Mitä vikaa on tehdä lapset 2 kymppisenä?

? Mikä kysymys tämä oli?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 07:10"]

Omistus paritalo asunto ja työpaikka ei estä bilettämistä!? 

[/quote] ? Mikä kysymys tämä oli? :D

Se oli tuolle 16:lle, joka ei biletä koska heillä on oma asunto.

Se oli tuolle 16:lle, joka ei biletä koska heillä on oma asunto.

Ei ei.. :D Kerroin vain koska monesti luullaan että kaikki nuoret asuvat vuokralla, käyvät sossulla hakemassa rahaa ja bilettävät. Emme biletä omasta tahdostamme. Asunnolla tai työpaikalla ei ole osaa..

Kaikki taplaa tyylillään, mutta minusta olisi näin 34-vuotiaana ahdistavaakin olla jo teini-ikäisten lasten äiti. Sain omat lapseni 26- ja 29-vuoden iässä, ja tämäkin on tuttavapiirissäni keskivertoa nuorempana. Enkä tosiaankaan haluaisi tulla isoäidiksi nelikymppisenä. Nuoruus on itsensä etsimistä ja ihanaa vapauden aikaa, ihan turha hukata sitä asioihin, joita voi tehdä myöhemminkin. 

Oma äitini sai minut 23-vuotiaana. Nyt kun oma tulossa on aivan innoissaan mummoksi tulosta 43-vuotiaana :)

Äitini sai minut jo parikymppisena. Erosi isästäni muutaman vuoden päästä ja oli siinä vaiheessa kahden lapsen yh-äiti. Miesystävät eli "isäpuolet" vaihtuivat tiuhaan ja olihan äidillä se omakin elämä jäänyt elämättä kokonaan. Ei kunnon koulutusta, vaan teki siivoojan hommia ja elimme muutenkin todella köyhästi. Itse olen nyt jo melkein kolmekymppinen eikä minulla ole vieläkään lapsia, koska en haluaisi tehdä samaa omille lapsilleni... Mutta en silti sano etteikö lapsia saisi tehdä nuorena, jos vaan on siihen tarpeeksi kypsä.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 07:45"]

Äitini sai minut jo parikymppisena. Erosi isästäni muutaman vuoden päästä ja oli siinä vaiheessa kahden lapsen yh-äiti. Miesystävät eli "isäpuolet" vaihtuivat tiuhaan ja olihan äidillä se omakin elämä jäänyt elämättä kokonaan. Ei kunnon koulutusta, vaan teki siivoojan hommia ja elimme muutenkin todella köyhästi. Itse olen nyt jo melkein kolmekymppinen eikä minulla ole vieläkään lapsia, koska en haluaisi tehdä samaa omille lapsilleni... Mutta en silti sano etteikö lapsia saisi tehdä nuorena, jos vaan on siihen tarpeeksi kypsä.

[/quote] Tämmöistä palautetta on kiva lukea joskua. Mistään ei ruvettu väittelemään. Sanoihin ei takerrettu ja vain oma mielipide ilmaistiin aiheesta. Kiitos :) 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 07:45"]

Äitini sai minut jo parikymppisena. Erosi isästäni muutaman vuoden päästä ja oli siinä vaiheessa kahden lapsen yh-äiti. Miesystävät eli "isäpuolet" vaihtuivat tiuhaan ja olihan äidillä se omakin elämä jäänyt elämättä kokonaan. Ei kunnon koulutusta, vaan teki siivoojan hommia ja elimme muutenkin todella köyhästi. Itse olen nyt jo melkein kolmekymppinen eikä minulla ole vieläkään lapsia, koska en haluaisi tehdä samaa omille lapsilleni... Mutta en silti sano etteikö lapsia saisi tehdä nuorena, jos vaan on siihen tarpeeksi kypsä.

[/quote]

Harmi, että sulla on käynyt noin :( Mun äiti sai meistä ensimmäisen 20v, olivat seurustelleet isäni kanssa siinä vaiheessa jo 6 vuotta, menivät naimisiin pari viikkoa ennen esikoisen syntymää. Minut äiti sai 28v, minä olen meistä nuorin. Äiti ja isä ovat vieläkin yhdessä, tänä vuonna juhlitaan sitä, että ovat olleet naimisissa jo 30 vuotta :) Ja isovanhempia he ovat olleet niistä viimeiset 3 vuotta, kun minä yllätin 18v ja ilmoitin olevani raskaana. He nauttivat isovanhemmuudesta täysin rinnoin, esittelevät ylpeänä lapsenlapsen kuvia työpaikalla, kun se on niin kauheasti kasvanut ja oppinut kamalasti uusia asioita. Kutsuvat meitä käymään, pyytävät lasta yökyläänkin ihan itse. Olenkohan 3 vuoden aikana pari kertaa pyytänyt itse, että voiko ottaa yökylään, että saan luettua kokeeseen, muuten ovat ihan itse pyytäneet yökylään lasta.

