Uupunut huonoon suhteeseen, mistä voimaa lähteä?

Yksinjäänti on mahdollisuus, mutta ei missään asiassa etene, jos ei ota riskejä. Sitäpaitsi, jos vaihtoehtoina on huono suhde lopun elämää, hyvän puolison kanssa eläminen tai yksinjäänti, niin valitset ensimmäisen, jos et ota riskiä. Voithan myös yrittää parantaa suhdettanne puhumalla, mutta ilmeisesti sitä on jo yritetty, kun olet nyt pyyhettä heittämässä kehään.

On hyvä opetella viihtymään omissa nahoissaan. Vähä vähältä kuormituksista eroon. Keveällä mielellä kevätkin tuntuu paremmalta.

Mikä ihme yksinolemisessa voi pelottaa? Sehän on kaikkein luontevin ja helpoin olotila. Saa tehdä kodistaan ja elämästään just sellaisen kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme yksinolemisessa voi pelottaa? Sehän on kaikkein luontevin ja helpoin olotila. Saa tehdä kodistaan ja elämästään just sellaisen kuin haluaa.

Pelkään jääväni lapsettomaksi. Olen 34-vuotias, enkä tästä enää nuorru. Yksi jääminen tässä iässä on enemmän uhka kuin mahdollisuus, jos perheenperustamisen näkökulmasta asiaa katsoo.

Toisaalta pähkähullua menettää elämä ja sen ilo huonossa suhteessa. Huono suhde on imenyt minusta kaikki voimat enkä nää mitään hyvää itsessäni enää. Pitäisi nyt saada jostain buustia itsetunnolle, ehkä sitten saisin pinnisteltyä omilleni.. Tulevaisuus edessäni näyttää pimeältä ja valottomalta. Koen itseni huonoksi, rumaksi ja tyhmäksi.

Ap

Mikä suhteessa vialla?

Vierailija kirjoitti:

Yksinjäänti on mahdollisuus, mutta ei missään asiassa etene, jos ei ota riskejä. Sitäpaitsi, jos vaihtoehtoina on huono suhde lopun elämää, hyvän puolison kanssa eläminen tai yksinjäänti, niin valitset ensimmäisen, jos et ota riskiä. Voithan myös yrittää parantaa suhdettanne puhumalla, mutta ilmeisesti sitä on jo yritetty, kun olet nyt pyyhettä heittämässä kehään.

Puhumista on yritetty jo vuosia. Yksinpuheluahan se on, kun kumppani ei puhu. Ei puhu, eikä tee mitään muutakaan. Ainoastaan arvostelee minua, mitätöi ja kritisoi. Ollaan hakattu päätä seinään nyt 6 vuotta. Molemmat valitsevat eron ennemmin kuin suhteen. Silti kumpikaan ei lähde.

Ap

Mikä siinä suhteessa on surkeaa?

Et kai sä nyt tuollaisen ukon kanssa lapsia haluaisi? Hyvin ehdit vielä löytää paremman, joka kunnioittaa sua. Tolla menolla tulis  vaan kusipäisiä lapsia niin sanotusti.

Suhde on kahden kauppa. Mikä on sinun osuutesi tuossa kuviossa? Oletteko kokeilleet terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä suhteessa vialla?

Tuossa yllä vähän avasinkin asiaa jo.

Meillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Ei keskusteluyhteyttä, ei fyysistä yhteyttä. Kumppanini torjuu hellyyden, mutta vaatii seksiä. Minä en halua seksiä, koska kumppani mitätöi ja halveksii minua. Hän arvostelee minua, moittii kaikesta. Suhteessamme oli ajanjakso, jolloin kumppanini nimitteli minua jatkuvasti. Tietysti nimittelin takaisin.

En ole koskaan kuullut hänen kehuvan minua. Ensimmäisen vuoden aikana hän ihaili ja oli kiltti, sen koommin on ollut ainoastaan arvostelua. Hän haukkuu minua lihavaksi (mitä toki olenkin), tyhmäksi ja millon miksikin.

Haluaisin puolison, jonka kanssa tehdä asioita. Ulkoilla, laittaa ruokaa, katsoa leffoja, pelata, matkustaa. Kumppanini ei suostu tekemään kanssani mitään, minä vaadin ja valitan, kierre on valmis. Vastaus kaikkeen on "ei kiinnosta, ihan sama, tee yksin, mee yksin".

Tässä vain joitain asioita, mitkä ovat pielessä suhteessamme.

Ap

Voi kulta. Jos nyt vaikka lähdet, niin voin luvata että 6kk eteenpäin ja oot jo aivan eri tilanteessa elämässäs! Tilanteet muuttuu niin nopeesti, oot itse nyt eniten itsesi tiellä. Kukaan ei oo jäänyt eroon oikeasti loppuelämäkseen makaamaan jos on edes vähän tietoa ja halua parempaan:)

Vierailija kirjoitti:

Suhde on kahden kauppa. Mikä on sinun osuutesi tuossa kuviossa? Oletteko kokeilleet terapiaa?

