Isovanhempien epätasainen hoitoapu

Siis sun sisko tekee haastavaa uraa, mutta lapsilla ei ole hoitopaikkaa eikä hoitajaa, vaan mummi ne hoitaa? Vai ne lapset on aina sairaana, josta syystä mummi on hoitajana?

Vaikuttaa enemmänkin siltä, että sinä olet avuton, koska et osaa pyytää ukkia hoitajaksi. Miksi aina naisen täytyy uhrautua?

No jos minä olisin noiden kauhukakaroiden isoäiti ja joutuisin viettämään niin paljon aikaa heitä hoitamalla, alkaisin myös kasvattaa lapsia. Jäähylle vaan ja syömään oikeaa ruokaa. Näin lapset tottelisivat ja olisivat helpompia tai lasten äiti hankkisi uuden hoitajan. Molemmat hyviä ratkaisuja.

Sua ottaa päähän sun sisko ja hänen huonosti kasvatetut lapset, ymmärrän, omat ovat aina kilttejä ja syövät nätisti.

Eikö sua ota päähän, että äitisi kohtelee teitä eriarvoisesti? Äitisi vikahan tuo lopulta on, sori.

kuulostaa tosi epäreilulta.

No arvasinkin että vika on aloittajassa :)

Kyllä minua ottaa päähän se, että äitini pääsisi helpolla lapsenhoidossa, jos siskoni olisi ns. kasvattanut lapsensa. MINÄ joudun kuuntelemaan äitini valitusta kun siskon lapset ovat niin mahdottomia, ja kyllä tottelevat mummoaan paremmin kuin äitiään...

Ja lapset ovat tarhassa päivisin, mutta todella usein sairaita, jolloin soitetaan mummo avuksi. Samoin vanhemmat tekevät paljon ylitöitä, jolloin mummia pyydetään taas hätiin, viikottain.

Lisäksi koska vanhemmat ovat niin poikki töistä ja lapset niin raskaita hoitaa, ottavat lähes joka viikonloppu "vapaata" aikaa, ja mummi  kutsutaan sitten avuksi hoitamaan, jolloin vanhemmat pääsevät kaksistaan shoppaamaan, ravintolaan syömään ja kaljoille baariin.  Koska lapset ovat niin mahdottomia, että niiden kanssa ei voi lähteä kaupoille, tai ravintolaan syömään (heidät on heitetty ulos mm. siksi että lapsi raivosi taukoamatta ravintolassa, ja muut asiakkaat halusivat olla rauhassa)

Mummo taas on ylikiltti ihminen, joka ei osaa kieltäytyä, vaikka olen vakuuttanut, että ei hoida yhtään enempää niin minun kuin siskojeni lapsia kuin haluaa/jaksaa. Mutta ei vain osaa kieltäytyä. SIKSIPÄ minä en turhaan ja usein halua vaivata mummoa. Vaan oikeasti silloin kun olisi pakko saada lastenhoitoapua.

Kolmannekseen minä olen ottanut ulkopuolista lastenhoitoapua vastaan, siskoni ei.

Mieheni isovanhemmat ovat jo kuolleet, ja oma isämme taas on niin sairaalloinen, että ei tule kysymykseenkään hänen apunsa.

Mutta...tietenkin vika on MINUSSA. Ei siskossa, joka jatkuvasti vaivaa mummoa...

Ei sinussa ole vikaa, vaan äidissäsi, usko jo hyvä nainen.

Mitä ihme kusipäitä taas tällä palstalla liikkuu?? Miten kummassa edellisten vastaajien mielestä vika on taas ja vain AP:ssa?? Johan tuo normaalijärki sanoo, että aika itsekäs tuo siskosi! Hoitakoot omat kakaransa, jos kerran on ne hankkinut!! Ymmärrän kyllä, että jokainen perheellinen tarvitsee välillä sitä hoitoapua, mutta jos menee tuollaiseksi mitä kerroit, niin johan tuo on vanhemmuudesta pakenemista. Tungetaan ne kauhukakarat mummon hoidettavaksi, kun itse ei jakseta... Tsiisus, siis yövaippa viellä nelivuotiaalla?? Ja leivistä pitää ottaa kuoret pois...?? Onneksi mä en ole sun siskonlasten mummosi.

Kyllä täälä AV:lla välillä saa niin ihme vastauksia?? Ei ymmärrä.

Ei tietenkään vika ole sinussa, mutta ei siskossakaan. Jos äitisi ei osaa vetää omia rajojaan, niin ei sitä oikein voi syyttää muita.

Toki voit nostaa kissan pöydälle ja keskustella asioista. SIlloin pitää olla valmis siihen, että toisten ihmisten kokemukset tilanteesta voi olla erilaisia kuin sinun.

