Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaiseen kotiin sovi muut kuin lastulevyhuonekalut, akryylitekstiilit ja valkoinen-harmaa värimaailma. Taiteeksi korkeintaan joku tehdasvalmisteinen massa"taideteos" Tokmannilta. Kaikki muu on turhan hienoa pröystäilyä.
Näin on! Porvareitten hienostelua vaan.
Niinpä! Onneksi olen ainakin kahdennenkymmenennen sukupolven porvari, niin saan ihan rauhassa hienostella, kun Jyskin ja Sotkan trendikalusteilla harmaa-valkoisen kodin sisustanut rahvas nyrpistelee neniään tummille puukalusteilleni ja perintökristalleilleni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trampoliinit ok-talojen pihoilla.
En ymmärrä miksi sellasta krääsää hommataan, mutta ilmeisesti se on oltava siinä pihalla sisustuselementtinä, yhtälailla kuin joku mauton trendijuttu on talon sisällä, kun kaikilla muillakin on jne.
Mihin ne kaikki helvetin siniset ympyrät metalleineen menee kun niitä ei kukaan enää halua.. varsinkin kun tietää millasia sotkijoita ok-taloissa asuu, jätteitä viedään usein metsään isoja kekoja vanhoista jääkaapeista alkaen.
Niillä varmaan peittäs koko maapallon pinta-alan kun ne kaikki levittäis rinnakkain, onhan niitä muissakin maissa, kaiketi.
Hyi helvetti.
Ja koskaan niissä ei näe ketään hyppimässä.Tiedän, kohta tulee 20 vastausta jossa sanotaan että "lapset tykkää, lapset hyppii joka päivä siinä' tunteja ja minäkin hypin plaaplaa". Täyttä paskaa, onhan minulla silmät päässä.
Vastauksena kysymykseesi: ne myydään torissa seuraavan lapsiperheen riesaksi.
Meillekin trampoliini oli pakko saada ja siinä hypittiin ehkä kahtena kesänä. Sen jälkeen siirryttiin kaverin trampalle, koska se on kuulemma parempi ja siinä saa hyppiä useampi kerrallaan (meillä ei onnettomuusriskin takia). Vielä ei ole saanut laittaa pois, mutta viimeistään ensi kesänä saa luvan lähteä. Eli ei, niitä ei todellakaan hankita sisustuselementeiksi, vaan lapset ruinaavat ja vanhemmat höveleinä hankkivat, kun toivovat lasten hyppivän niissä mieluummin kuin roikkuvan kännykällä. Todellisuus on yleensä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat ei sovi sisustukseen.
Heh, näinhän se on. Eikä oikein kissanrontitkaan, eikä pikkulapset. Pilaavat kaiken ja mikään ei ole tikkusuorassa. Joka paikka täynnä kuolaa ja karvaa ja sormenjälkiä, ja kattikehveli ahtautuu ruusunoksaksi perintönä kulkevaan Aalto-maljakkoon. Tai johonkin muuhun kulhoon tai Hermesin vaatelaatikkoon. Pthh.
Minun siamilainen täydentää upeasti sisustusta, istuu usein ikkunalaudalla kuin patsas!
Mun villakoira sisustaa itse, nimittäin siirtelemällä petinsä ja vilttinsä milloin minnekin, levittelemällä lelunsa ympäriinsä ja repimällä takkapuukorista varastetut sytykkeet pieneksi silpuksi. Näyttää aina tosi loukkaantuneelta, kun siivoan nämä sisustukset omasta mielestäni oikeille paikoille, eli varmaan sisustusmakuni on koiran mielestä surkea ja tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylhäältä kaarevaksi muotoiltu oviaukko. Kuvottava, en pystyisi elämään sellaisessa huushollissa.
Niin sanottu junttikaari.
Palstalta olen oppinut, että sellaisen alla voi kaksi naista hyväillä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat ei sovi sisustukseen.
Heh, näinhän se on. Eikä oikein kissanrontitkaan, eikä pikkulapset. Pilaavat kaiken ja mikään ei ole tikkusuorassa. Joka paikka täynnä kuolaa ja karvaa ja sormenjälkiä, ja kattikehveli ahtautuu ruusunoksaksi perintönä kulkevaan Aalto-maljakkoon. Tai johonkin muuhun kulhoon tai Hermesin vaatelaatikkoon. Pthh.
Minun siamilainen täydentää upeasti sisustusta, istuu usein ikkunalaudalla kuin patsas!