Kuten tuossa yllä sanoinkin, vaadin ja valitan, kun en voi hyväksyä sitä, ettemme koskaan tee mitään. Puhu mistään.

Olen myös lihonut valtavasti suhteen aikana, mikä ymmärrettävästi ärsyttää miestä.

Olen käynyt yksin terpiassa (menetysten, riippuvuuden ja itsetuntokysymysten vuoksi) nyt muutaman vuoden, mutta pariterapiaan mies ei ole suostunut.

Ap

Olet todella viisas kun huomasit tilanteesi jo nyt. Lähde heti! Lapset tuottaa tosi paljon läheisyyttä ja onnen tunteita, hanki ne vaikka yksin jos aidosti haluat 😊 Parisuhteeseen löytyy myös kunnon miehiä, kunhan katsot niitä kilttejä etkä jänniä ❤

Veikkaisin näin kirjoitti:

Voi kulta. Jos nyt vaikka lähdet, niin voin luvata että 6kk eteenpäin ja oot jo aivan eri tilanteessa elämässäs! Tilanteet muuttuu niin nopeesti, oot itse nyt eniten itsesi tiellä. Kukaan ei oo jäänyt eroon oikeasti loppuelämäkseen makaamaan jos on edes vähän tietoa ja halua parempaan:)

Viestisi sai hymyn huulilleni. Miltäköhän se mahtaisi kuulostaa, jos olisi joskus puoliso, joka kutsuu minua kullaksi. En enää edes muista, miltä se tuntuu.

Ap

Jos roikut huonossa suhteessa, menetät mahdollisuuden tavata "se oikea".

Vierailija kirjoitti:

Olet todella viisas kun huomasit tilanteesi jo nyt. Lähde heti! Lapset tuottaa tosi paljon läheisyyttä ja onnen tunteita, hanki ne vaikka yksin jos aidosti haluat 😊 Parisuhteeseen löytyy myös kunnon miehiä, kunhan katsot niitä kilttejä etkä jänniä ❤

Sepä siinä onkin, että kilttejäkin kumppaneita (olen pan, eli sukupuolella ei väliä) löytyy. Mutta kuinka joku tahtoisi parisuhteeseen kanssani. Enpä oikein tiedä tahtooko kukaan. Olen nyt kuunnellut 6 vuotta samaa hokemaa, kuinka lihava, tyhmä ja luuseri olen. Ja alkanut sitten uskoa siihen itsekin.

Miten voisin hankkia lapsia yksin? Ei sekään ole huonompi vaihtoehto.

Ap

Pariterapiaan voi mennä yksinkin. Muutos lähtee itsestä. Kun itse muuttuu niin toisenkin on pakko. Pystytkö antamaan anteeksi miehelle vanhoja virheitä, jos hän ottaa vastuun käytöksestään? Suhteessa tarvitaan kompromisseja tekemisten suhteen, kaikkea et puolison kanssa välttämättä pysty tekemään

Vierailija kirjoitti:

Jos roikut huonossa suhteessa, menetät mahdollisuuden tavata "se oikea".

Ymmärrän pointtisi. Mutta kuinka todennäköistä on tässä iässä kohdata "se oikea", jonka kanssa arvot, toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat kohtaavat? Kaikki ovat jo löytäneet kumppaninsa ja vain muutama hassu yksilö on vapaana, hekin omasta tahdostaan. Kilpailu harvoista vapaista on kovaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan voi mennä yksinkin. Muutos lähtee itsestä. Kun itse muuttuu niin toisenkin on pakko. Pystytkö antamaan anteeksi miehelle vanhoja virheitä, jos hän ottaa vastuun käytöksestään? Suhteessa tarvitaan kompromisseja tekemisten suhteen, kaikkea et puolison kanssa välttämättä pysty tekemään

Voisin kyllä antaa anteeksi miehelle, jos hän aidosti ottaisi vastuun käytöksestään ja olisi pahoillaan. Olen yrittänyt muutosta, mutten ole saanut vastakaikua. Mies jatkaa samaa rataa, eikä koe olevansa osaltaan vastuussa suhteemme hyvinvoinnista. Hänellä ei ole tahtotilaa parantaa ja muuttaa asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan voi mennä yksinkin. Muutos lähtee itsestä. Kun itse muuttuu niin toisenkin on pakko. Pystytkö antamaan anteeksi miehelle vanhoja virheitä, jos hän ottaa vastuun käytöksestään? Suhteessa tarvitaan kompromisseja tekemisten suhteen, kaikkea et puolison kanssa välttämättä pysty tekemään

Voisin kyllä antaa anteeksi miehelle, jos hän aidosti ottaisi vastuun käytöksestään ja olisi pahoillaan. Olen yrittänyt muutosta, mutten ole saanut vastakaikua. Mies jatkaa samaa rataa, eikä koe olevansa osaltaan vastuussa suhteemme hyvinvoinnista. Hänellä ei ole tahtotilaa parantaa ja muuttaa asioita.

Ap