Minua ahdistaa lapsipuolieni läheisyys

Tai sitten sä, ap, olet oikeasti vähän ihmeellinen. Oletko miettiny sitä mahdollisuutta?

ja olen pitkään tottunut olemaan sinkku ja muutenkin itsenäinen ihminen.. En oikein tunne oloani kotoisaksi, kun en muutenkaan osaa olla lapsien kanssa oikein..



Ap

Tosin en onneksi joudu nukkumaan heidän kanssaan samassa sängyssä.

Jos nyt jo tunnet ahdistavalta tuollaiset maailman luonnollisimmat asiat, niin miten luulet asioiden olevan jos yhteisen lapsen joskus tekisitte??



Totuus on että syrjäyttäisit miehesi lapset kokonaan koska oma lapsi vie kaiken huomiosi ja sen rakkauden., jota et voi miehesi lapsille tarjota.



Toivottavasti niin ei käy, säälin näitä lapsia jo valmiiksi tuollaisesta tunnevammasta.



Terapia mustakin kuulostaa ainoalta oikealta. Tee se pian kunnes aiheutat hallaa miehellesi hänen lapsien kautta!!!

Olemme olleet vähän vajaan vuoden, mutta alkuaikoina lapsia en tavannut kovinkaan usein.. Yhdessä ollaan asuttu n. 3kk ja lapset on meillä vain joka toinen vkl.



Ap

Typerä ap!

miehesi kanssa tästä asiasta avoimesti. Minusta se, että lasen kosketus/hellyydenosoitukset tuntuvat pahalta on merkki siitä, että et ole valmis äitipuoleksi. Mieti tarkkaan oletko valmis sitoutumaan mieheen jolla on kaksi lasta, sillä nuo lapset tulevat miehen elämässä aina ennen sinua.

nimim. kokemusta on

Ehkä minusta ei sitten tosiaan ole äitipuoleksi eikä äidiksikään :( Olisi pitänyt tajuta olevansa tunnevammainen jo ennenkuin ryhtyy suhteeseen etenkään " lapsellisen" miehen kanssa.. Ehkä pitäisi sitten mennä terapiaan..



Kiitos rehellisyydestä kuitenkin



Ap :(

Että ette ole saunoneet perheenä yhdessä. Millaiset välit sinulla on ollut omiin vanhempiisi? Osoitettiinko lapsuudenkodissasi hellyyttä fyysisesti?

Mielestäni tämä kaikki kertoo jotain omasta lapsuudestasi.

koska mulle sänky on " omaa" aluetta ja nukkuessa haluan suht paljon tilaa, mikä ei onnistu jos parisängyssä on 3 ihmistä. Saunassa käydään ainakin vielä yhdessä (muksu 8 v) mutta sänkyyn ei ole onneksi muksu tullut vaan pysyy omassa sängyssään.

Jos lapset haluavat tulla isän viereen yöllä, voisitteko sopia että lapset eivät tulisi väliin vaan miehen toiselle puolelle nukkumaan? Näin tietty tila vähenisi mutta et kokisi lapsen läsnäoloa niin selkeästi.

Tottumatta kääntyilevä ja potkiva lapsi on aika ikävä herätys keskellä yötä...

isä on aina ollut etäinen, sellainen kiireinen " talon" mies, jota ei paljon näkynyt muuten kuin syömässä ja nukkumassa, muuten oli milloin missäkin autoa korjaamassa tai tekemässä miesten töitä, en muista koskaan istuneeni isän sylissäkään.. Äitin kanssa olen ollut läheisempi, mutta en muista sitäkään pussailleeni tms.. Ehkä tämä juontaa sieltä asti..



Ap

Käyttäydy kuin 5-vuotias. Jos et saanut hakemaasi vastausta, niin ei siitä nyt kannata ruveta möksöttämään.



