Lue keskustelun säännöt.
Pettäminen ja vanhemmuus
23.02.2013 |
Vanhemmuushan edellyttää mm. lasten tarpeiden asettamista omien edelle, pitkäjänteisyyttä, ja kykyä antaa lapsille hyvä esimerkki ihmisiksi elämisestä ja toisten ihmisten kunnioittamisesta. Puhumattakaan nyt esim. rehellisyydestä ja muista vastaavista yleisistä hyveistä.
Miten näitä asioita löytyy ihmisiltä, jotka elämänsä tärkeimmässä ihmissuhteessa ihan konkreettisesti asettavat omat tarpeensa perheen edelle, kun ryhtyvät rinnakkaissuhteisiin? He toimivat lyhytjänteisesti (oma välitön tarpeentyydytys vs. liiton ongelmien selvittely puolison kanssa) , epäkunnioittavasti ja epärehellisesti.
Teot ratkaisevat, keitä me olemme. Lapset imevät vaikutteita kodistaan kokonaisvaltaisesti. He eivät saa kokemuksia vain vanhempien sunnuntaiminästä. Miten pettämisperheissä ehkäistään asian vaikutuksia lapsiin? Tuskinpa sentään kukaan uskottelee itselleen, että asia on sillä hoidettu kun pettämisestä ei puhuta lasten kuullen (eli silloin kun vanhemmat luulevat etteivät lapset kuule)?
Kysyn tätä ihan kiinnostuksesta, vaikken voinutkaan välttää pettämistä halveksuvaa äänilajia. Tarkoitus ei siis ole virittää lihavaa riitaa av:lle. Jaksaisikohan joku vastata ihan kysymääni asiaan, ilman turhaa puolustuskannalla raivoamista?
Kommentit (57)
No vanhemmuudelle asetetaan nykyään niin paljon vaatimuksia, ettei niitä kukaan pysty enää täyttämään. Kaikki ei edes viitsi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheestä, jossa molemmat vanhempani ovat pettäneet toisiaan ja olen itse pettänyt miestäni. PIenenä minua pelotti jos vanhemmat eroavat, aikuisena pelkäsin, etteivät tajuakaan erota. Ovat vielä naimisissa, mutta ei mitenkään terve liitto monella eri tavalla.
Jos en olisi pettänyt miestäni, haikailisin jonkun suhteen perään, kun kuvittelisin että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Petettyäni tajusin, että nykyinen suhteeni on riittävän hyvä ja haluan olla sitoutunut mieheeni. Tutkimustenkin mukaan pettäminen voi pelastaa liiton ja niin se on.
En pidä pettämistä äärimmäisenä syntinä. En ole koskaan pitänytkään. Nyt kun äitini on todella huonossa kunnossa ja isäni hänen vetreä omaishoitajansa, toivon oikeasti, että isäni vielä löytäisi jonkun ihanan naisen.
Sitä voi joutua omassa parisuhteessaan niin ahtaalle ja heikoille. Etenkin, kun tilannetta on turhaan yritetty korjata ja vuodet ovat kuluttaneet kaiken loppuun. Kodin ilmapiiri tuskin on hyvä ennen suhdettakaan? Jos toinen itkee toisen kylmyyttä melkeinpä päivittäin, sydän palasina. Kun on vuosikaudet miettinyt vain lasten parasta ja yrittänyt työntää itsensä syrjään. Lopulta sitä vain on niin raato, että lankeaa siihen syliin, joka tarjoaa kuun ja tähdet taivaalta ja rajattomasti rakkautta. Ei siinä mielentilassa vain jaksa taas "hirttää" itseään lapsia ajattelemalla, kun saa edes hetken tuntea jotain kaunista ja todellista, joka tuo sitä voimaa omaan arkeenkin.
Ap on niin oikeilla jäljillä, silloin kun on kyse pettämisestä ( avoin suhde ei ole pettämistä) se vaikuttaa koko perheeseen. Se vaikuttaa vaikka siitä tietäisi vain itse pettäjä. Suhteen ylläpitäminen vaatii huomiota ja aikaa, ja keneltä se huomio ja aika on pois? Ajatellaanpa näitä jatkuvasti "ylitöissä" olevia, joilla on pieniä lapsia, kuka hakee lapset lapset päiväkodista ja hoitaa heitä ylitöiden aikana? Sehän on tietysti se puoliso, joka uskoo ylityöläisen nostavan pisteitään työpaikalla ja tienaavan samalla ylimääräistä. Onko tällä puolisolla mahdollisuus tehdä oikeita ylitöitä, tai näitä omalla ajalla suoritettavia palkattomia ylitöitä?
Entäpä jos viikonloppuöisin juhlinnan lomassa ja varjolla päädytään pettämään, keneltä se on pois? Keneltä on pois, että koko päivä ja ilta piilotellaan puhelinta ja odotetaan hetkeä jolloin päästään pakenemaan perhettä, jota ollaan itse oltu perustamassa? Keneltä se on pois, ettei seuraavanakaan päivänä jakseta olla läsnä? Toisten lounastaessa syödään aamiasta. Toisten seurassa vetäydytään kuoreensa, ei katsota silmiin, ajatellaan jo seuraavaa kertaa. Ajatellaan kuinka tämä on hyvä asia, auttaa jaksamaan harmaata arkea, auttaa olemaan parempi vanhempi. Tämä on oikein, tämä on kaikille parasta, minä voin paremmin, koko perhe voi paremmin, tämä ei ole keneltäkään pois.
