Pieni runo viattomasta ajasta

Lepää vain pikkuinen äidin kurahousu. Pyöreät kuin syysaamun omenat ovat vilpoiset poskesi. Tunnetko lämpöisen rakkauden ympärilläsi. Niin on maailma mielekäs. Lätäkössä näet meren, ja voi ihmetystä, kun naapurin lapsella on samanlaiset housut. Olette yhtä. Aamulla heräät seikkailuun, ja illalla nukahdat Jumalan kämmenelle.
Näet kirkkaat värit, ja haistat mielenkiintoiset tuoksut ympärilläsi. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Voi jos tietäisit eläväsi, nyt kultaista aikaa. Pienet ovat murheesi, ja vanhemmat ovat turvanasi. Masu saa puuroa, ja rakkaat kädet pukevat sinut. Voit luottaa aina sylin turvaan.
Tulee aika jolloin, et muista tätä. Jolloin myrskyt vievät ja kipinä himmenee.