Kannattaa luopua katkeruudesta ja kateudesta. Se on kaikille osapuolille rankkaa, eritoten omille lapsillesi. Ehkä sinun kannattaisi järjestää niin, että lapsillasi on mahdollisuus viettää aikaa isovanhempien kanssa niin, ettei isovanhemmilla ole hoitovelvollisuutta. Se varmasti olisi sekä lapsillesi että isovanhemmille kaikkein palkitsevinta.

Ap tässä. Kiitos nro 9 asiallisesta vastauksesta. En ole siskolleni kateellinen, mutta kylläkin tämä mummon omiminen täysin itselleen ottaa päähän. Ja mummo on siis 2-5 krt viikossa hoitamassa näitä siskoni lapsia, on niin poikki niiden hoitamisesta, että kun kyselen tullaanko käymään, niin pystyy sanomaan minulle suoraan, että ei nyt jaksaisi, hoitaa isääni (isänmme on sairas).

Ja tunnustan suoraan, että minua todella harmittaa se, että jos siskoni oikeasti kasvattaisi lapsiaan, eikä antaisi kaikessa lapsille periksi, myös kaikilla muillakin olisi helpompaa esim. mummolla joka niitä lapsia käy hoitamassa. Mielestäni vanhemmilla on se kasvatusvastuu, jota pitää pitää yllä. Samoin kävi siskoni, kun hankki koiran; koiraa ei kasvatettu eikä viety tarpeeksi ulos (oli yksin 12 tuntia putkeen asunnossa ilman ulospääsyä) niin hulluhan siitä koirasta tuli. Siskoni samaan aikaan hemmotteli koiraa, eikä pitänyt tarpeeksi "kuria", joten koira alkoi purra ja tuli epävarmaksi. Sitten antoi koiran pois.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 12:52"]

Ap tässä. Kiitos nro 9 asiallisesta vastauksesta. En ole siskolleni kateellinen, mutta kylläkin tämä mummon omiminen täysin itselleen ottaa päähän. Ja mummo on siis 2-5 krt viikossa hoitamassa näitä siskoni lapsia, on niin poikki niiden hoitamisesta, että kun kyselen tullaanko käymään, niin pystyy sanomaan minulle suoraan, että ei nyt jaksaisi, hoitaa isääni (isänmme on sairas).

Ja tunnustan suoraan, että minua todella harmittaa se, että jos siskoni oikeasti kasvattaisi lapsiaan, eikä antaisi kaikessa lapsille periksi, myös kaikilla muillakin olisi helpompaa esim. mummolla joka niitä lapsia käy hoitamassa. Mielestäni vanhemmilla on se kasvatusvastuu, jota pitää pitää yllä. Samoin kävi siskoni, kun hankki koiran; koiraa ei kasvatettu eikä viety tarpeeksi ulos (oli yksin 12 tuntia putkeen asunnossa ilman ulospääsyä) niin hulluhan siitä koirasta tuli. Siskoni samaan aikaan hemmotteli koiraa, eikä pitänyt tarpeeksi "kuria", joten koira alkoi purra ja tuli epävarmaksi. Sitten antoi koiran pois.

[/quote]

Jos mummi hoitaa lapsia 2-5 päivää/vko, niin miks ihmeessä mummi ei kasvata?

Minusta vika on vain sinun asenteissasi. Haluat jotain sellaista, mitä siskosi on saanut eli uran, hyvän työpaikan, kivan kodin, kokonaisen elämän. Ja lisäksi vielä isoäidin, joka tulee avuksi, kun pyytää.

Sinä taas et saanut oikein mitään ja jaksat sitä valittaa.

Ilman muuta mummia tarvitaan enemmän siskosi luona, koska lapset ovat yli puolet kuukaudesta sairaina. Sinulla on sentään terveet lapset.

Ei hitto! Kaikkien ei pitäisi lisääntyä, eikä kaikkien pitäisi ottaa lemmikkieläintä. Jos koira on kaksitoista tuntia ilman mitään seuraa/virikkeitä joka arkipäivä, niin se on eläinrääkkäystä!

Koira tarvitsee seuraa, liikuntaa ja virikkeitä voidakseen hyvin! Ja laumanjohtajan, koira joka ei ole varma asemastaan on epävarma! Ei tsiisus, eläinten ja lastenhankkisimelle pitäisi olla lupa!

AP tässä.

Hmm. Nro 11 en tunnista kyllä kuvauksesta itseäni: minulla on kiva työ, mukava koti ja "uraankin" olen ihan tyytyväinen!  Ja on minulla se kokonainen elämäkin, hyvä avioliitto (vaikka mies työmatkojen takia paljon poissa) jne. Mutta jos haluat nähdä minut ehdoin tahdoin negatiivisessa valossa, niin se on sinun valintasi.  Ydinpointini tässä kaikessa valituksessani on, että siskoni taakoittaa liikaa mummoa (joka valitettavasti EI osaa/kehtaa kieltäytyä) ja lisänä vielä se, että siskoni lapset ovat todella vaikeita tapauksia. Siskoni lapset ovat ihan normaaliin tahtiin sairaita (flunssaa ym. sellaista) mutta, siskoni tekee paljon ylitöitä (samoin hänen miehensä) plis päälle päätteeksi ne "vapaat viikonloput".

