Miksi vaimoni ei sano, että rakastaa minua?

Avioero ehkä paras ratkaisu kuitenkin?

Enemmän rakkaus näkyy teoissa kuin sanoissa. Arjen pienissä asioissa.

Haluttomuus seksiin ehkä johtuu väsymyksestä ja siitä että voimat ja energia menee lapsiin ja kodinhoitoon sekä töissäkäyntiin.

Ota asia puheeksi - ilman syyttelyä. Lykkyä tykö!

Minä en mennyt naimisiin sellaisen muuten mukavan naisen kanssa. En halunnut olla koko elämääni kuulematta noita sanoja.

t. toinen Setä

Olen ottanut asian puheeksi, mutta kuulemma "ei osaa sanoa tätä luontevasti". Minulle tämä näyttäytyy sellaisena, että on ehkä vain tavan vuoksi naimisissa ja lasten turvan.

Hämillinen Hemmo

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:32"]

Minä en mennyt naimisiin sellaisen muuten mukavan naisen kanssa. En halunnut olla koko elämääni kuulematta noita sanoja.

t. toinen Setä

[/quote]

Mikään ei kuulosta paremmalta, kuin se, että nainen sanoo miehelle "Rakas".

Suomenkieli vaan on niin ankeeta, ehkä siksi?

Minä rakastan sinua...

I love u.

Oikeasti, ei KOSKAAN? Ei edes silloin ensimmäisinä vuosina? Mikä ihme sai teidät menemään edes kihloihin, saati naimisiin? En tarkoita tätä nyt mitenkään ilkeillen, vaan ihan tosissani - miten kukaan tulee kosineeksi ihmistä joka ei ole sanonut rakastavansa häntä?

Itse en ole sanonut miehelleni rakastavani häntä neljään tai viiteen vuoteen, sillä en ole rakastanut häntä enää. Kun vielä rakastin, kerroin siitä hänelle mielelläni.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:54"]

Oikeasti, ei KOSKAAN? Ei edes silloin ensimmäisinä vuosina? Mikä ihme sai teidät menemään edes kihloihin, saati naimisiin? En tarkoita tätä nyt mitenkään ilkeillen, vaan ihan tosissani - miten kukaan tulee kosineeksi ihmistä joka ei ole sanonut rakastavansa häntä?

Itse en ole sanonut miehelleni rakastavani häntä neljään tai viiteen vuoteen, sillä en ole rakastanut häntä enää. Kun vielä rakastin, kerroin siitä hänelle mielelläni.

[/quote]

Ehkäpä alun "huuma" ei tarvinnut sanoja?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:48"]

No, menkää avioliittoleirille niin opitte kommunikoimaan.

Sivumennen sanoen minäkään en voi sanoa noin miehelleni, syystä etten rakasta häntä enkä ole koskaan rakastanut. En vaan pysty valehtelemaan sellaista. Menin naimisiin siksi että halusin epätoivoisesti perheen, en halunnut olla luuseri joka ei saa sitä. Miehellä oli sopiva ulkonäkö, sosiaalinen tausta, älykkyys, arvot. Mutta heti alusta hänen käytöksensä minua kohtaan ahdisti, eikä tilanne ole parantunut yhtään, vaikka kuvittelin että opimme joskus vielä rakastamaan toisiamme. En siedä sitä että hän yrittää "kouluttaa" minusta mieleistään, vielä 20 avioliittovuoden jälkeenkin.

Ollaan uskonnollisia, joten ero ei ole minulle vaihtoehto. Paitsi jos ukko jäisi pettämisestä kiinni. Mitä valitettavasti tuskin tapahtuu, on sen verran jäärä periaatteissaan. Toivon vain että potkaisisi tyhjää, ettei tarttisi tuon kanssa vanhuutta kitua.

[/quote]

Ehkä asia on yksinkertainen: vaimoni ei rakasta minua. Mitä avioliittoleiri voi tuoda mukanaan? Osaan puhua tunteistani, olen nostanut esiin asioita, mutta ei auta.

Tärkein asia, mitä kaipaan vaimoltani on vastarakkaus, pieni sana siitä, että haluaa olla kanssani.

