Olen 33 vuotias mies ja olen ollut ilman ketään 2585 vrk

Miesrakkaus on ratkaisu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian 48v m ja n. 12 vuotta naisen kosketuksesta tulee kohta täyteen.

Mikset ala etsiä MIEHEN kosketusta? Jos vastaat että "en ole homo, hyi v" niin ole sitten suosiolla ilman. Kellekään naiselle et enää kelpaa kuin pilkan kohteeksi.

Miksi tämä tulee aina esiin näissä langoissa? Luullaanko, että kokemattoman miehen täytyy olla kaappihomo? Vai luullaanko, että jos on tarpeeksi kauan ollut ilman voi seksuualista suuntautumistaan noin vain muuttaa? Ilmeisesti niin käsittämätön tilanne ns. normaaleille ihmisille, että siihen ei osata suhtautua järjellä tai empatialla.

Vierailija kirjoitti:

Miesrakkaus on ratkaisu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pian 48v m ja n. 12 vuotta naisen kosketuksesta tulee kohta täyteen.

Mikset ala etsiä MIEHEN kosketusta? Jos vastaat että "en ole homo, hyi v" niin ole sitten suosiolla ilman. Kellekään naiselle et enää kelpaa kuin pilkan kohteeksi.

Miksi tämä tulee aina esiin näissä langoissa? Luullaanko, että kokemattoman miehen täytyy olla kaappihomo? Vai luullaanko, että jos on tarpeeksi kauan ollut ilman voi seksuualista suuntautumistaan noin vain muuttaa? Ilmeisesti niin käsittämätön tilanne ns. normaaleille ihmisille, että siihen ei osata suhtautua järjellä tai empatialla.

Samaa olen hämmästellyt. Voihan kyseessä olla joku homppeleiden käännytysporukan masinoima meemikin.

Aika vähän aikaa. Itse olen saman ikäinen mies, mutta olen ollut ilman ketään 12006 vrk. Jos satut saamaan syntymälahjaksi rumat kasvonpiirteet, niin ei tarvi haaveilla pinpistä. Tästä on osittain kiittäminen pienen paikkakunnan sisäsiittoisuutta. Ja kyllä, olen tästä katkera vanhemmilleni. 

Aamusta lähtien olen ollut ilman kosketusta!

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän aikaa. Itse olen saman ikäinen mies, mutta olen ollut ilman ketään 12006 vrk. Jos satut saamaan syntymälahjaksi rumat kasvonpiirteet, niin ei tarvi haaveilla pinpistä. Tästä on osittain kiittäminen pienen paikkakunnan sisäsiittoisuutta. Ja kyllä, olen tästä katkera vanhemmilleni. 

Mikä on syy että jäät sinne tuppukylään jos et siellä viihdy? Mikset muuta vaikka Milanoon tai Ateenaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän aikaa. Itse olen saman ikäinen mies, mutta olen ollut ilman ketään 12006 vrk. Jos satut saamaan syntymälahjaksi rumat kasvonpiirteet, niin ei tarvi haaveilla pinpistä. Tästä on osittain kiittäminen pienen paikkakunnan sisäsiittoisuutta. Ja kyllä, olen tästä katkera vanhemmilleni. 

Mikä on syy että jäät sinne tuppukylään jos et siellä viihdy? Mikset muuta vaikka Milanoon tai Ateenaan?

En enää asu synnyinpaikkakunnalla. Ei siellä perslävessä ole mitään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

En ole ap, mutta mielestäni on aina piristävää että ihmiset tuovat muitakin elämänkohtaloita esille, kuin sen ikuisen auringonpaisteen ja kosketuksen yltäkylläisyyden. On hyvä muistuttaa ihmisiä että kaikilla eivät ole asiat niin hyvin kuin toisilla. Ei se väärinkään ole. Kovasti tuntuu vain siltä, että yhteiskunnassa haluttaisiin aina vaieta kuoliaaksi kaikki ei-niin-mukavat tosiasiat; yksinäisyys on yksi niistä. Ja se ei aina ole yksilön vallassa muuttaa sitä tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

En tiedä, kun en ole ap. 

Jos olisin itse tehnyt avauksen niin varmaan ainakin keskusteluseuraa samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä, koska ainakin itselleni asia on sellainen josta on hankala kenellekään oikeassa elämässä puhua ja vielä vaikeampaa se on, jos niitä puhekumppaneita ei ole ollenkaan. Ei tämä ole myöskään semmoinen juttu, josta voi heti alkaa uudelle tuttavuudelle puhumaan.

Miten tiukat kriteerit asetat  sille kuka on ystäväsi tai naisesi?  Siinä saattaa joskus piillä ilman olemisen ydin,? Odotukset ja toiveet ja millaista on olla ystävän kanssa saattavat olla niin tiukat, ettei siitä seulasta pääse monikaan läpi. 

