Nyt se helvetti taas alkaa :((

No jaa, itse taas olen iloinen, että tämä kotihelvetti loppuu ja pääsen töihin lepäämään. 2 vilkasta pientä poikaa syövät kaiken positiivisen energian.

Voi ei. Mikä töissä mättää?

Töissä mättää kaikki. Liikaa töitä, liian vähän porukkaa, liian korkeat vaatimukset, pomo ei tajua mistään mitään jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Surullisin asia tässä on se, että vastaavaa palkaa ei saa muualta, joten pakko vaan palata joka samperin päivä sinne helvettiin. Pakko vaan koittaa sietää kaikkia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Maanantaiaamuna toivoo, että olisipa jo perjantai.

ap

Eli raha ratkaisee? Olisko oma mielenterveys ja hyvinvointi parempia pointteja? Jospa voisit tehdä jotain mielenkiintoisempaa työtä pienemmällä palkalla? Vai onko elintaso ja lomat ainoa kriteeri? Jos olet ÄITI, älä aja itseäsi piippuun työsi vuoksi, lapset kärsivät ja se ei kannata.

Jos oli vaan lomalta palaavan äkillinen vuodatus, niin kyllä se siitä taas.

Valitettavasti raha ratkaisee. Eikä syy ole elintaso ja lomat. Ei ole varaa lomailla missään ulkomailla. Pk-seudulla asumiskustannukset on aika korkeita, varsinkin jos haluaa asua rauhallisella seudulla siedettävällä etäisyydellä lapsen koulusta.

Parempia pontteja olisi toki oma hyvinvointi, mutta tällä hetkellä etusijalla lapsen terveys ja auttaminen (ongelmia koulussa ym).

Työ ei sinäänsä niin paha, mutta kun kaikki se "oheistoiminta" mättää. Ei arvosteta, ei kuunnella kun kerrotaan epäkohdista, ei ole oikeuksia vain velvollisuuksia. Työpaikkalääkärikään ei ota kantaa asiaan, eikä henkilöstöosastokaan.

Olispa vaan pelkkä lomaltapaluuangstia, mutta ei todellakaan ole.

ap

Elämä on valintoja. Itse en lähde mihin tahansa kelkkaan vaan että minulla olisi asiat "kuten muillakin on"

 Ei sinun pakko ole kärsiä huonossa työpaikassa.

Muuta pois, elämää on muuallakin Suomessa ja ulkomailla.

Jokin ratkaisu tuohon kannattaa hakea ennen kuin sairastut. Se nimittäin tuosta seuraa jollei tilannetta saa muutettua. Oletko puhunut luottamusmiehen kanssa? Saatko mitenkään esimiestä vastuuseen? Voiko työmäärääsi vähentää?

Omaa asennetta ennen kaikkea kannattaa miettiä - ja sen muuttaminen on ehkä helpointa, vaikka koville sekin ottaa. Tässä asiassa voin puhua tosiaan kokemuksen syvällä rintaäänellä, olen ollut samassa tilanteessa. Vanha virsihän tämä on, mutta niin totta: muita ihmisiä et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Kusipää epäoikeudenmukainen pomo tuskin muuttuu, työtaakkaa on vaikea vähentää, jos työpaikan arvot ovat omien arvojen vastaisia niitä vasta vaikeaa ja hidasta on muuttaa.

Työ on työtä, ei  sen takia kannata itseään uhrata. Asiasta on kirjoitettu paljon kirjoja, niistä saat apua jos siis viitsit valita sen itsensä auttamisen tien valittamisen sijaan. En halua kuulostaa tylyltä mutta "been there, done that" -kokemuksella voin sanoa, että maailma ei muutu valittamalla vaikka olisit kuinka oikeassa. Muuta omaa asennettasi niin elämäsi helpottuu. Toivon sinulle jaksamista huomiseen ja tulevaisuuteen.

Kerroit kärsiväsi fyysisistä ja psyykkisistä oireista, joten alat ilmeisesti olemaan aivan loppu. Työstressi kaikkine oireineen vaikuttaa usein aika kokonaisvaltaisesti joten minulle heräsi kysymys, että miten jaksat ihan oikeasti huolehtia vielä arjesta ja lapsen ongelmista? Ajaudutko vain suorittamiseen ja selviämiseen etkä oikeasti ole enää henkisesti läsnä.

Tilanteesi ei todellakaan kuullosta kivalta mutta tosiasia on sekin, että palkkaa ei voi lähteä kauheasti laskemaan jos asuntolainat ym. on laskettu nykyisen palkan mukaan. Oletko ajatellut sitä, että palkan pienentyessä myös veroprosentti laskee ja jos jaksat, niin voisit jollain laskurilla laskea sen palkan, mikä on sinulle kipuraja. Sitten lähtisit tämän perusteella hakemaan paikkaa, missä liksa olisi vähintään tämän kipurajan verran.

Tsemppiä kevääseen!

Kuulosata kurjalta! :/ Pärjäisitkähän vähän pienemmällä rahalla? Jos et uutta työpaikaa saa, voisitko ajatella vaikkapa opintovapaata? Aikuisopintoraha on muistaakseni ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen verran ja sitä voi nostaa 18 kk viiden vuoden aikana. Työssäolovuosia pitää tosin olla takana aika paljon ennen kuin aikuisopintorahalle pääsee. Koulutuksen ei tarvitse välttämättä olla edes alaasi liittyvää, päätoimista kuitenkin. Työnantaja ei voi kieltää opintovapaata.