa joita useimmiten käytän, minua katsellaan hyvin epäilevästi, ihan kuin en olisi oikeasti ostamassa mitään. Olen 38-vuotias, mutta näytän ilmeisesti nuoremmalta, koska rennosti pukeutuneena multa kysellään papereita kun ostan keskikaljaakin.
No, minä olen lähes 5-kymppinen, harvoin meikkaan ja silloinkin vain vähän. Pukeudun mielestäni arkisesti, mutta siististi. Vaatteeni eivät ole erityisen kalliita. Useimmiten saan hyvää palvelua joka paikassa. Nro 20:n kuvaileman palvelun tosin luultavasti mieltäisin enemmän tyrkyttämiseksi kuin palveluksi, mutta kyllä minua kohtaan ollaan aina ystävällisiä, ja minä uskonkin eniten tuohon nro 9 siteeraamaan sanontaan: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos esimerkiksi astun pieneen liikkeeseen, minusta jokaisessa minua aina tervehditään, mutta en osaa sanoa, tervehtiikö myyjä ensin vai minä, mielestäni sillä ei ole merkitystä.
Jännä juttu. Minua palvellaan ja passataan useinmiten kuin piispaa pappilassa. En ole mitenkään erikoisemmin menestynyt enkä edes omasta mielestäni näytä menestyvältä naiselta. Olen alle 40 v.
Välillä tulee vähän kiusaantunutkin olo. Varmaan minusta säteilee jotenkin joku singaali, että tulkaa kauppaamaan ja myymään mulle. Moskovan Louis Vuittonilla minulle tultiin esittelemään uutuuksia vaikka olin pukeutunut toppatakkiin ja lippalakkiin. En ollut edes ostoaikeissakaan, kunhan vaan joutessani kiertelin ja katselin.
Ap:n kysymyksessä on jotain perää, vaikka en ymmärtänyt tuota "menestyneen" sotkemista asiaan.
Itse (40+)olen huomannut, että oma vaatetus ym ulkoiset seikat vaikuttaa palvelun tasoon, vaikka asiakaspalvelutyössä olevat toisin väittää. Jos olen liikkeellä jotenkin nukkavierun oloisena esim. joku halpistoppatakki päällä, reppu olalla, meikittömänä ja tukka vaan ponnarille sipaistuna, on palvelu aivan eri kuin jos olen esim samoilla kengillä ja housuilla (yleensä matalakantaiset järkevät talvikengät ja farkut) mutta siistissä villakangastakisssa ja hieman meikattuna, ehkä korvikset jne. Palvelua kyllä saan nukkavierunakin, mutta sitten pitää omalla itsevarmalla käytöksellä "puhua" myyjä puolelleen.
Miten ap on ollut pukeutunut, kun ei ole saanut palvelua?
Olen nelikymppinen nainen, pukeudun klassisen muodikkaisiin vaatteisiin, käytän korkokenkiä aina, kalliita nahkaisia käsilaukkuja, laitan hiukset ja meikkaan, timanttisormuksia on sormissa aina n. 10 karaattia. Palvelu pelaa, joskus liikaakin kun haluaisi katsella rauhassa.
Näkymättömät naiset ei saa palvelua. Näkymättömäksi naisen tekee nuttura/poninhäntä, silmälasit, meikittömyys, farkut ja lättänät kengät. Nämä siis kaikki yhtä aikaa.
Eikö täällä ole YHTÄÄN asiakaspalvelussa työskentelevää paikalla...=) joka voisi selittää...
Olen aikaisemmin tehnyt asiakaspalvelutyötä toistakymmentä vuotta. Kaikki asiakkaat toki palveltiin asiallisesti ja ystävällisesti, mutta parasta palvelua saivat sympaattisen tuntuiset ihmiset, ja vain välttämättömän hyvän palvelun saivat ne, jotka pitivät itseään muita parempina.
Mä pukeudun ehkä jotenkin epäsuomalaisen naisellisesti, eli aina hameisiin ja korkokenkiin, ja tukka on aina laitettu - ja saan mielestäni vähän liiankin "hyvää" palvelua kaupoissa.
