Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äidin liian tiukka ote 30-vuotiaaseen lapseensa

Lilia
04.03.2019 |

Äitini on aina ollut aikamoinen huolehtija. Itse olen kolmilapsisen perheen nuorimmainen ja pian täytän kolmekymmentä.

Äitini ei edelleenkään osaa päästää minusta irti ja ymmärrä, että olen aikuinen ja itsenäinen ihminen. Asia ei jostain syystä ole sama kahden vanhemman sisarukseni kohdalla. Kotona en ole asunut täytettyäni 17, sillä muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Suhteeni vanhempiini on kuitenkin säilynyt läheisenä siitäkin huolimatta, että asun itse nyt pääkaupunkiseudulla ja vanhempani lähellä Oulua pienellä paikkakunnalla. Toisiamme näemme noin 2-3 kuukauden välein.

Asia kuitenkin ahdistaa. Vieraillessani kotikaupungissani äitini hössöttää ja koskee tavaroihini. Viime kerralla hän oli ottanut meikkipussini, tyhjentänyt sen ja pessyt ilman lupaani (säilytän välillä kondomeja meikkipussissa, enkä halua äitini sieltä niitä tutkivan.) Edelliskerralla hän pesi kaulaliinani ja puseroni ilman, että olin pyytänyt. Asiasta, kun sanon, että ei tarvitse kiitos pestä hän tavallaan vähän loukkaantuu, ja sanoo, että "eihän hän nyt mitään pahaa tarkoittanut". Eikä tietenkään tarkoittanut, en vaan luonnollisesti halua, että kukaan koskee tavaroihini ilman lupaani. Äitini toivoisi, että viettäisin kaikki lomat ja vapaat töistä heidän luonaan kotipaikkakunnalla. Välillä hän saattaa jopa purskahtaa itkuun, kun olen lähdössä takaisin pääkaupunkiin kotipaikkakunnalta, mikä saa minut surulliseksi ja samaan aikaan vihaiseksi.
Asun kämppiksenä miespuoleisen henkilön kanssa, ja hänen on mahdotonta ymmärtää, että välillämme ei ole mitään ja että viihdyn asuinjärjestelyni kanssa. "Eikö se olisi paljon helpompi asua jonkun toisen naispuolisen kanssa?" hän kyselee. Sama koskee jossain määrin miessuhteitani - äitini jotenkin vaikuttaa vähän jopa ärtyneeltä, jos kerron, että tapailen jotakuta.

Muita esimerkkejä, jotka aiheuttavat ahdistusta:
- Kotona käydessäni viimeisenä päivänä äitini muuttuu kireäksi (koska tietää, että lähden ja varmaan häntä se alkaa jo harmittaa), tämä purkautuu tiuskimisena sekä passuuttamisena
- Jos en välillä vastaa puhelimeen vaikka koko päivänä, äitini kyselee "oletko kunnossa, voitko soittaa heti kun pystyt?"
- Äitini tavallaan aliarvioi minun arviointikykyäni ja arvostelee valintojani rivien välistä.

Ymmärrän, että äitini elämässä virikkeet ovat melko vähäiset (hän jäi eläkkeelle pari vuotta sitten) ja pikkupaikkakunnalla tekemistä ei liiaksi ole. Siellä he isäni kanssa varmaan istuvat kotona päivät keskenään, ja päivät kuluvat samalla kaavalla. Samalla kun koen järkyttävän huonoa omatuntoa, että edes kirjoitan tänne, saa koko asia minut raivon partaalle. Asiasta olen sanonut monesti hänelle. Yritän ilmaista usein tilanteiden yhteydessä, että "niin minä olen pian 30, että varmasti osaan kyllä itse tehdä päätökseni ja huolehtia tavaroistani". Hän sivuuttaa asian kokonaan tai vähän loukkaantuu, ja jatkaa taas samaan tapaan.

Mikä neuvoksi? Välejä en halua laittaa poikki, mutta huomaan, että asia loukkaa minua, ja lisää jossain määrin katkeruutta äitiäni kohtaan.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa kyllä raskaalta ja tunteesi ovat ihan oikeutettuja. Pystytkö keskustella asiasta sisarustesi kanssa? Vaikka heitä ei kohdella samoin niin saisiko heiltä vertaistukea kun tuntevat millaisia vanhempanne ovat.

Vierailija
2/15 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidennätviesteihin vastaamisaikaa ja käyntivälejä pikku hiljaa, jos siima ei veny yhtään niin hetkeksi nollatoleranssi, etkä vastaa viesteihin ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä mene sinne. Vanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Vierailija
4/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä se äitisi taida tuosta muuttua. Mä oon 55v ja mun iäkäs äiteeni toimii melkein yhtä rasittavasti  :D  Ymmärrän että sua suututtaa, mullakin on pipo joka kerta kireellä kun vanhempieni luo meen (isä on ihan normi) ja possahdan melki välittömästi jostain. Pitäisi opetella asennoitumaan ja antaa äitin hössöttää, sulkea vaan se rasittavuus "ulkopuolelle".

