Lue keskustelun säännöt.
Se on varmaan ihan uskomaton tunne kun oma lapsi syntyy :) t: vielä lapseton
04.03.2019 |
Olen siis vielä lapseton. Olen vaan miettinyt, että kyllä sen synnytyksen ja koko vauvan syntymäpäivän on oltava aivan uskomatonta kaikin puolin. Ei varmaan mikään kokemus elämässä mene sen edelle.. varmaan aivan käsittämätön kokemus kun näkee oman lapsensa, en pysty edes kuvittelemaan sitä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Onnellisimmat päivät elämässäni. :) Jännä tunne on myös kun vauvaa rakastaa ja siitä kantaa huolta jo kun se on vielä mahassa. Siis kuinka voi rakastaa ihmistä, jota ei ole vielä tavannut? Niin sitä vaan voi.
Varmasti aivan uskomaton kokemus tuo raskauskin.. kun kantaa sisällä uutta elämää. Toivon kovasti, että saan myös itse kokea tulevaisuudessa raskauden, normaalin luonnollisen synnytyksen ja äitiyden. Tuskin mikään kokemus elämässä voi mennä noiden edelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep... Syntymä on ihan uskomaton juttu. Mitä enemmän näkee kuolemaa ja hautajaisia ympärillä niin sitä enemmän alkaa ymmärtää syntymän ihmeen ja sen miten upea asia se on. Olen siis ite myöskin lapseton ja vasta viime aikoina tullu myös siihen tulokseen, että haluun sittenkin lapsia tulevaisuudessa ja toivottavasti niitä myös saan.
Synnytys on yksi maailman hienoimpia, ellei hienoin asia. Uusi elämä saa alkunsa.
No jaa. Kyllä mulla oli tunteet enemmän pinnassa, kun Manchester United voitti triplan 1999. Sillon mä itkin ilosta.
Minä olin niin uupelossa ja mömmöissä kun vauva lopulta syntyi kiireellisellä sektiolla, että paljon meni ohi. Eikä ne äidinvaistot heti herättyänikään vielä ihan täysillä lähteneet käyntiin, myöhemmin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan osannut pelätä synnytystä ja synnytyskipua juuri siksi, koska koen sen olevan niin hieno asia ja kokemus kaiken kaikkiaan, kunhan asiat vain menevät hyvin. Se on ihan totta, että kun sen oman lapsen saa syliinsä, ei mitään synnytyskipuja enää edes muista. Lähipiirissä useampi tuttava saanut viime vuosina lapsen ja jokaisen kanssa olen synnytyksestä keskustellut. Jokainen näistä naisista on sanonut, että synnytys on jäänyt hyvänä kokemuksena mieleen.
Eri asia tietenkin jos oikeasti jotain menee pieleen, mutta onneksi Suomessa valtaosa synnytyksistä sujuu hienosti ongelmitta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin niin uupelossa ja mömmöissä kun vauva lopulta syntyi kiireellisellä sektiolla, että paljon meni ohi. Eikä ne äidinvaistot heti herättyänikään vielä ihan täysillä lähteneet käyntiin, myöhemmin kyllä.
Lisään vielä, että ilman muuta lapsi ja vanhemmuus on suuri ja maailman ihanin ihme. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, aivan mahtavaa! Ei vain pelkkä synnytys vaan koko äitiys. Raskaana olo oli ihanaa kaikista vaivoista ja ajoittaisesta tukaluudesta huolimatta. Ihmetellä, millainen pieni potkija siellä myllertää. Kokemus miten oma kroppa synnytyksessä toimii niin kuin pitääkin. Synnytyksen jälkeen välillä tyhjyyden tunne, kuin osa omasta itsestä olisi poistunut. Se miten vauva kasvaa niin omaksi itsekseen ja kuitenkin tuttuja piirteitä omista rakkaistaan hänessä näkee. Vieläkin ihmettelen, miten mieheni kanssa olemme saaneet tällaisia ihmistaimia aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä ole. Neljä ällää ylppäreissä tuntui paljon mahtavammalta. Muistan myös olleeni onnesta soikeana, kun meillä oli ihan uusi auto ekaa kertaa esikoisen synnyttä. Lapsi nyt mitään, mutta että auto! Ei käytetty ja vanha!
On se kyllä uskomaton fiilis. Ja vielä uskomattomampi fiilis on, kun tuntee parisuhteen pikku hiljaa menevän täysin kuralle, oman mielenterveyden järkkyvän jatkuvan väsymyksen ja univelan vuoksi, ja kun tuntee lompakossaan kroonisen rahapulan aiheuttaman tyhjyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaan lapsia saa ihan kuka tahansa. Uutta autoa tai neljää ällää ei :)
Ei minulla ole muistikuvaa, että olisin ollut erityisen onnellinen, kun laoseni syntyivät. Oli vain helpottunut, kun seoli ohi. Ja ihmetteli, minkänäköisestä otuksesta on kyse.
Elämäni onnellisin päivä oli penkkarit, kun koulu oli vihdoin viimein ohi....sitä tunnetta ei voita mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt ihan pikkuriikkisen trollailee.
Mammat eivät tartu syöttiin :)
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole muistikuvaa, että olisin ollut erityisen onnellinen, kun laoseni syntyivät. Oli vain helpottunut, kun seoli ohi. Ja ihmetteli, minkänäköisestä otuksesta on kyse.
Elämäni onnellisin päivä oli penkkarit, kun koulu oli vihdoin viimein ohi....sitä tunnetta ei voita mikään.
Sama. Penkkareiden rinnalla muut elämänkokemukset on kyllä kalvenneet.
Eiköhän niitä lapsia ole jo. Oletko laskenut montako trollia päivässä synnytät tänne.
Minä ainakaan en osannut ajatella lapsesta oikein mitään ennen syntymää.Synnytys oli sen verran kovaa hommaa että toivoin vain että tulisi nyt äkkiä ulos.Vasta kun oli syntynyt niin silloin se ihanuus vasta alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Meinaan lapsia saa ihan kuka tahansa. Uutta autoa tai neljää ällää ei :)
Joku 15v siellä kirjoittelee näköjään. :D
Ja lapsia ei todellakaan saa kuka tahansa.
Jep kyllä se jännältä tuntuu varsinkin siinä kohtaa kun melonin kokoinen pää jää jumiin vaginaan ja saat kuulla että sillä on tasan yksi tie ulos.
Onnellisimmat päivät elämässäni. :) Jännä tunne on myös kun vauvaa rakastaa ja siitä kantaa huolta jo kun se on vielä mahassa. Siis kuinka voi rakastaa ihmistä, jota ei ole vielä tavannut? Niin sitä vaan voi.