Miksi tämä on salaisuus?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:12"]
Sitä voi joutua omassa parisuhteessaan niin ahtaalle ja heikoille. Etenkin, kun tilannetta on turhaan yritetty korjata ja vuodet ovat kuluttaneet kaiken loppuun. Kodin ilmapiiri tuskin on hyvä ennen suhdettakaan? Jos toinen itkee toisen kylmyyttä melkeinpä päivittäin, sydän palasina. Kun on vuosikaudet miettinyt vain lasten parasta ja yrittänyt työntää itsensä syrjään. Lopulta sitä vain on niin raato, että lankeaa siihen syliin, joka tarjoaa kuun ja tähdet taivaalta ja rajattomasti rakkautta. Ei siinä mielentilassa vain jaksa taas "hirttää" itseään lapsia ajattelemalla, kun saa edes hetken tuntea jotain kaunista ja todellista, joka tuo sitä voimaa omaan arkeenkin.
[/quote]
Mieluummin siis petetään, salaillaan, valehdellaan ja loukataan sitä puolisoa ja perhettä pahemmin kuin ikinä kuin vain todettaisiin, että tämä oli tässä ja lusikat jakoon. Selkärangattoman ihmisen selittelyä, ja omien itsekkäiden halujen täyttämisestä syytetään sitä puolisoa. Ei ole aikuisen toimintaa vaan itsekeskeisen marttyyrin teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 21:42"]
Hmm... Mitenköhän ne lapset asiasta tietää, jos se tulee aikuiselle ihmisellekin täysin yllätyksenä? Nimim. kokemusta on
[/quote]
No tässä varmaan nyt tarkoitettiinkin tilannetta, jossa se asia on tullut ilmi. Sen jälkeen on yleensä aika jännät olot kotona. Vai menikö sulla sitten niin, että OHO! Ja elämä jatkui ennallaan?
On mahdotonta olla kaikessa esimerkillinen yhtä aikaa. Mielestäni seksuaalinen uskollisuus ei ole tärkeintä, mitä lapsi voi vanhemmiltaan mallioppia. Paljon tärkeämpää on opettaa esimerkiksi, että jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, epätätäydellisenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 23:26"]
On mahdotonta olla kaikessa esimerkillinen yhtä aikaa. Mielestäni seksuaalinen uskollisuus ei ole tärkeintä, mitä lapsi voi vanhemmiltaan mallioppia. Paljon tärkeämpää on opettaa esimerkiksi, että jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, epätätäydellisenäkin.
[/quote]
Miksi seksuaalisesti uskoton ei voi opettaa lapselleen, että myös puolisolla on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, epätäydellisenäkin, ilman seksuaalista pettämistä? Miksi juuri seksuaaliseti petetyn pitää olla se, joka opettaa lasta rakastamaan epätäydellistä pettäjää tämän ollessa pettämässä?
Ei se lapsi opi pelkästään seksuaalista uskottomuutta vaan pettämistä, valehtelua, asioiden salailua ja toisen ihmisen kohtelua arvottomasti ja ilkeästi. Hän oppii pettäjältä sellaiset arvot, joita itse en missään nimessä suostu esim. puolisossani sietämään. Monet pettäjät ovatkin kertoneet, että omassa lapsuudenperheessä on myös petetty. Ei se niin haittaa. Pääasia on, että itse selviää parhaiten, viis muista.
Pettäjien lapsilla on siis riski tulla vastuuttomiksi oman hyödyn tavoittelijoiksi, joille se oma napa on aina tärkein. Parisuhde tarkoittaa sitä, että vaikeuksien tullen saa mennä etsimään parempaa, saa valehdella, saa puhua pahaa selän takana, saa alistaa ja syyttää toista omista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos pettäminen on se ainoa asia, joka saa vihdoin sen oman puolison silmät avautumaan ja positiiviset muutokset alulle? Eikä mikään parisuhdeterapeutti ym. keskustelut ole siihen pystyneet. Tämä on ihan tosielämästä.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 10:08"]
Entä, jos pettäminen on se ainoa asia, joka saa vihdoin sen oman puolison silmät avautumaan ja positiiviset muutokset alulle? Eikä mikään parisuhdeterapeutti ym. keskustelut ole siihen pystyneet. Tämä on ihan tosielämästä.
[/quote]
Kysymys on vähän samaa kastia kuin se, että todetaan, että vain onnettomuus avasi mieheni silmät ja hän tajusi rakastavansa minua. Ehkä jostain pahasta voi jotain hyvää syntyä, mutta onhan siinä rikottu ja paljon. Aikuiset voivat olla onnellisia, että lopulta tilanne on lähtenyt parempaan suuntaan, mutta lapset voivat olla hukassa ja peloissaan. Mikäänhän ei takaa, etteikö se toinen vanhemmista pettäisi taas vaikeuksien tullen.
