Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien uskotusta kavereiden uskotuksi - mikä neuvoksi?
06.03.2019 |
Lapsuudessa olin riitaisten vanhempieni uskottu, mikä oli raskas rooli. Aikuisena olen edelleen huomannut ihmissuhteissa hyvin helposti päätyväni samanlaiseen rooliin. Enää en jaksa sitä ja olen siksi alkanut erakoitua.
Millä te muut olette onnistuneet pyristelemään tällaisesta roolista eroon?
Kommentit (9)
Aiemmin ajattelin, että minun pitäisi jaksaa kuunnella ja tukea muita, jos heillä on ongelmia, tuntui se minusta miltä tahansa. Nykyään en enää pysty siihen, vaan olen alkanut näissä tilanteissa dissosioida, kun joku on aloittanut vuodattamisen. Tuntuu siltä, kuin tarkastelisin tilannetta sivusta ruumiini ulkopuolelta. Näen ja kuulen kaiken, mutta en koe olevani paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö oikeasti muilla ole tätä ongelmaa?
Etsi ystäviä, jotka haluaa sinusta hyvää seuraa persoonasi vuoksi, eikä ilmaista terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Etsi ystäviä, jotka haluaa sinusta hyvää seuraa persoonasi vuoksi, eikä ilmaista terapeuttia.
Olen yrittänyt tätä koko elämäni ajan huonoin tuloksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi ystäviä, jotka haluaa sinusta hyvää seuraa persoonasi vuoksi, eikä ilmaista terapeuttia.
Olen yrittänyt tätä koko elämäni ajan huonoin tuloksin.
Koska en ole tässä onnistunut, niin olen todennut, etteivät ihmissuhteet taida olla minua varten.
Millaisia kokemuksia muilla samanlaisella taustalla olevilla ihmisillä on ihmissuhteista? Oletteko onnistuneet välttämään nämä sudenkuopat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain parempia ratkaisuja kuin erakoituminen?