Mielestäni edelleenkin siskoni esim. viettää omien lastensa kanssa aivan liian vähän aikaa. Juuri esim. siskoni sanoi minulle, että arkisin näkee n. kerran, kaksi viikossa illalla lapset tunnin verrran ennen nukkumaanmenoa, muutoin lapset jo nukkuvat kun tulee töistä kotiin. Ja siksi esim. lapset oireilevat olemalla hankalia. Ja poissaolevana on vaikeaa olla läsnä omille lapsilleen ja esim .juuri "kasvattaa"" lapsia. Mielestäni kasvatusvastuu lapsista kuuluu vanhemmille, eikä iäkkäille, väsyneelle isovanhemmalle. Mutta varmasti olen monen mielestä tässäkin asiassa väärässä.  Tämä nyt on vain minun mielipiteeni.

No, jos äitisi on niin ... ettei uskalla sanoa ei, niin olisko sinun ehkä hyvä jutella sen siskosi kanssa? Haluatko muutosta aikaan, vai purkaatko harmitustasi vain tänne?

Minun näkökulmastani sinulla on asiat aika hyvin. Meillä ei ole isovanhempia jotka hoitaisivat lapsiamme.

Ymmärrän että harmittaa, kun suurin osa hoitoavusta menee sisarellesi. Mitä jos aikuiten tavoin ottaisit asian puheeeksi. Mainitsisit vaikka sisarellesi, että äitinne valittaa väsymystä?

Kuule ap.

Kyllähän tuo siskosi käytös kuulostaa epäreilulta. Ongelma on siinä että todennäköisesti et voi muuttaa tilannetta ilman että joku tai jotkut teistä pahoittavat mielen. Jos haluat muutosta joudut varmaankin tekemään hankalia asioita ja tulet kuulemaan haukkumista.

Yksi vaihtoehto olisi järjestää "perhetapaaminen". Jos juttelisit vaikka vanhempien kanssa etukäteen ja sopisitte että perhetapaamisessa mietitään miten isän hoito saadaan jatkossa järjestettyä kun äitinne alkaa väsyä. Siinä sitten kun mietitte vaihtoehtoja voisit ehdottaa että jaksaisiko äiti paremmin hoitaa isän jos häntä ei käytettäisi lapsenvahtina enää. Ja äitisi voisi sitten sanoa että kyllähän se helpottaisi kun alkaa jo ikä painaa  ja kiva on ollut hoitaa lapsia mutta nyt hän mielummin keskittyisi isän hoitoon. Ehkä kerran kuukaudessa voisi hoitaa lasten lapsia /perhe. Näin siskoasi ei haukuttaisi aikaisemmasta toiminnasta vaan "pakotettaisiin" muuttamaan tapojaan jatkoa ajatellen. Sitten vaan pitäisi äitisi kyetä muistuttamaan siskoasi tästä sopimuksesta kun yrittäisi kuitenkin hoidattaa edelleen lapsia äidillänne. Tämä kyllä vaatisi sinulta ja vanhemmiltasi yhteistyötä saada tällainen palaveri aikaan ja pitää huoli että sisko tajuaa tilanteen.

Oikeasti sun äitisi on ongelman avain. Hän on se, joka mahdollistaa siskosi käytöksen. Siskollasi on selvästi jotain ongelmia vanhemmuuden kanssa, joita hänen ei tarvitse kohdata, koska äitisi kipittää sinne auttamaan.

Mummo tekee hallaa sekä sun ja siskosi väleille, koska hänen epätasa-arvoinen käytös ruokkii kitkaa teidän väleillä. Hän mahdollistaa tuota käytöstä, jossa siskosi ei ole tarpeeksi lastensa kanssa ja lapset kärsii. Ja sitten, kuten usein on noitten äitisi tyyppisten rajattomien ihmisten kanssa, hän on se UHRI, joka sulle sitten vikisee.

Eli äitisi saa palkinnon tuosta touhusta - ooo, minä täällä pelastaja-mummi, joka tulee teitä lapsiparkoja hoitamaan, kun ei teidän äidistä siihen ole. Ja sitten, ooo sinä pärjääjän rooliin asetettu tytär, voivottele nyt kanssani, kun mulla on niiiiin raskasta lastenlasten ja isäsi hoidon kanssa. Ooo, saanhan kultakruunun, kun olen näin mainio ihminen. Sun äitisi ei ole kiltti. Jos hän olisi oikeasti kiltti hän hoitaisi myös sinun lapset eikös niin?