Totuus on, että suurin osa ihmisistä ei koe lasten hellyydenosoituksia vastenmielisinä, ymmärräthän tuon kai itsekin. Muuten maailmasta loppuisivat lapset.



Minä pusuttelen veljeni lapsia aivan samoin kuin omianikin, enkä voisi kuvitellakaan että edes naapurin lapsen halit ja pusut kavahduttaisivat.



Parasta todellakin miettiä vakavasti ratkaisua asiaan, sillä loppupeleissä se joka tästä kärsii ovat viattomat lapset.



Tsemppiä sinulle ap.

ja aivan rehellisesti: minua he eivät kiinnosta millään tasolla. Mies on tehnyt ne ex-vaimonsa kanssa, minä en kuulu heidän elämäänsä. Minua ahdistaisi kanssakäyminen heidän kanssaan, saati sitten yhteiset saunareissut tai samassa sängyssä nukkuminen!



Mies tapaa lapsiaan heidän kotonaan tai jossain muualla, meillä he eivät mahtuisikaan olemaan. Omia lapsia en ole koskaan halunnut, olisi kauhea ajatuskin ryhtyä jokun äitipuoleksi!



Tunnevammainen tai ei, meillä homma toimii näin. Olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta, jaan elämäni hänen, mutta en (onneksi) hänen lastensa kanssa.

vaan sellainen ahdistunut että " mene nyt kauemmaksi ja anna mun nukkua rauhassa" -tunne..



Enkä möksötä..



Ap

ammatti-ihmisen kanssa tuntemuksistasi ennen kuin paisuvat mittoihin mikä pilaa suhteenne. Hyvinkin voi juontaa juurensa lapsuudestasi. Itse esim. annan hyvän yön suukon ystäväni lapselle (otsalle) kun on meillä yöhoidossa ja laitan hänet nukkumaan enkä tunne lainkaan inhottavuutta asian tiimoilta. Ja anna itsellesi aikaa tottua lapsiin, et sinäkään ole mikään ohjelmoitava robotti mikä tuntee " oikein" heti kun käskyn saa.

Ihana asia, että miehesi lapset pitävät sinusta aidosti. Ja se oma lapsi opettaa kyllä rakastamaan ja hellimään. Ei muuta kuin työtä tekemään onnellisen perheen eteen!

että koitat ns " siedättää" itseäsi. Opettele pitämään miehen lapsista pikkuhiljaa. Koita joskus viettää aikaa heidän kanssaa ilman miestäsi.



Minkä ikäinen muuten olet?

enkä oikein muista edes koska olisin tätä ennen ollut lasten kanssa missään tekemisissä.. Ja suulle olen suukotellut elämäni aikana vain poikaystäviäni..



Ehkä minun todellakin pitäisi pikkuhiljaa harjoitella tuota lasten kanssa olemista.. Ensin pitäisi keksiä enemmän yhteistä puuhaa että oppisin heidän kanssaan olla ihan päivällä esim. askarrella jne.. sellaiset on vaan niin vieraita tällaisella itsenäiselle uranaiselle.. Ehkä tämä vielä tästä



Ap

Ja sille toiselle, kamalaa jos et anna miestesi lasten tulla kotiinne. Lapset ovat 8 vuotta sitten olleet vielä pieniä. Eivätkä he koskaan ole viettäneet isänsä kanssa edes yhtä yötä? Kumma mieskin siinä.

Ensin pitäisi keksiä enemmän yhteistä puuhaa että oppisin heidän kanssaan olla ihan päivällä esim. askarrella jne.. sellaiset on vaan niin vieraita tällaisella itsenäiselle uranaiselle..





Kyllä se siitä. Vuokratkaa yhdessä joku kokoperheen leffa. Esim heinähattu ja vilttitossu. Minäkin nautin siitä. Tai menkää retkelle huvipuistoon tai eläintarhaan. Leipokaa ja lukekaa yhdessä tai tanssikaa. Asioita on niin monia.



onnea matkaan!