Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa minua, miten toimia kun parisuhteessa erikoinen ongelma?
26.02.2013 |
Olen seurustellut vuoden ikäiseni (24) miehen kanssa, joka on mielestäni kasvatettu yhdellä tavalla "vinoon": hänen vanhempansa halveksivat koulutusta ja tiedon hankkimista yleensäkin, ja ovat pilanneet omien lastensa koulutukset. Kukaan heistä ei ole saanut jatkaa yläasteen jälkeen mihinkään kouluun, vaan perheen yritykseen tai muualle töihin. Tietenkään ketään ei voi sinänsä pakottaa jäämään kouluista pois, mutta kun lapset on tähän ajatustapaan pienestä saakka kasvatettu niin on ymmärrettävää että he eivät ole kapinoineet asiaa vastaan.
Seurauksena on se, että miehestäni on kasvatettu äärimmäisen hyvä työntekijä, mutta surkea opiskelija. Vasta minun kauttani mieheni on ymmärtänyt kuinka erikoisen päätöksen hänen vanhempansa ovat lastensa koulutuksen suhteen tehneet, eikä hän ole tyytyväinen näihin ratkaisuihin. Hän on kuitenkin ollut jo vuosia työelämässä, ja pärjää siellä hyvin ilman koulutustakin, joten en usko hänen enää menevän kouluun. Korkea-asteen koulutukseen hän ei edes pääsisi ilman yo-tutkintoa.
Minä olen todella tyrmistynyt siitä että joku voi tehdä lapsilleen näin. Tämä tuo suhteeseemme myös ongelman: mieheni sivistystaso on todella alhainen. Kieliä hän ei osaa juuri ollenkaan, eikä mitään yleissivistäviin aineisiin kuuluvaa. Esim. kylmästä sodasta hän ei ollut kuullutkaan ennen kuin katsoimme erään aiheeseen liittyvän dokumentin, ja toisesta maailmansodastakin hän vaivoin muisti että se liittyi jotenkin Hitleriin. Kun kysyin tietääkö hän miten esim. juutalaisille Hitlerin vallan aikana kävi niin hän muisteli että eivätkös Hitlerin joukot taistelleet juutalaisten kanssa. Sama koskee muitakin aineita, mm. uskontoa, biologiaa, maantiedettä jne.
En tiennyt että nyky-Suomessa nuorella ihmisellä voi olla tällainen tilanne. Huono tai laiska ihminen mies ei todellakaan ole, mutta (minun mielestäni) vanhempiensa takia alakynteen jäänyt.
Mitä neuvoisitte minun tekevän? Joskus turhaudun niin kovasti että harkitsen eroa, mutta välitän miehestä kyllä kovasti enkä usko, että hyviä miehiä tulee vastaan joka nurkan takaa. Pitäisikö minun vain pikkuhiljaa yrittää "opettaa" miestä? Koko ajatus tuntuu ihan hullulta, koska olemme sentään molemmat aikuisia ihmisiä, en minä ole mikään äiti.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:20"]
Aikuislukio?
[/quote]
toivottavasti joskus, mutta toistaiseksi hänellä ei olisi siihen aikaa töiden takia, eikä kiinnostustakaan tarpeeksi. miehen kotona ei ole siis koskaan luettu, katsottu uutisia tai tehty mitään muutakaan mikä herättäisi innon tietovaraston kartuttamiseen, ja tämä asenne on vaikea karkottaa. vaikka miestä itseäänkin harmittaa asioiden tila. hän kun joutuisi aloittamaan opiskelun nyt lähtöpisteestä, kun kaikki muut alkavat olla sen suhteen valmiita.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihminen kyllä opiskelee saadakseen töitä, yleissivistystä voi hankkia muillakin keinoilla ja pitää ottaa huomioon, ettei kaikkia ihmisiä kertakaikkiaan kiinnosta samat asiat.
En ihan tajua mikä on ongelma jos miehellä kerran on hyvä työ, pärjää siinä ja saa palkkaa jolla tulee toimeen?
Tätä on kurja sanoa, ja toivon että teidän kohdallanne ei olisi näin.. Mutta pelkään, että ajan myötä tuo miehesi täysi yleissivistyksen puute ja sitä myötä taitamattomuus keskustella monista asioista, alkaa rassata sinua liikaa, niin paljon ettet enää pysty jatkamaan suhdetta.
