Mielialalääkkeiden aiheuttama raivo
Käytän SSRI-lääkkeisiin kuuluvaa mielialalääkettä ja ongelmana on, että pienikin vastoinkäyminen saa mut ihan raivon valtaan. Se ei ole mikään pieni harmistus vaan ihan huutoreaktio ja silmissä sumenee, tavaroita lentää jne. Ja se alkaa ihan pienestä - vaikkapa siitä että loukkaa sormensa tai muuta. Lisäksi liikenne on paha paikka, kun siellä se raivo syttyy jos joku törttöilee. Saatan tehdä ihan mitä sattuu siinä raivossa. Mulla ei ennen lääkitystä ollu tätä - olin vaan masentunut. Nyt en ole enää niinkää masentunut vaan raivostunut.
Olisko muilla mahdollisilla SSRI-lääkkeiden käyttäjällä mitään vinkkiä jolla sais edes hiukan pinnaa pidemmäksi ja vahvemmaksi?
Kommentit (20)
Niiden lääkkeiden kanssa ei saa ottaa alkoholia. Eikö apteekissa sanottu?
Cymbalta. Pelkäsin tappavani jonkun. Vaihdettiin perinteisempiin lääkkeisiin kun vaadin. Haittavaikutusilmoitusta lääkäri ei silti suostunut tekemään.
Mulle tuli myös liikenneraivo SSRI-lääkkeiden myötä. Tuli tunne, ettei haittaa vaikka ajaisin ihmisen päälle. Lopetin ne lääkkeet, mutta silti tietty räjähdysherkkyys minuun jäi. Ennen lääkkeitä olin vain masentunut ja passiivinen. Lääkkeet tekivät luonteestani vähän arvaamattoman.
Itsellä taas täysin päinvastainen reaktio ssri lääkkeestä.
Kertakaikkiaan mikään ei saa minua enää ärsyyntymään tai suuttumaan.
Itse SSRI lääkkeitä käyttäneenä tiedän että moni niiden käyttäjä on kävelevä aikapommi tuolla.... USAssa on lukuisia dokumentoituja tapauksia joissa SSRI-lääkkeet on näytellyt suurta osaa rajuissa väkivallanteoissa. Silti lääkärit ei määrää terapiaa vaan noita lääkkeitä. Itselleni auttaisi terapia parhaiten.
Iso ei SSRI:lle. Itsekin samoja raivokohtauksia ja alkoholin kanssa jonkinlaisia manioita sain. Masennus ei lähtenyt ja lääkkeiden syönti loppui itsemurhayritykseen.
Nykyään lääkitsen itseäni voimaharjoittelulla, juoksulla, sosialisilla suhteilla, lukemisella ja pari kertaa vuodessa otettavilla psykedeeleillä.
SSRI:n käyttö itsemurhaa miettivälle on aika kyseenalaista. Lääke antaa monille vaan sen rohkeuden tehdä se itsemurha, kun muuten se monia tekona pelottaa.
On hullua että vaikkapa LSD:n ja muiden psykedeelien tai hashiksen käyttäminen on rangaistavaa, mutta silti lääkärit määrää vuosittain tonnikaupalla paljon vaarallisempia mielialalääkkeitä potilailleen!!!
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli myös liikenneraivo SSRI-lääkkeiden myötä. Tuli tunne, ettei haittaa vaikka ajaisin ihmisen päälle. Lopetin ne lääkkeet, mutta silti tietty räjähdysherkkyys minuun jäi. Ennen lääkkeitä olin vain masentunut ja passiivinen. Lääkkeet tekivät luonteestani vähän arvaamattoman.
Sama kokemus. Mulla ei onneksi ollut rattiraivoa, kun en aja autoa, mutta muuten kummallisen aggressiivinen asenne kanssaihmisiä kohtaan. Muutuin impulsiivisemmaksi ja paljon helpommin kuin koskaan aikaisemmin saatoin sanoa jotain ihan tuntemattomillekin ihmisille jos otti päähän. Onneksi tää lähti lääkkeen lopettamisen myötä ja oon taas paljon sopuisampi. Tätä ja fyysisiä sivuoireita kun miettii niin en suosittele kenellekään. Ratkaisu lisääntyvään masennukseen ja ahdistukeen ei voi olla lääkkeet, joilla on tällaiset vaikutukset.
Sama homma mulla aloitettuani sertralinin muutama kk sitten. Pinna kireällä 24/7! Nyt lopetin salaa lääkkeen sillä en kokenut lääkkeestä mitään hyötyä. Minkä ihmeen takia söisin nappeja joista en saa mitään hyvää?
Juuri noin. Mulla viisari menee nollasta sataan alle sekunnissa eikä sillä välillä ole ikäänkuin mitään. Voin olla ihan rauhallinen ja mukava mutta yhtäkkiä jos jokin ärsyttää niin se täristävä raivo tulee esiin. Ja se oikeasti mulla alkaa täristämään - kasvot nykii ja kädet tärisee raivosta. Ja kun se on ohi, niin myös tasaannun siitä sadasta nollaan suunnilleen yhtä nopeasti kun suutunkin.
-Ap
Itse en ole kokeillut SSRI-lääkkeitä, mutta mirtatsapiini nosti ärsyyntymisen toiseen potenssiin. Kannattaa joko vaihtaa lääkettä tai sitten koettaa tulla toimeen ilman sitä.
Olen lääkkeetön ja koen raivoa silloin, kun masennus välillä helpottaa.
Eipä ole ikinä tullut tuollaisia oireita.
Hmm, itsellä on pahoja raivareita, siis että suutun ihan silmittömästi, ainakin sisäisesti, menen ihan kaaokseen aika tosi pienistäkin vastoinkäymisitä, ja joskus sitten jopa esim. möläyttelen tosi tyhmiä ihmisille kiukuspäissäni. Olen siis syönyt n. 18 vuotta SSRI-lääkkeitä (serotoniini), ja lääkkeitä käyttäessä tuntui, ettei niin helposti mene mittari ihan punaiselle, mutta en oikein muista, millainen olin ennen mitään lääkkeitä, ja olenhan siitä jo kovasti muuttunut, että en tiedä, millainen olisin/ mihin suuntaan kehittynyt. ilman vuosien lääkkeiden käyttöä. Nyt en ole ssri-lääkkeitä käyttänyt kahteen ja puoleen vuoteen, kun tulin raskaaksi syksyllä 2016, triptyl, eli trisyklinen lääke on uniongelmiin määrätty, mutta kyllä se myös auttaa mielialaa isoilla annostuksilla. Mutta raivo on aika herkässä, en tiedä onko persoonallisuudenpiirre/ temperamenttiä vai lääkkeiden pahentamaa, vai vähensivätkö SSRI-lääkkeet, olin mielestäni hieman tasapainoisempi ehkä käyttökautena mutta onko elimistö nyt tottunut sitten että pitää olla lääkejarru, ota näistä selvää. Joka tapauksessa hävettää ja pelottaa raivarialttius, etenkin miten tulen selviämään työelämässä, teini-ikäisten kanssa :(
Löytyisikö lääkkeen aiheuttamaan raivoon joku lääke?
Heitä hittoon nyt ne napit. En tiedä ketään, jolla olisi masennus niillä parantunut.