Jep, olisi hyvä, jos siskosi toimisi eri lailla. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä sinä ja äitisi mahdollistatte hänelle tuon ongelmakäytöksen? 

No miksi et juttele tilanteesta ja tuntemuksistasi äitisi kanssa? Mikset kysy, miksi priorisoi niin vahvasti siskosi perheen? Ja etkö voi samalla puhua siskollesikin, että olet huolissasi äidin kuormittumisesta. Vikaa on minusta sekä äidissäsi ja siskossasi, sekä myös sinussa kun en tuo omaa kantaasi ääneen esiin.

Ymmärrän kyllä ap:n harmin. Meillä on se tilanne, että siskoni on opiskeleva ja työssäkäyvä yh, joten suon kyllä hänelle sen, että vanhempamme hoitavat enemmän hänen lastaan kuin meidän. Tuntuu ikävältä, että itse valitun uran takia kuormitetaan mummoa, eri asia, jos on "pakkotilanne", kuten siskollani. Tarkoitan, että mielestäni urasta on tingittävä, jos lapsen etu sitä vaatii, eikä siirtää vastuuta isovanhempien niskoille.

Ap älä välitä näistä edellisistä vastaajista. Heillä näyttää isopyörä heittävän aikalailla. Ihan ihme vastauksia olet saanut!! Ei voi kuin ihmetellä tätä AV-mammojen käsitystä hyvästä vanhemmuudesta, ja toisten humioimisesta. Kyllä fiksu siskosi osaisi antaa mummonkin välillä levätä, eikä aina häntä vaivata! Palkkaisi sitten vaikka lastenhoitajan, kun ei rahasta ole pulaa.

Toisekseen surullisestahan tuo kuulostaa, että oma vanhempi ei näe lastaan arkisin kuin pari tuntia. Miksi hankkia lapsia, jos niille ei ole aikaa tai halua paneutua vanhemmuuteen???

En käsitä edellisten vastaajien vastauksia, että on ihan OK, että lapset eivät näe vanhempiaan arkisin, ja viikonloppuisinkin on sitten ihan ok, että vanhemmat ennemmin käyvät shoppailemassa, kuin viettävät lastensa kanssa yhteistä aikaa? Käsittämätöntä.

Ap Kiitos rakentavista vastauksista. Tunnistan tuon mummo-marttyyri-asian. Äitimme kun on aina ollut marttyyriuteen taipuvainen!

Olen siskolleni puhunut siitä, että hänen tulisi rajoittaa työssäkäyntiä! Ja sanonut, että nyt kun lapset ovat pieniä ja kaipaavat vanhempien läsnäoloa, niin priorioisi niin, että lapset tulevat ykkösnä. Takaisin kun sitä aikaa ei enää sitten saa. Sitten kun lapset isoja, niin voipi tehdä miten paljon töitä hyvänsä, kun ei ole sielä kotona ketään odottamassa. Näin olen sanonut.

Tiedän, että tästä tulee sota sitten siskojen välille, jos alan penätä sitä, että mummo tulisi enemmän meille viettämään aikaa, tai että siskoni rajoittaisi mummon lastenhoitoapua (mikä olisi minusta hyvä). Meillä oli jo kauhea riita siitä, että sisko ei suostunut palkkaamaan ulkopuolista lastenhoitajaa (vaikka itse olen sitä tehnyt).  Hänelle ei kelpaa mitkään ulkopuoliset "typerät, vähänkoulutetut pissikset" jne.

Mummoa, eli äitiämme en voi muuttaa. Ette ehkä ymmärrä sitä, mutta en voi äitiäni muuttaa, jos hän ei siihen muutokseen suostu. Olen puhunut näistä valittamistani asioista äitini kanssa mutta todella_hankalaa_se_on. Jotenkin olen nostanut äitini kohdalla kädet pystyyn, ja ajatellut, että antaa noin vanhan ihmisen jo olla.

Ja myönnän, että itse olen ollut asioiden suhteen se joustava väliinputoaja. Olen puhunut siskolleni, valittanut ja antanut kovaakin palautetta, mutta siskoni on todella jäärä! Ja tietyistä asioista ei voi juurikaan puhua, koska suuttuu heti, eikä edes halua nähdä asioita minun näkökannastani.  Syynä on se, että siskoni ei halua tätä voimassaolevaa tasapainoa muuttaa, koska silloin hänen ei tarvitse muuttua, tai heidän perheen toimintatapojen.

En tiedä. Ehkä pitäisi vaan hyväksyä koko tilanne sellaisena kuin se on, vaikka se välillä ottaa niin päähän.  Mut sellaistahan se elämä välillä on. Kaikkea ei voi saada.

Kiitos asiallisille vastaajille, ja nyt AP häipyy linjoilta.