Minä seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka oli sentään käynyt lukion ja yliopistossakin opiskeli, mutta hän oli silti ihan käsittämättömän tietämätön kaikesta. En ymmärrä, miten oli onnistunutkin jäämään niin vaille ihan perustietoja. Katseli mua silmät pyöreinä, kuin jotakin neroa, kun kerran selvitin juurta jaksaen, että ne ruskeat ja harmaat oravat ovat samoja veijareita, turkin väri vaan vaihtuu vuodenajan mukaan paremmin maastoon hukkuvaksi. Oli jotenkin hidas. Kaikki piti vääntää rautalangasta. Vähän vaikeampia vitsejä ei tajunnut ollenkaan, oli tosi turhauttavaa selittää niitä.
Kestin aikani, en alkuun oikein uskonut tilanteen olevan niin kehno, sitten kyllästyin, koska huomasin tarvitsevani elämänkumppaniksi ihmisen, jonka kanssa voin tasavertaisesti keskustella asiasta kuin asiasta. Tässä tapauksessa ei "lisäkoulutuskaan" olisi tuonut apua, koska mieshän oli kyllä käynyt koulut, eli jotenkin selviytynyt lukiosta, ja yliopistossa opiskeli harrastamaansa alaa. Se harrastus olikin ainoa asia, josta tiesi paljon ja josta puhui paljon..
Minkälainen yritys on ihmisillä joita ei ole kiinostanut mikään koulutus eikä kiinnosta uutiset? Onko oikeasti menestyvä? Erikoiselta kuulostaa!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:41"]
Tätä on kurja sanoa, ja toivon että teidän kohdallanne ei olisi näin.. Mutta pelkään, että ajan myötä tuo miehesi täysi yleissivistyksen puute ja sitä myötä taitamattomuus keskustella monista asioista, alkaa rassata sinua liikaa, niin paljon ettet enää pysty jatkamaan suhdetta.
Minä seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka oli sentään käynyt lukion ja yliopistossakin opiskeli, mutta hän oli silti ihan käsittämättömän tietämätön kaikesta. En ymmärrä, miten oli onnistunutkin jäämään niin vaille ihan perustietoja. Katseli mua silmät pyöreinä, kuin jotakin neroa, kun kerran selvitin juurta jaksaen, että ne ruskeat ja harmaat oravat ovat samoja veijareita, turkin väri vaan vaihtuu vuodenajan mukaan paremmin maastoon hukkuvaksi. Oli jotenkin hidas. Kaikki piti vääntää rautalangasta. Vähän vaikeampia vitsejä ei tajunnut ollenkaan, oli tosi turhauttavaa selittää niitä.
Kestin aikani, en alkuun oikein uskonut tilanteen olevan niin kehno, sitten kyllästyin, koska huomasin tarvitsevani elämänkumppaniksi ihmisen, jonka kanssa voin tasavertaisesti keskustella asiasta kuin asiasta. Tässä tapauksessa ei "lisäkoulutuskaan" olisi tuonut apua, koska mieshän oli kyllä käynyt koulut, eli jotenkin selviytynyt lukiosta, ja yliopistossa opiskeli harrastamaansa alaa. Se harrastus olikin ainoa asia, josta tiesi paljon ja josta puhui paljon..
[/quote]
Kuulostaa todella oudolta tuo kertomasi tapaus, yleensä koulusta tarttuu edes jotain päähän... En ole koskaan jaksanut ymmärtää näitä tapauksia joilla ne "ei-kiinnostavat" tiedonjyväset menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minun poikaystäväni ei kuitenkaan ole mitenkään hidasjärkinen, eli esim. vitsit tajuaa kyllä nopeasti niin kuin kaikki muutkin, jos vaan ne eivät koske jotain sellaista asiaa joista hän ei tiedä mitään. Eli hän on ihan sanavalmis ja kykenee normaaliin keskusteluun, kunhan aihe on hänelle tuttu. Tämän vuoksi jaksan yhä toivoa että tilanne kehittyisi. Jos näin ei käy, olet kyllä oikeassa: en voi jakaa elämääni miehen kanssa joka ei tiedä mistään mitään.
Aiemmalle kirjoittajalle vastaan, että koulutus ei olekaan pakollista töiden kannalta jos kerran muutenkin pärjää, mutta suurinta köyhyyttä on tiedon puute ja sivistymättömyys. Tämän takia opiskelu kannattaisi.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:44"]
Minkälainen yritys on ihmisillä joita ei ole kiinostanut mikään koulutus eikä kiinnosta uutiset? Onko oikeasti menestyvä? Erikoiselta kuulostaa!
