Äitikateus...

Katselin äsken proosallisesti Tallinnan laivalla äitiä ja teinipoikaa (ehkä 16-v). Kumpikin selaili kännykkää. Kesken kaiken äiti vain silitti poikansa hiuksia ja poika nojautui äitiään vasten ja ”pukkasi” kylkeen nyrkillä hellästi.

Jotenkin heistä paistoi rakkaus ja hyväksyntä, semmoinen lämpö. Tas tuli mieleen oma lapsuus, josta en muista kertaakaan vastaavaa hellyyttä. Koetan olla omilleni parempi äiti. Tavallaan suloista, tavallaan raastavaa nähdä ja muistella omaa lapsuutta. Äitikateus!