Mun villakoira sisustaa itse, nimittäin siirtelemällä petinsä ja vilttinsä milloin minnekin, levittelemällä lelunsa ympäriinsä ja repimällä takkapuukorista varastetut sytykkeet pieneksi silpuksi. Näyttää aina tosi loukkaantuneelta, kun siivoan nämä sisustukset omasta mielestäni oikei
Minun terrierini on myös sisustaja. Tyynyt lattialla ovat viehättäviä, oksennus matolla on kaunis ja koiran ruokien murentaminen kupin ulkopuolelle antaa kodikkaan säväyksen. Pentuna se modernisoi lipaston alareunat erittäin avantgardistisiksi. Aivan selvästi sillä on "oma maku," johon me olemme saaneet luvan sopeutua.
Vieraat voivat nostella kulmiaan ihan vapaasti. Kotini on linnani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muovi ja feikki: vinyyli- ja laminaattilattiat ja -tasot, dc-fixit, mdf ja lastulevy, tekokuituiset tekstiilit jne. Ikävä kyllä meillä on laminaattilattia, ja vaikka kuinka haaveilen parketista, niin pakko tyytyä koiran takia puukuvioiseen laminaattiin.
Inhoan myös kylmän sävyistä sisustusta. Harmaaseen taittava valkoinen maali seinissä, harmaa sohva ja muut tekstiilit ryyditettynä hopealla on vain tolkuttoman ankeaa. Toisaalta myös kellastunut mänty on inhokki, samoin kirsikansävyinen lastulevy, jota oli vuosituhannen vaihteessa oli melkein joka kodissa. Ja kaikenlainen esillä oleva liika sälä ja sekasotku aiheuttaa levottoman olon, samoin eripariset ja yhteensopimattomat kalusteet ja tavarat. En ollenkaan ymmärrä jotain Tokmannilta kotiin raahattua halpaa sisustusrihkamaa, jota haalitaan koko koti pullolleen.
Omassa kodissa on kermanväriset seinät, tummat puukalusteet ja esillä suunnilleen vain huonekasveja, muutama matkoilta tuotu esine ja taidetta. Kaikki mahdollinen täältä löytyvä on jo taidettu leimata keskustelussa jonkun toisen inhokiksi, mutta onneksi kuitenkin viihdyn itse.
"Always kiss me goodnight", "Home sweet home" ym isot sisustustarrat.
Edellinen vuokralainen oli laittanut sellaisen rivari-asuntomme portaikkoon enkä jaksanut repiä sitä kynnet verillä irti,kun muutimme jäi seuraavan vuokralaisen riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkea, kaikuva olohuone, semmoinen kahden kerroksen korkuinen. Minulla on aina tunne kuin olisin tullut siunauskappeliin, varsinkin jos on paljon valkoista. Vihkikirkkoni oli tuollainen, siitä ehkä mielikuva 😀
Ja kuka ne neljän metrin korkuiset ikkunat pesee? Minä vaan kysyn!
Isot ikkunat pestään jatkovarrella, tarvittaessa normaaliin okt-varustukseen kuuluvia tikkaita tai telinettä apuna käyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiallinen valossa tummunut mäntypaneeli. Siis sellainen, että katot ja seinät ovat mäntyä. Mutta vielä kauheampi on DIY maalrin halvimmalla mattavalkoisella maalaamat mäntypaneliseinät ja -katot.
Vierailija kirjoitti:
"Always kiss me goodnight", "Home sweet home" ym isot sisustustarrat.
Edellinen vuokralainen oli laittanut sellaisen rivari-asuntomme portaikkoon enkä jaksanut repiä sitä kynnet verillä irti,kun muutimme jäi seuraavan vuokralaisen riesaksi.