  Minua ei haittaa olla nuori äiti, olen erittäin onnellinen. En ymmärrä, miksi ihmiset olettaa, että se elämä loppuu heti, kun lapsen saa. Onhan se elämä rauhoittunut, mutta kyllä tässä 3 vuodenkin aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua asioita, mitkä ei lapseen edes liity, enemmänhän toki on niitä ihania arkisia asioita, kun lapsi oppii koko ajan jotain uutta. Pidän yhteyttä hyviin ystäviini, joillain heistä ei ole edes lapsia. Käymme ystävien kanssa kahvilla, syömässä ja miksei sitten kesällä myös mennä istumaan iltaa terassille, juoden muutama kalja, puhutaan asioista ja lähes selvinpäin on tullut palattua kotiinkin. Sitä ehti alaikäisenä bilettää vähän liikaakin, ettei itsellä ole edes ikävä tuota humalatila, sitä osaa ottaa niin, että aamulla ei ole pahaa oloa.

   Jokainen tekee niin kuin tykkää, kaikki eivät ole tarpeeksi kypsiä ottamaan vastuuta nuorena, jotkut kuitenkin on :)

Olen ennenkin vastannut näihin ketjuihin ja vastaan jälleen. Ikä on numeroita, jos 

- pystyy itse elättämään lapsen normaalitukijärjestelmän puitteissa

- pystyy itse hoitamaan lapsen normaalin lähipiirin satunnaisen avun turvin

- on opiskellut itselleen ammatin tai on opintojen loppusuoralla (tämä on tärkeä kypsymisen kannalta, koska tilastollisesti ne, joilla ei ole edes opiskelupaikkaa, eivät myöhemminkään opiskele, vaikka lapset jo isompia)

- tietää työllistyvänsä myöhemmin eikä tee lapsia saadakseen omalle elämälle tarkoitusta (esim. ei tarvitse mennä töihin) tai korvatakseen omia lapsuuden traumoja vaan kokee olevansa kypsä siihen. 

- parisuhde on vakaalla ja kypsällä pohjalla ja pari on asunut yhdessä ja luonut pohjaa keskinäiselle kommunikaatiolle jo ennen lapsia. Samalla he ovat ottaneet vastuun omasta elämisestään ja toisistaan.

Valitettavasti hyvin harvalla alle 20-vuotiaalla on nämä asiat kunnossa. Asutaan kotona, äiti tai muu läheinen auttaa päivittäin lastenhoidossa, eletään yhteiskunnan tuilla (toimeentulotuki), kuormitetaan sosiaalihuoltoa, opintoina ehkä jopa peruskoulun päättötodistus eikä aavistustakaan, mihin suuntaan elämä tästä kuljettaa. Ei aina tarvitse olla tarkkoja suunnitelmia, mutta ajelehtija on lapsi, joka saa lapsen. 

Oma äitini sai kaiken tuon kuntoon 22-vuotiaana. Minulla homma oli hallussa vasta 28-vuotiaana ja siskollani 32-vuotiaana. Kaikki edelleen samassa parisuhteessa. 

Paras lapsentekoikä ei ole silloin, kun oma ruumis on kypsä vaan silloin kun on henkisesti kypsä, on resursseja hoitaa lapsi ja elämällä jokin suunta. Lasten ei pidä tehdä lapsia, vaikka se keho ehkä jotain sellaista mahdollistaisikin.

Me ostimme oman asunnon 19 vuotiaina. Kun armeija ja opinnot oli suoritettu päätimme jättää e-pillerit pois. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta. Kaikilla on se oma aika millon kokevat  olevansa valmiita. Jotkut vähän aikasemmin. Jotkut hieman myöhemmin. 

Minusta tuli lähi-äitipuoli 22-vuotiaana ja yhteiset lapset saatiin kun olin 24v ja 25. Tämä sopi meille, oli vakityöt ja elämäntilanne salli yhteisten lasten saamisen. Nyt olen 37v ja lapset ovat jo koulussa ja elämä mallillaan. Osalla samanikäisistä kavereista ei ole vielä ensimmäistäkään, se on heidän päätöksensä ja kunnioitan sitä, että jokainen tietää itse parhaiten missä vaiheessa haluaa lisääntyä.