Mitäs, jos vaan kohtaisi erilaisia ihmisiä ennakkoluulottomasti? Ei sukupuoli-, kansalaisuus- tai ikärajoituksia. Ihmisiin tutustuminen on helppoa, mutta koettaa ylittää omien vaateittensa muuri voi olla työläs. Toisaalta rohkeus kohdata erilaisia ihmisiä voi olla myös tie itsensä tuntemiseen. 

Eikö nykypäivänä olisi helppo järkätä yksinäisten "kokoontumisajoja" isoon halliin, jossa voi vain istuskella, jutella, tutustua, pelailla, tanssia tai mitä vaan. Eikö mikään kansalaisjärjestö tai vastaava tee tällaista? Saisi olla oma itsensä ja tutustua ihmisiin.

Sehän olisi jo kansantaloudellisestikin kannattavaa, koska tiedetään, että yksinäisyys on suuri tekijä sairastumisissa ja kuolemisessa.

Hankkikaa elämä.

- myös ilman miestä, mutta ystäviä riittää sekä yhteisöjä.

rumahko mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

En ole ap, mutta mielestäni on aina piristävää että ihmiset tuovat muitakin elämänkohtaloita esille, kuin sen ikuisen auringonpaisteen ja kosketuksen yltäkylläisyyden. On hyvä muistuttaa ihmisiä että kaikilla eivät ole asiat niin hyvin kuin toisilla. Ei se väärinkään ole. Kovasti tuntuu vain siltä, että yhteiskunnassa haluttaisiin aina vaieta kuoliaaksi kaikki ei-niin-mukavat tosiasiat; yksinäisyys on yksi niistä. Ja se ei aina ole yksilön vallassa muuttaa sitä tilannetta.

Kenen vallassa se sitten on ja kenen pitäisi tehdä ja mitä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykypäivänä olisi helppo järkätä yksinäisten "kokoontumisajoja" isoon halliin, jossa voi vain istuskella, jutella, tutustua, pelailla, tanssia tai mitä vaan. Eikö mikään kansalaisjärjestö tai vastaava tee tällaista? Saisi olla oma itsensä ja tutustua ihmisiin.

Sehän olisi jo kansantaloudellisestikin kannattavaa, koska tiedetään, että yksinäisyys on suuri tekijä sairastumisissa ja kuolemisessa.

Järjestöissä tehdään yleishyödyllisiä ja vapaaehtoisuuteen perustuvia asioita. Kukaan ei ole yksinäinen ja vastuita riittää. Mutta näitä valittajia sellainen elämän hankkiminen ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

rumahko mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

En ole ap, mutta mielestäni on aina piristävää että ihmiset tuovat muitakin elämänkohtaloita esille, kuin sen ikuisen auringonpaisteen ja kosketuksen yltäkylläisyyden. On hyvä muistuttaa ihmisiä että kaikilla eivät ole asiat niin hyvin kuin toisilla. Ei se väärinkään ole. Kovasti tuntuu vain siltä, että yhteiskunnassa haluttaisiin aina vaieta kuoliaaksi kaikki ei-niin-mukavat tosiasiat; yksinäisyys on yksi niistä. Ja se ei aina ole yksilön vallassa muuttaa sitä tilannetta.

Kenen vallassa se sitten on ja kenen pitäisi tehdä ja mitä?

Tiedätkö, minä en jaksa lähteä tuohon vääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykypäivänä olisi helppo järkätä yksinäisten "kokoontumisajoja" isoon halliin, jossa voi vain istuskella, jutella, tutustua, pelailla, tanssia tai mitä vaan. Eikö mikään kansalaisjärjestö tai vastaava tee tällaista? Saisi olla oma itsensä ja tutustua ihmisiin.

Sehän olisi jo kansantaloudellisestikin kannattavaa, koska tiedetään, että yksinäisyys on suuri tekijä sairastumisissa ja kuolemisessa.

Ei nämä uniikit lumihiutaleet lähde sellaisiin. Vaikka kuinka paljon erilaista toimintaa olisi jo olemassa, ja olisi SPR-ystäviä ja etsivää nuorisotyötä ja olisi vaikka mitä, mutta kun he eivät vaan lähde minnekään.

rumahko mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rumahko mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä avauksella?

Ehkä sitä kaveria tai naisystävää?

Tältä palstalta? Tämä on keskustelupalsta, ei deittipalsta. Ja siksi toiseksi: miksi kukaan kiinnostuisi ap:sta sillä perusteella, että hän on ollut vuosikausia yksin? Eikö kaveria tai naisystävää yleensä haeta kertomalla itsestä kiinnostavia asioita?