Mun tapauksessa hiukan on joissain asioissa auttanut kun olen ihan oikeasti suuttunut ja sanonut joistain asioista, vihaisesti. Voisikko sä kokeilla samaa? Eihän se nyt tietenkään fiksua ole, ja jos äitisi on pikkusenkaan samanlainen kuin mun oma niin marttyyrivaihteenhan se lyö päälle. Mä en vaan mee siihen mukaan ja selitän kuinka raskasta sen käytös on.  Ei tästä nyt apua sulle ollut, mutta pakko jotain oli kirjoittaa kun kieltämättä rupesi melki naurattamaan meidän niin samankaltaiset äireet.

Vierailija
5/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on ihan täysi oikeus omaan elämään, eikä toimia äitisi viihdyttäjänä ja miellyttäjänä. Ota etäisyyttä ja pidä rajoja. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi niin äidin pitää omaksua uusi rooli ja saada elämäänsä jotain uutta, muuta kuin lapset. Uusia ystäviä, harrastuksia, panostaa parisuhteeseen. Jos äitisi ei osaa järjestää elämäänsä niin, että olisi itse tyytyväinen, eikä osaa päästää irti, niin se ei ole sinun syysi.

Vierailija
6/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin äkkiseltään Ap täytyy ainakin onnitella, että olet päässyt muuttaamaan omillesi ja jatkamaan omaa valitsemaasi suuntaa. - Sillä valitettavasti on myös heitä, jotka jämähtävät syystä tai toisesta asumaan ydessä vanhempiensa parissa, tai toisen vanhemman kanssa. Tai eivät ainakaan uskaltaudu muuttamaan kovinkaan paljoa kauemmas.  

Syy tällaiseen  voi olla yhtä hyvin vanhemmassa kun lapsessa. Ja jos ja kun nykyinen kehitys jatkuu, niin saattaa jopa yleistyä, koska epäily siitä millaista hoitoa ja huolenpitoa vanhempi saattaisi saada jossain yksikössä on niin suuri, että enemmän ja vähemmän tietoisesti ajaudutaan omaishoitajaksi.  - Tai ainakin osa-aikaiseksi "kodin hengettäreksi" - Suomessakin edelleen on pariskuntia, joissa esimerkiksi mies saattaa olla hyvin riippuvainen puolisostaan, koska puoliso on ja on ollut jo vuosikymmeniä aina se joka laittaa ruokaa, pitää kodin siistinä. - Tai vastaavsti naien miehestään: Meis on ollut se joka maksaa isommat laskut ja ylläpitää sopimuksia, joiden kautta on saatu niin sähkö kuin vesi mutta myös kännykkä yhteydet ja huolllettu auto, jonka ajamiseen vain miehellä on ollut ajokortti. Kun tähän tilanteeseen tulee merkittävä muutos, toisen sairauden pahentuessa tai viimekädessä 2. kuollessa toisen elämään tulee iso ja huomattava muutos. Mitä nyt? Kuinka selviän? Kuinka äiti selviää? Miten isä nyt selviää? Miten lapsuuden kotitalolle nyt käy? Entä mökille, juurihan heki sitten (20 vuotta sitten) se vanha mökki purettiin ja rakennettiin uusi ja talviasuttava. onkohan siitä vielä lainaa. Äidin eläke on kyllä pieni. Iäs on alkanut naukkailee jne.     

Pääkaupunkiseudulla, kuten Helsingissä asuminen on niin kallista, että ellei ole työpaikkaa ja jollei myöskään opiskelut kiinnosta (tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei ole onnistunut saamaan sitä haluamaansa paikkaa), niin saattaa kokea, että on parempi kun jatketaan yhteiseloa sen sijaan, että lapsi muuttaisi omilleen; jatkaisi vaikka opintojaan jossain muualla. 

Jaksamista Ap!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerralla puhut ja selität kunnolla ne omat rajasi. Esim mikä tahti on ok soitella, viestitellä tms. Että tavaroihisi ei saa koskea. Että haluat viettää vapaa-aikasi omalla tavallasi ja mielelläsi käyt, mutta se ei voi olla velvollisuus.

Äitisi tottakai ottaa nokkiinsa mutta toivuttuaan joko ottaa opikseen tai voit kertoa, että jos ei käy, välit on pakko laittaa jäähylle joksikin aikaa. Rajojen kunnioitus on joillekin vanhemmille hankalaa ja silloin ne pitää opettaa, jotta voi pitää yhteyttä ahdistumatta.