En halua muuttaa häntä, vaikka jotkut hänen tapansa ärsyttävätkin. Pystyn kuitenkin elämään niiden ärsyttävien piirteiden kanssa (Kuten sen, että hän ei siivoa koskaan keittiöstä jälkiään. Jos itse laitan ruokaa, siivoan aina jälkeni ja siivoan myös vaimoni ruoan laiton jälkeen keittiön.) Tämä on pikkujuttu sen rinnalla, että parisuhteessa on tärkeintä rakkaus ja kunnioitus.

Hämillinen Hemmo

Kirjoitin vähän saman tapaisen pohdiskelun tälle palstalle eilen. Mulla tilanne sama - mietityttää että vaimo lienee yhdessä lähinnä tavan vuoksi.  Kai sitä pitää jossain pariterapiassa käydä mutta eihän se toki auta jos toinen on päättänyt olla yhdessä tavan vuoksi niin tuskin paljastaa motiivejaan missään tilanteessa. Erossa hankalaa taas olisi lasten hoitaminen, en kyllä haluaisi olla heistä erossa enkä usko että vaimokaan haluaisi olla etä-äitinä.

m35

Teillä on naiset, jotka ovat suhteessa kanssanne tavan, tottumuksen ja mahdollisesti taloudellisten syiden vuoksi. Myös sosiaalinen paine pitää naisia avioliitossa, jossa ei ole enää vastavuoroista rakkautta. Ei siinä suhteessa varmaan sitten enää ole mitään rakkautta, intohimoa, kumppanuutta tai muutakaan säilyttämisen arvoista. Tuhlatkaa toki elämänne noiden kuivakoiden elämänimijöiden kanssa, niin voitte sitten vielä vähän vanhempina ihmetellä minne ne mukavat päivät elämästä oikein valuivat. Ai niin, ne valuivat kitisevän, hapannaamaisen ja tunteettoman vaimon kanssa "elämiseen". Onnea vaan.

*ittu mikä nössö mieheksi. Vaikuttaa siltä, että ole heikkoitsetuntoinen surkimus. Miten *itussa tullaisella nössöllä voi olla 5300 euron kuukausipalkka?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:23"]

Olemme olleet naimisissa 12 v. ja meillä on 3 ihanaa tytärtä. Vaimoni ei ole kuitenkaan sanonut koskaan rakastavansa minua.

Tämä on alkanut vaivaamaan minua paljon. Ei kuulemma osaa sanoa ääneen tätä.

Lisäksi se olen minä, joka teen aina aloitteen seksiin ja tuntuu siltä, että vaimoni suorittaa pakosta.

Lisäksi hän on yksinäinen susi: ei halua muuttaa lähemmäksi työpaikkaamme, vaan viihtyy 50 km:n päässä maalla, jossa emme juuri tapaa ystäviämme. Rahasta tämä ei olisi kiinni, sillä palkkani on n. 5300 e/kk ja vaimoni palkka n. 4000 e/kk.

Mistä tässä on oikein kyse?

nimimerkki Hämillinen Hemmo

[/quote]

Siksi, ettei rakasta.

Vaikutat tossulta, ei kun trollilta.

Sanooko kuitenkin, että "tykkään sinusta" tai "kiitos kun olet olemassa" tai mitään vastaavaa? Ehdota jotain koodikieltä jolla voi osoittaa tykkäämistään, jos sanoin sanominen on vaikeaa. Esimerkiksi kädestä kiinni aamiaispöydän yli ja käden puristaminen ja silmiin katosminen sanoitta. 

Jos MIKÄÄN tällainen ei häneltä onnistu, edes pyytäessä, voi olla että tunnetta ei todella edes ole siellä. 