[/quote]
Ei ole kovin menestyvä yritys, hyvin pieni perheyritys joka toimii alalla joka ei vaadi suurta tietämystä mistään. Mieheni ei onneksi ole siellä töissä.
aloittaja
Kiinnostaako miestä yhtään lukeminen? Kirjojen tai aikakauslehtien?
Ei vaatisi niin paljon aikaa kuin opiskelu, ja siinä samalla sitä tietoa alkaisi kertyä päähän. Jos tilaisi jonkun lehden tai pari, Tiede-lehden tai vastaavia, tai ihan vaikka lukisi sanomalehteäkin, ja siihen päälle jotain kiinnostavia teoksia maailman historiasta tms. Osa voisi olla fiktiivisiäkin esim. jännitystarinoita tms., niissäkin kyllä yleensä ihan tarpeeksi oikein vaikka toisen maailmansodan jutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:57"]
Kiinnostaako miestä yhtään lukeminen? Kirjojen tai aikakauslehtien?
Ei vaatisi niin paljon aikaa kuin opiskelu, ja siinä samalla sitä tietoa alkaisi kertyä päähän. Jos tilaisi jonkun lehden tai pari, Tiede-lehden tai vastaavia, tai ihan vaikka lukisi sanomalehteäkin, ja siihen päälle jotain kiinnostavia teoksia maailman historiasta tms. Osa voisi olla fiktiivisiäkin esim. jännitystarinoita tms., niissäkin kyllä yleensä ihan tarpeeksi oikein vaikka toisen maailmansodan jutut
[/quote]
Tätäkin olen ajatellut ja olen tarjonnutkin omia aikakauslehtiäni (mm. historia ja tieteen kuvalehti) luettavaksi, mutta kun mies ei ole lukemiseen tottunut niin se ei oikein luonnistu. Mitään lukuongelmaa ei muuten ole, mutta se ei tule häneltä luonnostaan eikä hän käsittääkseni osaa nauttia lukemisesta. Miehelle ja hänen sisaruksilleen ei siis ole edes luettu lapsena satukirjoja, vaan he ovat eläneet tässä mielessä tyhjiössä.
aloittaja
Ymmärrän, miehesi on näitä jotka kysyvät miksi miehen tulisi tietää että naisella on kaksi reikää siellä. Vanhempien koulutus periytyy joten mahdollisista lapsistasi tulee miehesi kaltaisia alisuoriutujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemisen harrastuksena voi kyllä "oppia" ihan kypsälläkin iällä. Olen muutaman unettomuudesta kärsivän saanut lukemaan - onhan se mukavampaa tempautua johonkin fiktioon kuin kieriskellä kiukkuisena ja tuskastuneena sängyssä :)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 23:05"]
Ymmärrän, miehesi on näitä jotka kysyvät miksi miehen tulisi tietää että naisella on kaksi reikää siellä. Vanhempien koulutus periytyy joten mahdollisista lapsistasi tulee miehesi kaltaisia alisuoriutujia.
[/quote]
Koulutus periytyy kuten sanoit, pyrkisin kuitenkin kaikin keinoin ohjaamaan lapsiani samalle tielle jonka minä valitsin, eli siis korkeakoulun. Vähintään ammattikoulun, jos lapsia ei opiskelu kiinnostaisi. Mieheni olisi varmasti samoilla linjoilla koska itse katuu omia valintojaan.
Mieheni voisi valitettavasti kysyä mainitsemasi kysymyksen, mutta onneksi hän ei ole kaikin tavoin alisuoriutuja. Ainakaan minä en sanoisi alisuoriutujaksi ihmistä joka on 17-vuotiaasta saakka ollut kokopäivätöissä.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että syy on vanhemmissa vaan jossain ihan muualla. Kyllä tollasia asioita oppii ihan ilman koulujakin jos on älykäs ihminen ja kiinnostunut asioista. Ei tarvita koulutusta siihen että omaa yleissivistystä. Oma poikani omasi enemmän yleissivistystä jo ennen yläastetta kuin mitä kerrot miehestäsi. Siihen että noin perusasiat on hukassa tarkoittaa että ei ole kovin älyllisesti suuntautunut eikä varmaan älykäskään koska älykäs ihminen oppii asioita opettelemattakin ihan vaan tiedostamattaankin imemällä tietoa ympäristöstään.