Vierailija
8/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko miettinyt, mitä itse haluaisit tehdä lomilla? Haluatko mennä vanhemmillesi vai tehdä jotain muuta, menetkö velvollisuudesta?

Jos välimatkaa on paljon, niin mun mielestä on ihan kohtuullista käydä vaikka vain kerran vuodessa.

Jos äiti ottaa yhä uudelleen esiin esim kämppisasian, niin sanoisin vaan, että tästä on keskusteltu jo. Jos joku jankuttaa samoista asioista (jotka ei hänelle kuulu) niin ei sellaisiin keskusteluihin tarvitse lähteä mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pidennätviesteihin vastaamisaikaa ja käyntivälejä pikku hiljaa, jos siima ei veny yhtään niin hetkeksi nollatoleranssi, etkä vastaa viesteihin ollenkaan.

Mä tein noin ja äitini alkoi valittaa, kun en vastaa viesteihin :D kertoi huolestuvansa ym. Varmaan suvulle on kertonut, että epäilee mulla olevan masennusta ja muita mielenterveysongelmia, kun jaksan niin huonosti pitää yhteyttä.

Vierailija
10/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välejä ei tarvitse laittaa poikki kun vedät rajat teidän välille. Onko äitisi syyllistänyt sinua paljon lapsena ja nuorena esim itsenäisyyspyrkimyksistäsi? Jos on, niin on ihan ymmärrettävää että koet vaikeaksi vetää rajoja, sillä se vaatii sen että siedät äitisi loukkaantumisen ja harmin - mitkä eivät ole muuten millään muotoa sinun vastuullasi.

Miten äitisi kohtelee sisaruksiasi? Saisitko sisaruksiltasi tukea, jos puhut heidän kanssaan aika aiheesta?

Ei sinun täydy luopua yksityisyydestäsi tai vastata päivittäin puhelimeen vain jotta hänelle tulisi hyvä mieli. Lopeta alkuun ainakin päivittäiset (?) puhelut. Tuo "huolestuminen" on sinun kontrollointia, ei oikeaa huolta. Jos et vastaa puhelimeen ja tuollaisia viestejä tulee, niin ei sinun täydy edes niihin viesteihin vastata. Jos vastaat, niin hän saa sen mitä niillä hakeekin, eikä muuta toimintaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidennätviesteihin vastaamisaikaa ja käyntivälejä pikku hiljaa, jos siima ei veny yhtään niin hetkeksi nollatoleranssi, etkä vastaa viesteihin ollenkaan.

Mä tein noin ja äitini alkoi valittaa, kun en vastaa viesteihin :D kertoi huolestuvansa ym. Varmaan suvulle on kertonut, että epäilee mulla olevan masennusta ja muita mielenterveysongelmia, kun jaksan niin huonosti pitää yhteyttä.

Tuolloin voisi ehkä ihan suoraan sanoa, että kaikki on oikein hyvin, mutta olen kiireinen enkä jaksa niin tiheää yhteydenpitoa kuin ennen.

Vierailija
12/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehelläni on sama ongelma, mutta mummonsa kanssa. Hän soittelee monta kertaa viikossa ihan vain kysyäkseen, mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin, onko paljon lunta ja blaablaablaa. Tekemistä hänellä kyllä olisi, mutta soittelee jatkuvasti miehelle. Sitten loukkaantuu, jos ei vastaa ja jättää vastaajaan loukkaantuneita viestejä. Ei tuota jaksa, aikuinen ihminen ja pitäisi raportoida koko ajan kaikki tekemiset. Rauhoittuu hiukan, kun mies ei soita takaisin pariin viikkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla sama tilanne äidin kanssa ja kohta olen 30... äiti vielä voivottelee, jos en osaa hänen mielestään siivota kunnollla tms. Minulla esimerkiksi on nyt koira ja on sitä mieltä että se rajoittaa elämääni ym. Vaikka huolehdin siitä älyttömän hyvin. En kaipaa hänen mielipiteitään omista asioistani mutta hän kokee asiakseen ’kasvattaa edelleen” ja keskustelut on jatkuvasti sitä että hän neuvoo asioissa.

Vierailija
14/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun äiti rakastaa sua. Olet hänen lapsi josta huolehtiminen ei lopu siihen että täytät 18. 3 kk välein näkeminen äidillesi saattaa olla todella pitkä aika, vaikka sulla arki kuluukin nopeasti.

Silti ymmärrän että tuntuu pahalta jos äitisi ripustautuu liikaa sinuun. Sun pitää asettaa tietyt rajat, mutta ehkä myös sietää tiettyjä asioita kuten tuo kaulahuivin peseminen.. Mutta tosiaan jos rupee ihmissuhteitasi kyttäämään niin siihen laitat stopin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
05.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kissa tai koira huolehditravaksi lapsuuden kotiin...