Ammatinvalintapohdintaa eläimiin ja luontoon liittyviä ammatteja

Eläin- ja luontoalat kiinnostaa monia mutta realistisesti ajatellen moni työ on ruumiillisesti rankkaa ja työllistää huonosti, opiskelu- ja harjoittelupaikkoja esim. pieneläinhoitajille niukasti, palkka ei myöskään ole kummoinen. Eräoppailla ym. työ voi olla hyvin sesonkiluontoista ja taitaa olla myös hyvin freelancertyyppistä, yrittäjän riskillä. Eläinlääkärikoulutukseen pääseminen on tosi vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin esim. tavalliseen lääkikseen. Töitä kyllä riittää mutta nuorilla naisilla ei yleensä ole mitään hinkua lähteä maaseutupaikkakunnille tekemään raskasta maatilatyötä ja jatkuvia päivystyksiä, vaan useimmat jäävät kaupunkialueille tekemään pieneläintyötä yrittäjäpohjalta eläinlääkärikeskuksissa. Biologian opettajien työtilanne ei taida häppöinen olla, paikka tuurista kiinni. Metsäalalla ei taida tällä hetkellä mennä kovin hyvin, maatalousalat toki yksi mahdollinen. Entä, jos etsii maanviljelijäpuolison (nuorille naisille löytyy emännänpaikkoja aika hyvin...) ja alkaa pitää maatilaa? Siinä samalla voi onnistua esim. hevosharrastus, lampaiden ym. kasvatus? 

Sori, että olen näin negatiivinen mutta usein on järkevämpää ja rahallisesti turvatumpaa tehdä ns. tavallista, turvallista työtä alalla, jolla on hyvä työtilanne (vaikkapa terveysalat) ja sen ohella harrastaa eläin- ja luontojuttuja. Ehkä jossain vaiheessa harrastuksesta tulee työtä mutta aika harvoin kuitenkin. Kaikki on toki mahdollista, jos todella kova innostus ja motivaatio asiaan on.

Kiitos kakkoselle. Tätä olen itsekin ounastellut. Voihan muutenkin olla järkevää pitää työ ja harrastukset erillään. 

Toki vieläkin kaikki kommentit tai tarinat ovat tervetulleita. Luulen, että kysymyseni voi kiinnostaa muitakin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 11:44"]

Eläin- ja luontoalat kiinnostaa monia mutta realistisesti ajatellen moni työ on ruumiillisesti rankkaa ja työllistää huonosti, opiskelu- ja harjoittelupaikkoja esim. pieneläinhoitajille niukasti, palkka ei myöskään ole kummoinen. Eräoppailla ym. työ voi olla hyvin sesonkiluontoista ja taitaa olla myös hyvin freelancertyyppistä, yrittäjän riskillä. Eläinlääkärikoulutukseen pääseminen on tosi vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin esim. tavalliseen lääkikseen. Töitä kyllä riittää mutta nuorilla naisilla ei yleensä ole mitään hinkua lähteä maaseutupaikkakunnille tekemään raskasta maatilatyötä ja jatkuvia päivystyksiä, vaan useimmat jäävät kaupunkialueille tekemään pieneläintyötä yrittäjäpohjalta eläinlääkärikeskuksissa. Biologian opettajien työtilanne ei taida häppöinen olla, paikka tuurista kiinni. Metsäalalla ei taida tällä hetkellä mennä kovin hyvin, maatalousalat toki yksi mahdollinen. Entä, jos etsii maanviljelijäpuolison (nuorille naisille löytyy emännänpaikkoja aika hyvin...) ja alkaa pitää maatilaa? Siinä samalla voi onnistua esim. hevosharrastus, lampaiden ym. kasvatus? 

Sori, että olen näin negatiivinen mutta usein on järkevämpää ja rahallisesti turvatumpaa tehdä ns. tavallista, turvallista työtä alalla, jolla on hyvä työtilanne (vaikkapa terveysalat) ja sen ohella harrastaa eläin- ja luontojuttuja. Ehkä jossain vaiheessa harrastuksesta tulee työtä mutta aika harvoin kuitenkin. Kaikki on toki mahdollista, jos todella kova innostus ja motivaatio asiaan on.

[/quote]

Tein joskus jonkun typerän ammatinvalintatestin netissä, johon laitoin ekaksi kriteeriksi että haluan että työ liittyy eläimiin tai luontoon.  Tokaksi, että se on melko itsenäistä.

Noh, mulle tuli ekaksi vaihtoehdoksi eläintenhoitaja, tokaksi eräopas. Kolmanneksi TEURASTAJA! Ei saakeli :D Siinä kun ei kysytty, että miksikö haluan työn liittyvän eläimiin. No ihan sen takia että tykkään niistä. Älyttömiä testejä.

Maatalouslomittajalle on töitä, samoin entistä useammin karjanhoitajalle, koska tilakoko kasvaa ja perheviljelmät ovat kohta historiaa. Metsureille riittää myös töitä, joskin sydäntalvi on hiljaisempaa aikaa.

Pieneläinhoitajille ei ole töitä, isompia eläimiä hoitavilla on mahdollisuus valita, mihin Suomessa haluaa töihin mennä.

Komppaan sitä, että usein luontoon liittyvät tehtävät vaativat hyvää kuntoa. Usein työt ovat kausiluonteisia tai vaativat yrittäjäksi ryhtymistä. Palkka ei päätä huimaa,  ja kilpailu työpaikoista on kovaa. 

Meillä on robottinavetta, karjanhoitaja tekee töitä systeemillä 6 töitä, 3 vapaata. Töihin voi mennä koska haluaa 5.30 - 8.00 välillä ja töitä on 8 tuntia yhdessä tai kahdessa jaksossa (senkin voi päättää). Asunto (4h+k+wc+sauna ja pesutilat) on 1.5 km päässä, joten nurkissa ei tarvitse vapailla olla. Ei minusta mitenkään kamalaa elämää, ihan palkkatyötä kesälomineen kaikkineen.

Olen valmistunut eläintenhoitajaksi ja ollut maatalouslomittajana töissä vuoden verran ennen kuin lähdin ammattikorkeakouluun jatko-opiskelemaan agrologiksi, Minun mielestäni eläintenhoitajan koulutukseen hakijat tiedostavat sen, että työpaikkoja ainakin pieneläinpuolella on hyvin vähän ja harjoitteluunkin on koulutuksen aikana vaikea päästä esim. eläinklinikalle. Kotieläin ja -hevospuolella ahkeroita ja hyväkuntoisia työntekijöitä kaivataan ja työllistyminen on helppoa jos on valmis tekemään fyysisesti raskasta työtä. Itselleni ei maatalouslomittajan työ oikein sovi välilevyongelmien takia. 

 

Agrologeja on paljon työttöminä (ainakin omia opiskelijakoleegoitani) tai tekevät vain kesäisin töitä kun on kasvukausi. Työpaikkoja on auki aika paljon, mutta esim. Omalla asuinseudukllani ei ollut oman työnhakuprosessini aikana yhtään (tai korkeintaan yksi) potentiaalista agrologin paikkaa. Kilpailu on erittäin kovaa ja ilman työkokemusta tai erikoissuuntautumista, työhön pääsy voi olla hankalaa. Mielestäni täytyy olla myös valmis muuttamaan ulkopaikkakunnalle. Itse olen opiskellut luonnontuotealaa ja olen kiinnostunut luonnosta joten minulla kävi tuuri kun työllistyin luontopajan ohjaajaksi!