Sisustustarrat pitäisi kieltää laissa! Ovat monet niistä ärsyttävän kliseitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sisustaa vähän oman makunsa ja budjettinsa mukaan. Toisen hieno on toisen huono, siitä vaan ei päästä mihinkään. Oma kotini on vuosikymmenien aikana haltuuni johkaantuneiden esineiden sekamelska ilman mitään selkeää tyylisuuntaa, höystettynä itse tuunatuilla kirppislöydöillä ja viherkasveilla. Yksi ystävätär sanoi, että minulla on kulttuurikoti, jossa ei uskalla edes istua. No, jos huonekalut ovat kestäneet vuosikymmeniä, monet muutot ja uudelleenmööbleeraukset, ne kyllä kestävät istumisenkin. Kokoelmasta ovat jo ajat sitten poistuneet lastulevyhuonekalut, pinnoitetut ja muu krääsä, jota 70-80-luvulla myytiin nuoriin koteihin. Ne eivät kestäneet edes sitä ensimmäistä muuttoa ja siksi ovat kokeneet luonnollisen poistuman. Köyhän ei kannata hankkia huonoa, pitää tässäkin paikkansa. Kunnon puuta, hyvälaatuisia (tämä ei silti tarkoita välttämättä kallista) verhoja, ajatonta muotoilua, ne kestävät elämää ja aikaa. Ja vanhan huonekalun pitääkin näyttää ikääntyneeltä, sitä ei muutaman pikkukolhun tai naarmun takia heitetä pois. Kirppareilla on surullisen usein myynnissä laadukkaita ehkä paikallisten kyläpuuseppien tekemiä lipastoja, jotka on hylätty jonkin ikeahyllyn tieltä pois. Niistä saa muutaman tunnin työllä kauniin, kestävän ja tyylikkään kalusteen pilkkahinnalla.
Inhokkejani ovat esineet, joilla ei ole mitään käyttötarkoitusta, jotka on kasattu näkyville vain siksi, että ovat näyttäneet jossain trendilehdessä tai somevaikuttajan kuvissa hyvältä. Joku kirjakasa, jonka päällä kiikkuu vino maljakko tai pari vanhaa matkalaukkua mukamas sisusteena. Turhaa pölynkerääjää. Kun esineet ovat kauniita ja niillä on selkeä käyttöarvo, tykkään pitää niitä esillä, vaihtaa mielen ja vuodenajan mukaan. En sisusta kotiani somekuvia, vaan elämää varten.
Vierailija kirjoitti:
Yläkaapittomat keittiöt avohyllyin.
Samoin yläkaapit jotka ei yletä kattoon-
kuka kiipeilee pölyt pyyhkimään?
Minä ainakin kiipeilen joka viikko. Kaappien päällä on pari huonekasvia, ja pölyt pyyhkäisee näppärästi samalla kun ne kastelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Muistatteko niitä 50-luvun peuragobeliineja ?
Mummolassa oli sellainen. Kylläkin vanhempi kuin 50-luvulta. Sängyn viereen/päätyyn seinälle niitä laitettiin, vetoa estämään vanhoissa hirsitaloissa. Käytännön juttu, tuskin sotien jälkeisessä(kään) tai sitä ennenkään maailmassa sisustusta mietittiin kunhan oli vaan kaikki tarpeellinen. Ellei sitten asunut jossain perintökartanossa arvokalusteineen.
Pakko kommentoida tähän, että ainakin omat esivanhemmat ovat miettineet sisustusta jo kauan ennen sotia. Meillä on mm. 1900-luvun alkupuolella iso-isovanhempien salongista maalattu kuva, jossa näkyvän antiikkikaluston huonekaluista osa on nyt omassa olohuoneessa. Kuvasta huomaa, että sisustusta on mietitty kovastikin silloin sata vuotta sitten. Toki suku on ollut varakasta porvaristoa, mutta ei missään tapauksessa mitään hienossa kartanossa asunutta aatelia.
Lasilinnut ja figuurit - en ymmärrä viehätystä yhtään.
Nämä on ihan makuasioita. Meillä on avokeittiö isohkon olohuoneen seinällä, ja juuri vieraiden kanssa se on tosi näppärä. Keittiön tasolle saa kivasti aseteltua ruoan tarjolle, ja isommallakin porukalla on helppo kokoontua, kun samaan aikaan ihmisiä mahtuu pöydän ääreen ja olkkarin puolelle. Tiskit menevät joko suoraan tiskikoneeseen tai syvään tiskialtaaseen, eikä niitä kukaan muutenkaan ole kiinnostunut katselemaan, vaan keskityttymään seurusteluun. Meillä ei muutenkaan jätetä tavaroita lojumaan levälleen minne sattuu ja siivotaan sitä mukaa kun tulee sotkua, joten en koe keittiön siistinä pitämistä mitenkään vaivalloisena. Olemme vieläpä itse rakentaneet tämän talon ja ihan erityisesti halusin avokeittiön, koska tykkään avarista tiloista.
Todella harvoin on myöskään mitään käryjä, meillä on tehokas liesituuletin eikä muutenkaan kovin usein kokata mitään käryävää. Olen hajuherkkä, joten kaikenlaiset hajut ottaa heti nenään. En siis ole vielä keksinyt avokeittiöstä sellaista, mikä olisi omasta mielestäni huono puoli.