Onko normaalia vertailla eksää ja nykyistä miestä?

Entinen poikaystäväni oli hyvin samankaltainen ihminen kuin minä. Meitä yhdistivät niin monet asiat, matkailu, kielten opiskelu, sama musiikki-, elokuva- ja kirjamaku... Esimerkkejä voisi luetella enemmänkin. Emme kuitenkaan seurustelleet ns. vakavasti koskaan, vaan olimme aina enemmän kavereita kuin rakastavaisia. Suhteemme jotenkin pikkuhiljaa hiipui pois. Ehdimme olla yhdessä n. vuoden.

Nykyiseen mieheni oikeasti rakastuin. Hän vain jotenkin kolahti, eksäni kanssa en ihan sellaista tuntenut koskaan. Nyt olemme seurustelleet 3 vuotta.

Yhä enemmän ongelmanani on se, että vertailen miestäni eksääni tosi paljon. Jos vaikka mieheni ei halua katsoa kanssani jotain elokuvaa tai ei ymmärrä miksi intoilen jostain kirjasta, herää mielessäni tahtomattani pettynyt ajatus siitä, että eksäni olisi tajunnut tämänkin jutun niin paljon paremmin. Mieheni ei myöskään ole erityisen innostunut matkailusta, mikä on minulle pieni isku vyön alle, sillä matkustelu on iso osa elämäntapaani. Olemme me mieheni kanssa käyneet muutamilla matkoilla, mutta sitä innostusta mitä eksässäni oli, ei nykyisessä ole ollenkaan.

En haluaisi olla kiittämätön tai liian vaativa. Jos pystyisin lopettamaan tämän vertailun tahdonvoimalla niin tekisin sen, mutta ei se noin vain onnistu. Onko tämä yleinen ongelma parisuhteissa? Tiedän, ettei kaikkea voi saada samassa ihmisessä, mutta silti kaipaan varmaan ikuisesti niitä hyviä asioita entisessä suhteessani, joita tässä suhteessa ei ole. On ihan kamalaa esimerkiksi riidan jälkeen ajatella sitä, miten eksän kanssa tällaistakaan riitaa ei olisi tullut, ja miten se eksä olikaan niin paljon fiksumpi kuin nykyinen.

Herättääkö tämä mitään ajatuksia?