Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minua ahdistaa lapsipuolieni läheisyys

Vierailija
18.05.2006 |

Miehelläni on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan (3v ja 5v). Minua häiritsee se että lapset pitävät minua vähän liiankin läheisenä ihmisenä. En aluksi olisi halunnut mennä koko porukalla saunaan, tokihan lapset on lapsia, mutta en haluaisi olla alasti kuitenkin eräällälailla " vieraiden" lasten aikana.. toisekseen toinen lapsista on poika.. meillä kotonakaan ei ikinä käyty miehet ja naiset sekaisin saunassa..



Öisin lapset tulee joskus meidän keskelle nukkumaan ja tukkii saman peiton alle minunkin kanssa.. En voi mitään että en osaa pitää itseäni niin täysivertaisena äitinä kuin ehkä kuuluisi äitipuolena pitää.. minua ahdistaa nukkua niin lähekkäin lapsen kanssa joka ei ole omani.



Muuten lapset ovat läheisiä ja tärkeitä minulle ja ihania muksuja ovatkin, mutta missä mielestänne menee yksityisyyden raja? Miten muilla äitipuolilla?

Kommentit (50)

Vierailija
41/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva iskee tissiisi kiinni ja sinun täytyy siitä nauttia. Joillekin itsensä kanssa eksyksissä oleville tämä on aika kauheaa. Jotkut eivät edes halau siksi imettää.



Yksityisyytesi menee totaalisesti kun saat lapsen. Tuo on tosi pientä että koet itsesi ahdistuneeksi kun joku halii ja nukkuu vieressö. Voit vain kuvitella millaista henkilökohtaista hyökkäystä on 3 vuotiaan negatiivinen käyttäytyminen!

Vierailija
42/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ja sille toiselle, kamalaa jos et anna miestesi lasten tulla kotiinne. Lapset ovat 8 vuotta sitten olleet vielä pieniä. Eivätkä he koskaan ole viettäneet isänsä kanssa edes yhtä yötä? Kumma mieskin siinä.

Eikös olekin kamalaa! Varmaan lapsille on tullut trauma. Totta kai lapset viettävät öitä isänsä kanssa, joko lomillla tai heidän kotonaaan, kun ex-vaimo on matkoilla tms. Mitäs kummaa siinä on? Pitääkö väkisin " ryhtyä" äitipuoleksi, kun kukaan osapuoli ei koe sitä tarpeelliseksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka tärkeä miehesi sinulle on? Jos olet tosissasi niin kannattaa yrittää löytää toimiva ratkaisu asiaan. Et tietenkään osaa aoittaa hellyyttä lapsille/ nauttia heidän hellyydenosoituksistaan jos et raasu pieni itse ole koskaan hellyyttä saanut osaksesi.



Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä opetella.

Vierailija
44/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset




Pitääkö väkisin " ryhtyä" äitipuoleksi, kun kukaan osapuoli ei koe sitä tarpeelliseksi?

[/quote]




Ei pidä, mutta minullapa on oikeus sanoa oma mielipiteeni asiasta. Mitäs sitten muuten roikut täällä vauva-lehden palstalla jollet lapsista pidä?

Vierailija
45/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minustakin on kauheaa jos lapset eivät ole tervetulleita isänsä kotiin ja kyllä siitä trauma saattaa syntyä. Mietipä jos et itse olisi ollut tervetullut oman isäsi kotiin?



Vai oletko trolli?

Vierailija
46/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä nimittäin kovasti yritän ja toivon että " osaisin" rakastaa mieheni lapsia kuin omiani ja takuulla lapset saa aina tulla meille kun haluavat ja nukkua isänsä vieressä.. jos minä en pysty samassa sängyssä nukkumaan niin pitää itselle laittaa vuode vaikka sohvalle.. Yritän ja haluan kovasti, mutta kuten on jo ilmi käynyt en omasta menneisyydestäni johtuen ole tällaiseen tottunut..



Ap, joka muuten rakastaa miestänsä kovasti ja haluaa onnellisen perheen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitikin yleensä syntyy äidiksi vasta pikkuhiljaa lapsen saatuaan. Ihan normaaleilta kuulostavat ap sun tuntemukset. Opettelet vasta olemaan miehesi lasten kanssa. Lapset ovat tottuneet tietysti kanssakäymiseen omien vanhempiensa kanssa. Sitäpaitsi eri ihmisillä on erilaiset rajat. Toisten rajat ovat tiukemmat kuin toisten.

Kuulostat ihan järkevältä ihmiseltä, joka purkaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.

Voithan itse mennä vaikka sohvalle tai kääntyä selin lapsiin. Ajan myötä lapset ja suhtautumisesi heihin tulee luontevammaksi.

Tsemppiä!



ps. täällä av:lla on aika nuorta ja kokematonta porukkaa, vastaukset ketjuissa on yleensä omaa luokkaansa.

Vierailija
48/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Ei pidä, mutta minullapa on oikeus sanoa oma mielipiteeni asiasta. Mitäs sitten muuten roikut täällä vauva-lehden palstalla jollet lapsista pidä?

Jaa sekö on edellytys tällä palstalla käyntiin.... no nyt se vasta valkeni.... herrajee.... täytyy tästä pinkaista traktoripalstalle!

*viuuuuhhhh....*

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

halutessasi voit tietty puhua miehesi kanssa, mutta ongelmaa tästä ei kannata tehdä!

Vierailija
50/50 |
18.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun tehtäväs on olla tasapainonen, turvallinen ja reilu aikuinen heille. Ei sun hommas ole sama ku äidin. Ihan niinku missä tahansa ihmissuhteessa menee oma aikansa et siitä toisesta ihmisestä tulee läheinen, ei lapset ole mikään poikkeus.

Tsemppiä ap.