En ikinä suosittelisi tuollaista ratkaisua mutta jos olisin tuon edessä, yrittäisin varmistaa moneen kertaan, että lapset tajuavat, ettei se pettäminen ole parisuhteen ongelmien ratkaisua. Tuosta kun saa helposti sen kuvan, että siitä vaan pettämään, niin kaikki ongelmat ratkeavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 23:44"]
Ei se lapsi opi pelkästään seksuaalista uskottomuutta vaan pettämistä, valehtelua, asioiden salailua ja toisen ihmisen kohtelua arvottomasti ja ilkeästi. Hän oppii pettäjältä sellaiset arvot, joita itse en missään nimessä suostu esim. puolisossani sietämään. Monet pettäjät ovatkin kertoneet, että omassa lapsuudenperheessä on myös petetty. Ei se niin haittaa. Pääasia on, että itse selviää parhaiten, viis muista.
[/quote] Ap kiittää keskustelusta. Olisin samoilla linjoilla tämän ylläolevan kanssa. Onneksi mitään omaa kokemusta ei ole.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 23:26"]
On mahdotonta olla kaikessa esimerkillinen yhtä aikaa. Mielestäni seksuaalinen uskollisuus ei ole tärkeintä, mitä lapsi voi vanhemmiltaan mallioppia. Paljon tärkeämpää on opettaa esimerkiksi, että jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, epätätäydellisenäkin.
[/quote]
Miksi seksuaalisesti uskoton ei voi opettaa lapselleen, että myös puolisolla on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, epätäydellisenäkin, ilman seksuaalista pettämistä? Miksi juuri seksuaaliseti petetyn pitää olla se, joka opettaa lasta rakastamaan epätäydellistä pettäjää tämän ollessa pettämässä?
[/quote] Loistava vastaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:12"]
Sitä voi joutua omassa parisuhteessaan niin ahtaalle ja heikoille. Etenkin, kun tilannetta on turhaan yritetty korjata ja vuodet ovat kuluttaneet kaiken loppuun. Kodin ilmapiiri tuskin on hyvä ennen suhdettakaan? Jos toinen itkee toisen kylmyyttä melkeinpä päivittäin, sydän palasina. Kun on vuosikaudet miettinyt vain lasten parasta ja yrittänyt työntää itsensä syrjään. Lopulta sitä vain on niin raato, että lankeaa siihen syliin, joka tarjoaa kuun ja tähdet taivaalta ja rajattomasti rakkautta. Ei siinä mielentilassa vain jaksa taas "hirttää" itseään lapsia ajattelemalla, kun saa edes hetken tuntea jotain kaunista ja todellista, joka tuo sitä voimaa omaan arkeenkin.
[/quote] MIkset sinä eroa, ihan oikeasti?
En käsitä, miksi lapsille täytyy kertoa pettämisestä! Fiksut vanhemmat pitävät aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä. Lapsille voi kuitenkin selittää, että vanhempien välillä on erimielisyyttä, toinen vanhempi on loukannut toista, mutta aikuiset yrittävät selvittää erimielisyytensä. En käsitä ap:n kaltaisia vanhempia, jotka väittävät lasten kärsivän pettämisestä. Lapset kärsivät sen takia, koska aikuiset eivät osaa käsitellä vaikeita asioita lasten kannalta järkevästi. Elämässä tapahtuu ikäviä asioita ja lapsille tulisi antaa mahdollisimman hyvät eväät käsitellä pettymyksiä ja selvitä niistä huolimatta eteenpäin.
Komppaus tälle. Lähipiirissä nähnyt hysteerisiä petettyjä äitejä, jotka omalla käytöksellä aiheuttaa lapsille ongelmia. 5-vuotiaan ei tarvi tietää isän pettämisestä kun 5-vuotias ei voi sitä ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 18:59"]
En käsitä, miksi lapsille täytyy kertoa pettämisestä! Fiksut vanhemmat pitävät aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä. Lapsille voi kuitenkin selittää, että vanhempien välillä on erimielisyyttä, toinen vanhempi on loukannut toista, mutta aikuiset yrittävät selvittää erimielisyytensä. En käsitä ap:n kaltaisia vanhempia, jotka väittävät lasten kärsivän pettämisestä. Lapset kärsivät sen takia, koska aikuiset eivät osaa käsitellä vaikeita asioita lasten kannalta järkevästi. Elämässä tapahtuu ikäviä asioita ja lapsille tulisi antaa mahdollisimman hyvät eväät käsitellä pettymyksiä ja selvitä niistä huolimatta eteenpäin.
[/quote]
Pointtihan ei ollut tässä se, tietävätkö lapset asiasta ennen sen paljastumista, vaan kysymys oli aika paljon laajempi. Se pettäjä kaikkine ominaisuuksineen on koko ajan vanhemman roolissa ja esimerkkinä lapsilleen. Ja tuleehan sekin aika, jolloin asia paljastuu, ja kodin ilmapiiriin tämä vaikuttaa.....