Miten lapsia nukutetaan? Mitä silloin tehdään?

No, meillä nukuttaminen on tällaista: iltapalan jälkeen hammaspesu, iltapisu ja yöpuku päälle. Sitten luetaan 2-3 iltasatua, minkä jälkeen lapset saa xylitolipastillit suuhunsa ja menevät sänkyyn. Luetaan iltarukous, pusutellaan ja toivotetaan hyvät yöt. Aikuinen lähtee pois huoneesta, lapset jäävät sänkyihinsä. Yleensä nukahtavat puolen tunnin sisällä, mutta usein tarvii käydä muistuttamassa että olkaapa hiljaa. Välilllä myös tahtovat tulla pois sängyistä, mutta viedään takaisin ja peitellään sinne. Lapset 5v ja 3v. Tätä proseduuria meillä kutsutaan nukuttamiseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 20:12"]

Minun tulkintani viesteistäsi on se, että tulet vain hakemaan huomiota tai ihailua sillä, että unihäiriöisestä esikoisesta huolimatta sä olet niitä äitejä, jotka eivät "sorru" "nukuttamaan" lastaan ja yhden unihäiriöstä huolimatta teillä kaikki lapset nukahtavat hienosti. En tajua, missä aito ihmettelysi on.

Vaikka olisit tarkoittanut aidosti ihmetellä niin näin ymmärrän.

[/quote]

Tämän voi tulkita myös niin, että tällä palstalla on haukuttu niin paljon ja ilkeästi vanhempia, jotka nukuttavat lapsiaan, että me nukuttajat ollaan sen seurauksena heti takajaloillamme, vaikka kysymys olisi näinkin neutraalisti esitetty kuin tässä aloituksessa.

Meidän lapsi on nyt 1,5-vuotias, ja tuohon puoleentoista vuoteen on ehtinyt mahtua jo monenlaista nukuttamistapaa! Noin puolen vuoden ikään asti hän nukahti tissille. Iltatankkaus kesti yleensä kolmisen tuntia.

Jossain vaiheessa hän ei enää nukahtanut tissille. Silloin hän jäi sängylle yksikseen nukahtamaan. Tämä toimi siihen asti, kunnes hän oppi liikkumaan, silloin ryömivää vauvaa ei voinut enää jättää yksikseen sängylle, mutta hän ei myöskään halunnut jäädä pinnasänkyyn itsekseen.

Meillä on laulettu, soitettu musiikkia ja ihan vain maattu vieressä. Eri vaiheissa on toiminut erilainen tapa. Tällä hetkellä mies nukuttaa lapsen, koska mun vieressä lapsi ei malta nukahtaa, ja toisaalta aika harvoin suostuu mun kanssa jäämään omaan sänkyynsä esim. kuuntelemaan lauluja. Mies hyräilee lapselle, sitä ennen luetaan iltasatu.

Kaikenlaiset tassuttelut ja muut metodit saavat lapsen lähinnä raivoihinsa, kun hän on esim. päättänyt, että haluaa syliin tai viereen, mikään muu ei kelpaa.

Jos lapsi ulkoilee ja syö tarpeeksi päivällä eikä ole esim. sairauden tai hampaiden takia huonovointinen, hän yleensä nukahtaa aika nopeasti.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 20:12"]

Minun tulkintani viesteistäsi on se, että tulet vain hakemaan huomiota tai ihailua sillä, että unihäiriöisestä esikoisesta huolimatta sä olet niitä äitejä, jotka eivät "sorru" "nukuttamaan" lastaan ja yhden unihäiriöstä huolimatta teillä kaikki lapset nukahtavat hienosti. En tajua, missä aito ihmettelysi on.

Vaikka olisit tarkoittanut aidosti ihmetellä niin näin ymmärrän.

[/quote]

Tämän voi tulkita myös niin, että tällä palstalla on haukuttu niin paljon ja ilkeästi vanhempia, jotka nukuttavat lapsiaan, että me nukuttajat ollaan sen seurauksena heti takajaloillamme, vaikka kysymys olisi näinkin neutraalisti esitetty kuin tässä aloituksessa.