En syyttäisi miehen vanhempia koska ei kukaan voi millään aivopesulla estää oppimasta jos maailma jossa elää yhtään kiinnostaa. Jos ei sitten ole ilman telkkaria ja lehtiä kasvatettu jossain tynnyrissä. Hämmentävää on että miehesi on elänyt ja elää edelleen omassa pikku kuplassaan, omassa maailmassaan. Miten on voinut välttyä oppimasta mitään vaikka noista juutalaisvainoista? Mulle tulee mieleen sellainen kulttuurinen kuilu jollainen voisi olla jos yrittäisi suhdetta jonkun alkuperäisasukkaan kanssa joka ikänsä asunut jossain metsässä tietämättä mitään muun maailman tapahtumista. Ei se yleissivistyksen puute ole mielestäni ongelma koska sitä voi aina hankkia, vaan se ettei miehelläsi näytä olevan minkäänlaista kiinnostusta tietää missä maailmassa elää. Jos olisi, olisi myös sitä yleissivistystä vaikkei kouluja olisi käynytkään.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 23:24"]
En usko että syy on vanhemmissa vaan jossain ihan muualla. Kyllä tollasia asioita oppii ihan ilman koulujakin jos on älykäs ihminen ja kiinnostunut asioista. Ei tarvita koulutusta siihen että omaa yleissivistystä. Oma poikani omasi enemmän yleissivistystä jo ennen yläastetta kuin mitä kerrot miehestäsi. Siihen että noin perusasiat on hukassa tarkoittaa että ei ole kovin älyllisesti suuntautunut eikä varmaan älykäskään koska älykäs ihminen oppii asioita opettelemattakin ihan vaan tiedostamattaankin imemällä tietoa ympäristöstään.
En syyttäisi miehen vanhempia koska ei kukaan voi millään aivopesulla estää oppimasta jos maailma jossa elää yhtään kiinnostaa. Jos ei sitten ole ilman telkkaria ja lehtiä kasvatettu jossain tynnyrissä. Hämmentävää on että miehesi on elänyt ja elää edelleen omassa pikku kuplassaan, omassa maailmassaan. Miten on voinut välttyä oppimasta mitään vaikka noista juutalaisvainoista? Mulle tulee mieleen sellainen kulttuurinen kuilu jollainen voisi olla jos yrittäisi suhdetta jonkun alkuperäisasukkaan kanssa joka ikänsä asunut jossain metsässä tietämättä mitään muun maailman tapahtumista. Ei se yleissivistyksen puute ole mielestäni ongelma koska sitä voi aina hankkia, vaan se ettei miehelläsi näytä olevan minkäänlaista kiinnostusta tietää missä maailmassa elää. Jos olisi, olisi myös sitä yleissivistystä vaikkei kouluja olisi käynytkään.
[/quote]
Kiitos hyvästä kommentista, olet kyllä oikeassa. Vaikka mieheni ei ole saanut kasvatuksen kautta minkäänlaisia eväitä kouluttautumiseen tai oppimiseen, olisi hän voinut omata uteliaan luonteen omasta takaa.
Tunnen olevani umpikujassa asian kanssa. Rakastan miestä ja silti samalla en edellä mainitusta syystä voi täysin kunnioittaa häntä tai pitää vertaisenani. Miten edes voisin kertoa hänelle mitä asiasta todella ajattelen, ilman että loukkaan häntä pahasti? Erokin tuntuu väärältä vaihtoehdolta tällaisen asian takia, mutta toisaalta kyse on isosta asiasta eikä mistään pikkujutusta.
aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi yhden eksäni kanssa niin, että heräsin vaaleanpunaisesta ihastuksesta todellisuuteen, kun hän Naton ja Venäjän suhteista keskustellessamme kysyi "eikös se Venäjä kuulu Natoon" :D Hän oli korkeakouluopiskelija, mutta kuten monet ovatkin sanoneet, koulutus ei välttämättä korreloi sivistyksen tai yleistiedon määrän kanssa. Nykyisessä miehessäni yksi upeimpia piirteitä on, että lukihäiriöstään ja ammattiopistotaustastaan huolimatta hän tietää asioista ihan valtavasti oman uteliaisuutensa ja tiedonnälkänsä ansiosta.
Minulle miehen heikko yleissivistys olisi ylitsepääsemätön ongelma siksi, että (vaikka en tätä tietenkään missään yleensä julkisesti myönnäkään) suoraan sanottuna halveksin ihmisiä, jotka elävät omassa pienessä kuplassaan oman napansa kanssa eivätkä edes yritä ottaa selvää siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. En voisi kokea, että tällaisen henkilön kanssa olisi riittävästi yhteistä. Ap, sinuna miettisin tarkasti, kuinka tärkeä em. aspekti sinulle on. Mieti realistisesti, kuinka paljon esim. keskustelut miehen kanssa alkavat vituttaa siinä vaiheessa, kun ihastumisvaihe on ohi ja elätte vaikka avioliiton arkea.