No, sitten neuvoja miten saadaan ystävä/naisystävä? Ja ehkä ap ja muut eivät ole pelkästään kiinnostavia, koska ovat yksinäisiä, mutta ehkä he voisivat löytää jonkun joka osaisi samaistua tai sympatiseerata?

t. vastaaja nro 2

Kannattaisi varmaan aloittaa menemällä ihmisten pariin ja olemalla kiinnostunut heistä. Rohkeutta voi kerätä vaikka FB:n yksinäisten ryhmien kautta. Ja on siellä monia muitakin ryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Jos asuu pääkaupunkiseudulla niin kannattaa katsoa, onko Eurosinkut vielä olemassa.

Minä olen lakannut tuntemasta myötätuntoa yksinäisiä kohtaan, kun olen keskustelu toisensa jälkeen kuullut sen miljoona tekosyytä, miksi ei voi aloittaa uusia harrastuksia, tutustua uusiin ihmisiin, liittyä some-ryhmiin, lähteä matkoille ja retkille, tehdä vapaaehtoistyötä, osallistua yhteisölliseen toimintaan jne jne. Väitän vakavissani, että tuollainen ystävättömyys edellyttää jo ihan tietoisia valintoja välttää muita ihmisiä

No ap ei kertonut mitään tuollaisia, eikä valittanut. Totesi vain faktat kylmästi, Lisäksi tiedän, että aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä. Ehkä hyvänpäiväntuttuja harrastuksista, mutta todelliset ystävät saadaan nuorempana jolloim ihmisillä ei ole perheitä, töitä, uria ja suuria vastuita.

Ok. Todelliset ystävät saadaan nuorempina, aikuisena on vaikea saada uusia ystäviä, joten mitäpä tässä enää siis keskustellaan.

Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin kyllästyneeni näihin ketjuihin. Tulit heti kertomaan, että turha yrittää, todellisia ystäviä ei enää voi saada.

Kyllä tässä sinä kerroit, että turha valittaa, koska jokainen voi saada ystäviä kunhan vain vähän yrittää. Mitätöit yksilön kokemukset ja tunteet syyllistäen samalla häntä saamattomuudesta ja tunteistaan. Tämä on sama juttu kuin esimerkiksi työttömyyden kanssa: toiset uskovat, että töitä saa, kun vain käy kysymässä. Kun taas toiset ovat yrittäneet vuosia ilman tulosta ja tuntevat siitä syystä itsensä epäonnistujiksi ja eivät vain enää jaksa yrittää. 

Kysytään sitten uudestaan: mitä ap tällä avauksella haluaa?

En ole ap, mutta mielestäni on aina piristävää että ihmiset tuovat muitakin elämänkohtaloita esille, kuin sen ikuisen auringonpaisteen ja kosketuksen yltäkylläisyyden. On hyvä muistuttaa ihmisiä että kaikilla eivät ole asiat niin hyvin kuin toisilla. Ei se väärinkään ole. Kovasti tuntuu vain siltä, että yhteiskunnassa haluttaisiin aina vaieta kuoliaaksi kaikki ei-niin-mukavat tosiasiat; yksinäisyys on yksi niistä. Ja se ei aina ole yksilön vallassa muuttaa sitä tilannetta.

Kenen vallassa se sitten on ja kenen pitäisi tehdä ja mitä?

Tiedätkö, minä en jaksa lähteä tuohon vääntämiseen.

Sittenpä tämä keskustelu voidaan varmaan taputella päättyneeksi, hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykypäivänä olisi helppo järkätä yksinäisten "kokoontumisajoja" isoon halliin, jossa voi vain istuskella, jutella, tutustua, pelailla, tanssia tai mitä vaan. Eikö mikään kansalaisjärjestö tai vastaava tee tällaista? Saisi olla oma itsensä ja tutustua ihmisiin.

Sehän olisi jo kansantaloudellisestikin kannattavaa, koska tiedetään, että yksinäisyys on suuri tekijä sairastumisissa ja kuolemisessa.

Ei nämä uniikit lumihiutaleet lähde sellaisiin. Vaikka kuinka paljon erilaista toimintaa olisi jo olemassa, ja olisi SPR-ystäviä ja etsivää nuorisotyötä ja olisi vaikka mitä, mutta kun he eivät vaan lähde minnekään.

Tämä.

Voisi mennä puoluetoimintaan, kansalaisjärjestöihin, ammattijärjestöön, ruoanlaittokurssille, liittyä moottoripyöräklubiin tai mitä vaan mutta kun uli.

Eikä kaivata ystäviä tai rakkautta vaan kähmimään pitäis päästä. Hyi yrjö..