[/quote]

Voi olla näinkin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 20:15"]

Minua on joskus nauratteneet kyselyt siitä, miksi joku opettaa lapsensa nukahtamaan syliin. Mitä muuta voi vauvan kanssa tehdä kuin antaa nukahtaa syliin jos se omassa sängyssään vain itkee? Itsestäni ei ainakaan ole kuuntelemaan pienen vauvan itkua. Siihen ei vain oikeasti jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa nukahtaa syliin ja jos lapsi on sellainen, että herää heti kun lasketaan sänkyyn, on nukutusrumba edessä. 

[/quote]

Kun joku osaa pukea itsestäänselvyyden sanoiksi näin selkeästi, niin se on jotenkin lohduttavaa. Jopa minulle, jonka lapset ovat jo koululaisia. Jotenkin se "nukutusrumba" on jäänyt niin kaivelemaan, että tällaiset lohdun sanat lämmittävät vielä näin vuosienkin päästä.

Iltaunille nukuttaminen oli imettämistä ja päiväunille nukuttaminen samaten imettämistä tai kantoliinassa hytkyttelyä. 

Mä sanon nukuttamiseksi kanssa sen opettamista, että sängyssä pysytään, rauhoitutaan ja nukahdetaan. 

täällä aina paheksutaan sitä syliin nukahtamista. Mun mielestä se on selkeästi paras tapa 1-1,5 -vuotiaille, jotka ovat viehättyneitä omasta likkumiskyvystään. 

Meillä lapset on ainakin sellaisia, että nukkumista joutuu opettelemaan uudestaan aina jonkun poikkeustilanteissa jälkeen  jos on mökillä nukuttu diskonpedissä, niin kotona pitää muistuttaa miten omassa sängyssä nukutaan. 

Hardcore-nukutus alle kouluikäiselle tehtiin meillä tähän tapaan:

Alkutilanteessa perheeseen tuli kovia kokenut lapsi, jonka mielestä nukahtaminen ei ilmeisesti ollut turvallista - edellisessä perheessä lapsen tehtävä saattoi olla vanhemman suojeleminen pahalta, jota tapahtui etenkin iltaisin, joten hänen oli vaikea uskoa, että hänelle olisi sallittua irrottaa otteensa maailman kulmasta, ja maailma olisi silti paikoillaan vielä aamullakin. Hän alkoi usein itkeä iltatoimien jälkeen, eikä pelkällä läsnäololla, vieressä makoilula, kainalossa pitämisellä ja juttelulla ollut mitään vaikutusta. Hän saattoi itkeä kaksi tuntiakin putkeen, kunnes väsähti ja nukahti.

Hänet saatiin rauhoittumaan hengitystekniikalla. Kun oli kerrottu, että hänen itkunsa ja hätänsä on kuultu, alettiin sopeuttaa omaa hengitystä hänen hengitykseensä. Samalla juteltiin. Sitten alettiin hidastaa omaa hengitystä vähitellen. Kun oma hengitysrytmi vastasi lapsen normaalia unen aikaista hengitysrytmiä, hän nukahti. Kun itku jäi pois kuvioista, tämä tehtiin usein laskemalla numeroita. Koskaan ei päästy edes 50:een, kun hän jo nukkui. Myös perinteisempiä retoutuskuvioita äytettiin. Näin saatiin nukahtamisaika lyhenemään kahdesta tunnista noin 15 minuuttiin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 19:45"]

Useimmiten vain tavallisesti käveleminen ja sänkyyn laskeminen ja peittely on riittänyt. Joskus joutuu nostamaan takaisin syliin ja lohduttaa eli hyssytellä ja silitellä hetki ja sitten laskea uudestaan. Jos meinaa kiekaista, olen silitellyt peiton päältä ja itku on rauhoittunut. Tiedän että nämä jutut ei olisi esim. esikoisen kanssa toiminut, sillä hän oli täysin hereillä silloin.

Ei tarvitse pillastua pelkästä kysymyksestä.

ap

[/quote]

Tuohan on nukuttamista! Pitelet sylissä kunnes nukahtaa ja tuuditat vielä takaisin uneen. Ei nukuttaminen kaikissa perheissä ole "rumbaa" joka kestää tunteja. Siksi kysymyksesi on typerä.