Ilmeisesti näytän rikkaammalta kuin olen, tai ainakin rikkaammalta kuin minkä hintaisia tavaroita haluan ostaa, sillä myyjät rientävät heti palvelemaan vaikka olisin vain halunnut vähän vilkaista vaivihkaa hintalappua. Olen sen verran juro suomalainen että koen sen vähän kiusalliseksi. Olen myös tosi säästäväinen ja harkitsen ostoksiani tarkkaan.
N40
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:32"]
Näkymättömät naiset ei saa palvelua. Näkymättömäksi naisen tekee nuttura/poninhäntä, silmälasit, meikittömyys, farkut ja lättänät kengät. Nämä siis kaikki yhtä aikaa.
[/quote]
Just näin. Meinasin itsekin laittaa tuohon aiempaan viestiin, että olen kuin "näkymätön" jos on huonommat kamppeet päällä, ja teen itseni näkyväksi omalla käytöksellä, jos tarve vaatii. Jos kyselen esim asiantuntevasti tuotteesta, saan ihan hyvää palvelua - myyjä kokee että olen tosissani kun tiedän jotain siitä mitä olen ostamassa... ?
Vinkkinä, jos haluaa rauhassa katsella eikä halua myyjää siihen viereen kyttäämään, niin kannattaa panna noi yllämainitut näkymättömyysvermeet päälle ;)
24
"Vinkkinä, jos haluaa rauhassa katsella eikä halua myyjää siihen viereen kyttäämään, niin kannattaa panna noi yllämainitut näkymättömyysvermeet päälle ;)"
Yksi ystäväni on aina ostoksilla näkymättömänä, sitten valittaa kun saa huonoa palvelua.
Voi lässyn lässyn kun taas yritetään laittaa ulkonäkö syyksi asiakaspalvelun huonoon tasoon.
Mites ne miehet kun eivät voi kun laittaa puhtaat vaatteet ja kammata tukan (jos sellainen on). Nainen saa hyvää palvelua kun on meikkiä ja korkokengät, mites miehet? Laitetaanko meikkiä, korkokenkää ja korvakorua.
Ulkonäkö, pukeutuminen ja se, miten hän esiintyy. Siis varmuus, eleet ja ilmeet.
Saisko vähän konkreettisempia esimerkkejä?
Jos nainen pukeutuu siisteihin farkkuihin ja matalakantaisiin kenkiin ja käyttää kauluspaitaa ja villatakkia ja pieniä hillittyjä koruja ja on meikitön ja hiukset luonnontilassa, niin voiko olla uskottavan ja menestyneen oloinen?
Vaatiiko uskottavuus ja menestyksen näkyminen korkokengät, isot korut, huulipunaa ja lakatut kynnet ja kalliin käsilaukun?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:53"]
Miksi sitten ulkonäöstä puhutaan niin paljon naistenlehdissä yms, jos sillä ei ole mitään merkitystä? Tuo palvelun saaminen on yksi juttu vain. Uusia ihmisiä tapaa monissa muissakin paikoissa, missä ihmisille ei makseta palkkaa siitä, että he ovat tasapuolisia kaikille.
[/quote]
Tarkoitatko siis, että jos tapaat uuden ihmisen, olet häntä kohtaan sitä ystävällisempi mitä varakkaammalta hän näyttää?
Ei ulkonäkö merkityksetön ole, mutta väittäisin, että henkkamaukan vaatteissa ihminen, josta säteilee positiiviisuutta, saa parempaa palvelua kuin nainen, joka Hermès-huivissaan ja LV-käsilaukkunsa kanssa viestittää, että "Katsokaas, miten varakas olen!" Se on se ihmiskontakti, joka viime kädessä ratkaisee. Toki on asiakaspalvelijoita - tiedän ainakin pari pikkukaupan omistajaa, jotka kyllä pokkuroivat niin paljon kuin pystyvät, tunnistaessaan varakkaan asiakkaan, mutta aitoa ystävällisyyttä ja asiakaspalveluhenkeä ei oman varakkuuden korostamisella kyllä herätetä.