Oma puolisoni on vähän samanlainen, hänen on todella vaikea tuoda tunteitaan esille. Korkeintaan hän joskus sanoo, että "ajattelin sua eilen kun olit poissa" ja se tarkoittaa, että hänellä on ollut ikävä. Rakkauden osoitus on tyynyn heittäminen kasvoilleni, ihan kuin pikku poika. Joskus, kun sanon että rakastan häntä, hän sanoo: mäki sua, mutta useimmiten ei siihen kykene. Kuitenkin tiedän että rakkaus on ja vahva. 

vie vaimosi katsomaan elokuva: 21 tapaa pilata avioliitto. pistää miettimään.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:23"]

Olemme olleet naimisissa 12 v. ja meillä on 3 ihanaa tytärtä. Vaimoni ei ole kuitenkaan sanonut koskaan rakastavansa minua.

Tämä on alkanut vaivaamaan minua paljon. Ei kuulemma osaa sanoa ääneen tätä.

Lisäksi se olen minä, joka teen aina aloitteen seksiin ja tuntuu siltä, että vaimoni suorittaa pakosta.

Lisäksi hän on yksinäinen susi: ei halua muuttaa lähemmäksi työpaikkaamme, vaan viihtyy 50 km:n päässä maalla, jossa emme juuri tapaa ystäviämme. Rahasta tämä ei olisi kiinni, sillä palkkani on n. 5300 e/kk ja vaimoni palkka n. 4000 e/kk.

Mistä tässä on oikein kyse?

nimimerkki Hämillinen Hemmo

[/quote]

Suoraan sanottuna Hemmo: Vaimosi ei rakasta sinua, koska olet homo. Hän on halunnut vain sada lapset, nyt olet tarpeeton. Hanki ihana boyfrend, eiks jee.

Mun on helpompi sanoa että Oot mulle rakas.

Pakko laittaa tähän omakin kommentti, kun tämä asia minuakin koskettaa.. Oltiin vaimon kanssa naimisissa 15 -vuotta. Vaimon rakkaudentunnustukset olivat liiton aikana aina jotenkin tenttaamisen takana.. Ajattelin kuitenkin niin, että olemme erilaisia ja toiset näyttävät tunteitaan enemmän tekoina kuin sanoina. Nyt sitten kun ero tuli hän kertoi minulle, että ei ole rakastanut minua koko liittomme aikana... joo,o...Tämä oli aika musertava tieto, mutta toisaalta selittää näin jälkeen päin monia asioita. Ihmettelen kyllä kovasti, että miksi joku ihminen haluaa olla toisen kanssa, tehdä lapset, elää yhteistä elämää kaikkine puolineen jos ei rakasta? Kuka oikeasti voi tehdä niin? Kannattaa etsiä uusi puoliso jos on tunne, että toinen ei rakasta tai asiasta on keskusteluiden jälkeen epävarma. Sillä voin kertoa, että nyt on aika kusetettu olo.

Jos vaimosi ei sitä sano, niin sitten ei rakasta.

Rakastaminen on sellainen juttu, että sen haluaa sanoa toisella jos toista rakastaa.

Olen surullinen puolestasi. Jos mahdollista, etsi itsellesi rakkauttaa muualta. Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi.

Sanotko sinä? Siis että rakastat.

Peilaapa ihan huviksesi vaimosi käytöstä hänen perheensä ja sukunsa tapoihin ja tottumuksiin. Näytetäänkö siellä kovin avoimesti tunteita ja läheisyyttä. Halailevatko, suukottelevatko, hyväilevätkö ihan sivumennen, sanovatko ääneen tykkäävänsä toisesta, rakastavansa toista. Jos ei ole tottunut lapsesta asti moiseen avoimuuteen, voi siitä tulla ongelma koko iäksi.

Eri ihmisillä on lisäksi erilainen merkitysoppi eli mitä mikäkin sana merkitsee ja mitä sanoja voi käyttää ja minkä sanojen käyttö jopa nolottaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että voimakkaat tunneilmaisut, sekä sanalliset että fyysiset, ovat aina olleet minulle vaikeita. Ei ole mallia sellaiselle kotoisessa eväsrepussa. Rakastaa-verbi on minulle niin korkeassa arvossa, että en sitä juurikaan käytä. Jos olen jossain seurueessa, missä tunteita näytetään kovin avoimesti, tunnen oloni varsin vaivautuneeksi, minua hävettää samalla tavalla kuin lapsena, vaikka haluaisinkin osata suhtautua toisin.