Totta toki on, että kaikilla on vikansa ja hyviä miehiä ei ole joka sormelle.
Saamieni vastauksien rohkaisemana otin aamulla asian varovasti miehen kanssa puheeksi. Hän ei onneksi suuttunut, mutta oli kovasti puolustuskannalla. Hän kyllä myöntää yleissivistyksensä olevan "melko huono", mutta sanoi myös ettei hänestä koskaan tule akateemista. Yritin selventää että ei tämä olekaan minulla vaatimuksena, vaan edes yläastetasoinen yleissivistystaso. Tähän mies vastasi ettei oikein tiedä miten lähtisi asiaa lähestymään, hänellä itsellään ei ole oma-aloitteista tarvetta tällaiseen.
Mitenköhän pitäisi nyt toimia? Jatkaa kuten ennenkin ja yrittää rohkaista miestä esim. lukemaan lehtiä, vai pistää pillit pussiin?
aloittaja
Miehen itse pitää päättää, mitä aikoo tehdä asian eteen vai tekeekö mitään. Sen verran elämää nähneenä veikkaan, että lopulta päädytte eroon, vaikka mies yrittäisikin "opiskella" sun mieliksi. Et vain tule sietämään tätä hänen "tyhmyyspiirrettä" ja jatkossa se vain aiheuttaa enemmän sussa inhon tunnetta.
Miehesi vuoksi suosittelen, että laitat ne pillit pussiin vaan. Olisi ihan kamalaa elää tuollaisen ihmisen kanssa joka ei kykene puolisoaan hyväksymään sellaisena kun hän on. Itse olet kuitenkin puolisosi valinnut, joten ihan kaikkeen näköjään se sivistys ja korkeakoulupohjakaan ei riitä.
Eli lähde vain, teet palveluksen miehellekkin, sitten hänkin on vapaa etsimään rinnalleen kumppanin joka arvostaa niitä piirteitä jotka häneltä jo löytyvät.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 11:16"]
Miehesi vuoksi suosittelen, että laitat ne pillit pussiin vaan. Olisi ihan kamalaa elää tuollaisen ihmisen kanssa joka ei kykene puolisoaan hyväksymään sellaisena kun hän on. Itse olet kuitenkin puolisosi valinnut, joten ihan kaikkeen näköjään se sivistys ja korkeakoulupohjakaan ei riitä.
Eli lähde vain, teet palveluksen miehellekkin, sitten hänkin on vapaa etsimään rinnalleen kumppanin joka arvostaa niitä piirteitä jotka häneltä jo löytyvät.
[/quote]
Jos en arvostaisi miehen hyviä piirteitä, en todellakaan enää tässä kärvistelisi ja miettisi pääni puhki mitä asialle voisi tehdä. Haluaisinpa nähdä millainen ihminen hyväksyy mukisematta puolisossa sen "piirteen" että puoliso ei tiedä esim. mikä on Venäjän pääkaupunki, missä maanosassa sijaitsee Intia tai yhteen aiempaan vastaukseen viitaten, mikä on Nato.
aloittaja
Ettet, ap, vain olisi hieman pätemisentarpeinen? Sellainen, joka lukee jatkuvasti lehtiä, ja hokee sitten ympärillä oleville ihmisille juuri lehdestä lukemiaan asioita. Tietysti tehden selväksi kuinka MINÄ tiesin nämä asiat jo entuudestaan, järkyttävää että joillekin nämä asiat tulevat uutena tietona. Minulla oli tuollainen kaveri, enkä koskaan lähtenyt keskustelemaan hänen kanssaan näistä tietämysasioista. Tänä päivänä tämä kaveri kuvittelee tietävänsä kaikesta enemmän kuin minä, ihan vain sen takia etten itse toitota jokaista oppimaani asiaa hänelle.
Itselleni ei tule ihan äkkiä mieleen mitään syytä miksi haluaisin keskustella kenenkään kanssa maiden pääkaupungeista tai muusta knoppitiedosta. Yleensä keskustelen asioista jotka kiinnostavat ihmisiä, esim. heidän lapsistaan, työstään, muffinssiresepteistä... Ehkä olen jotenkin tylsissä piireissä tms. mutta suurin osa ihmisistä on kiinnostunut käytännönläheisistä asioista joilla he voivat vaikuttaa omaan elämänpiiriinsä. Sinä ap olet ehkä sitten kiinnostuneempi pätemään faktoilla jotka olet lukenut jostain.
Aikuislukio?