Energiavampyyrikö ystävänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen ei kietoudu toisen ongelmiin koska osaa rajata hänen oman vastuunsa ja sen toisen vastuun selkeästi. Sinulla on tässä ongelmia ja siksi kietouduit.

Terve ihminen osaa säädellä omaa kuormittumistaan ja vältellä ihmisiä, jotka jatkuvasti vievät voimia. Eivät esimerkiksi psykoterapeutitkaan koko ajan työskentele, vaan hekin palautuvat lomilla yms.

Tämä on eri asia. En pysty tekemään työtäni, kun työystävä vaatii kaiken huomion ja pitäisi hänen ongelmiaan kuunnella. Haluaisin keskittyä työhöni.

Niin tervellä on se rajantaju, mieti, mitä se tarkoittaa? Ellei rajaa ole ja sen pitämisen taitoa on sulla ongelma. Itselläsi.

toistan

Työntekijän ei tarvitse asettaa rajoja toiselle tekijälle vaan ne asettaa työnantaja, joita jokainen työpaikan vastaanottanut on sitoutunut noudattamaan.

Jokaisen ihmisen on osattava henkilökohtainen rajansa pitää, eikä leikkiä ajopuuta. Ja yrittää valtellä omaa vastuutaan. Esimies ei ole se uusi äiti tai isä.

Onko riitaisa työpaikka sitten parempi kuin se, että esimies puuttuu työntekikän huonoon käytökseen? Etenkin asiakaspalvelutyössä, työntekijät siinä sitten asettaa asiakkaan läsnä ollessa rajoja toisilleen ja toinen alkaakin haukkumaan ?

Käskinkö haukkumaan, sanoin napakka vastaus ja selän kääntäminen.

Teidän ystävyyttä tulee selvitellä työaikojen ulkopuolella teidän itsenne ei esimiehen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö tämän ystäväsi hylkäämistä ja se estää sanomasta napakasti? Silloinkin se on sinun ongelmasi. Se ei ole syyte vaan sanon siksi että voisit iTSE tehdä asialle jotain kun tämä sinua kerran häiritsee. Kukaan muu ei voi ratkaista ongelmaasi puolestasi ja onneksi niin.

Ap:n taitaa olla parasta sanoa esimiehelle, ettei hän saa tehdä töitä rauhassa kollegan häirinnän takia. Jos kollega on samanlainen pässinpää kuin sinä, niin hän ei tule jättämään ap:ta suosiolla rauhaan. Ratkaiskoon esimies ongelman, ellei sanominen auta.

Valkosipulia tissiliiveihin, se tepsii vampyyreihin. Itse käytän tätä, eikä ikinä ole vampyyri purrut. 100% turvatakuu.

Jos tuota liian innokasta ystävääsi kiusataan yhteisössä ja olet osallistunut aiemmin setvimiseen niin motiivisi paistaa lävitse hylätä kyllä nyt siinätapauksessa- kiusaatko näin itse? Kiusasitko jo aiemminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö tämän ystäväsi hylkäämistä ja se estää sanomasta napakasti? Silloinkin se on sinun ongelmasi. Se ei ole syyte vaan sanon siksi että voisit iTSE tehdä asialle jotain kun tämä sinua kerran häiritsee. Kukaan muu ei voi ratkaista ongelmaasi puolestasi ja onneksi niin.

Ap:n taitaa olla parasta sanoa esimiehelle, ettei hän saa tehdä töitä rauhassa kollegan häirinnän takia. Jos kollega on samanlainen pässinpää kuin sinä, niin hän ei tule jättämään ap:ta suosiolla rauhaan. Ratkaiskoon esimies ongelman, ellei sanominen auta.

Tätähän juuri ehdotinkin. Sinä vaan toistit, hyvä. Raja tarvitaan, ja ellei sitä ole on ap osa ongelmaa.

Tuo ongelma kiinnostaa luultavasti työnantajaa enemmän kuin uskotkaan. Työntekijä joka vie muiden työaikaa ja häiriköi asiakaspalvelutilanteita! Ei tässä ole kyse kenenkään ystävyyssuhteesta vaan työpaikan pahasti ongelmaisesta häiriköstä. Hän saattaa sabotoida jopa tahallaan, joten mene juttelemaan esimiehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se, kun itse olin masentunut. Puhuin asiasta ystävälleni, mutta hän sanoi että hän ei jaksa tehdä työtään, jos joutuu vapaa-ajalla kuuntelemaan samanlaisia juttuja, joita hän kuulee työssään koko ajan. En oikein ymmärtänyt sitä. Minusta se tilanne on kuitenkin erilainen, jos ei ole töissä ja kyse on ystävän asioista. Olisin ehkä ymmärtänyt paremmin, jos masennus olisi jatkunut kauan ja olisimme koko ajan keskustelleet siitä.

Myöhemmin kun kerroin eräästä toisesta asiasta joka oli elämässäni hyvin keskeinen, ystävä ei halunnut tietää siitä mitään, koska sekin hieman sivusi sellaisia asioita, jollaisista hän "kuuli tarpeeksi töissä".

Minulla ei ole koskaan ollut samaa vaikeutta, olen aina jaksanut kuunnella ystävien huolia ja murheita, ja jopa silloinkin, jos ne tuovat työasiat mieleen. Ehkä sitten tuo hoitoalan työ on niin raskasta, mutta mieleen kyllä tulee että kannattaisiko vaihtaa alaa, jos työ vaikuttaa noin paljon ihmissuhteisiin.

Itse ajattelin aiemmin, että minulla on aina velvollisuus auttaa ja tukea muita, tuntui se miltä tahansa. Opin terveellä tavalla itsekkäämmäksi, kun huomasin että minua käytetään yksipuolisesti hyväksi.