Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mielipiteenne parisuhteemme tasa-arvosta.
22.02.2013 |
Olen kotiäiti meillä on 3 lasta vanhin on 4 vuotta. Mieheni käy töissä ja lisäksi opiskelee yhtäaikaa.
Minä teen meillä kaikki kotityöt. Aina. siivoan, pyykkään, teen ruokaa,tiskaan ym. Kyllä mieskin joskus paistaa uunissa makkaraa ja ranskalaisia jopa KOKO perheelle, mutta ei tietenkään siivoa jälkiä,onhan hän sentään "tehnyt" ruoan! Olemme olleet 5 vuotta naimisissa ja mies on ehkä 6 kertaa imuroinut koko aikana. pyykkiä ei ole pessyt kertaakaan. EI edes saa laitettua omia astioita koneeseen jos eim erikseen pyydä.
Hoidan lapset aamusta iltaan, pesen hampaat ja laitan heidät nukkumaan. silloinkin kun mieheni on kotona iltaisin. Käyn 3-4 iltana viikossa puolen tunnin lenkillä jolloin saan olla ihan yksin. Minulla ei juuri ole kavereita ja käyn ehkä kerran kuussa yksin jossain. Hän kyllä hoitaa lapset silloin kun en ole kotona, mutta silloin kun olemme molemmat kotona hän tuntuu ajattelevan että minä teen kaiken.
Olen yrittänyt koko naimisissa olon ajan saada miestäni mukaan kotitöihin ja lasten hoitoon, mutta aika huonoin tuloksin. Hän kyllä esim. pesee lasten hampaat ja antaa iltapalaa jne. jos minä käsken mutta omatoimisesti ei juuri koskaan. Olen vain niin väsynyt aina pyytämään että mieluummin teen hommat itse, on vain alkanut tuntumaan niin pahalta nykyisin kun tuntuu ettei hän edes yritä ikinä auttaa minua pyytämättä.
Kuuluuko kaikki kotityöt minulle 24 h vrk jos olen kotiäiti ja mieheni on päivät töissä???
Muilta osin parisuhteemme on hyvä ja tykkäämme toisistamme edelleen ja sanomme sen, vain tämä asia hiertää ja tuntuu minusta pahalta. Tuntuu niin ristiriitaiselta että hän sanoo rakastavansa minua hirveästi mutta ei osoita sitä teoillaan lainkaan. Eikö rakastamaansa ihmistä halua auttaa...
Olen itse hyvin empaattinen ihminen ja ajattelen ehkä liikaakin toisten tunteita joka asiassa, joten mieheni käytös tuntuu minusta todella pahalta ja itsekkäältä. Olenko mielestänne väärässä?
olemme jutelleet asiasta monta kertaa mutta mieheni ei koe itseänsä itsekkääksi tässä asiassa.
Kommentit (22)
Miten saada mies tekemään niitä töitä??
Hän ei ole joutunut ikinä lapsuudenkodissaan tekemään mitää ja on aika "käsi" kotitöissä mutta kai nyt aikuisen miehen pitäis osata jotain tehdä. Hänen kotonaan on äiti tehnyt aina kotityöt ja mies tienaa rahat. Olen joskus mietinyt jopa että mitä hän tekis jos esim sairastun tai kuolen. Kukahan nää hommat sitten tekee.
Se on vaan niin t-u-r-h-a-u-t-t-a-v-a-a- yrittää saada ymmärtämään mua kun ei se vaan ymmärrä ja riidaksihan se sitten aina menee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, kaikessa yksinkertaisuudessaan: lopeta puurtaminen ja marttyyrina oleminen. heitä takajalat pöydälle ja odota miehesi ensimmäistä kommenttia siitä, kun asiat ovat rempallaan. ehkäpä siinä vaiheessa kertomasi epäkohdat menevät oikeasti tajuntaan.
Kieltäytyykö tekemästä siis, jos pyydät että voitko siivota vessan sillä aikaa kun minä imuroin olkkarin? Makaako vaan pyynnöstä huolimatta ja katsoo kun sinä teet? Vai teetkö vaan etkä edes pyydä?
Oliko tilanne sama jo ennen lapsia? Mitä ajattelit sitten tehdä kun palaat töihin? Viimeistään silloin on tehtävä vaikka lukujärjestys kotitöistä molemmille jos ei muu auta. Nyt mies ehkä ajattelee että koti on sun työtä mutta vapaata tarvitset sinäkin.
Sori mut jos miehesi vielä opiskelee, niin kyllä, kotityöt kuuluu sulle arkisin.
Vapaa-ajasta en tiedä, miten paljon opiskelu sitä verottaa, mutta silloin miehesi kuuluu osallistua kotihommiin. Aika hyvin sulla tosin on tuota omaa aikaa.
"Kuuluuko kaikki kotityöt minulle 24 h vrk jos olen kotiäiti ja mieheni on päivät töissä???"
Suora vastaus: kyllä kuuluu. Näin ajattelen oman 9 vuoden kotiäitikokemuksen pohjalta. Minulle ainakin oli itsestään selvää, että niin kauan kuin minun työni on se koti ja lapset, minä yksin myös ne hoidan, enkä vaadi kodin ulkopuolella tienaavaa miestä osallistumaan siihen puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu. Jos toinen vanhemista on töissä ja vielä opiskeleekin, niin kotityöt kuuluvat kotona lasten kanssa olevalle. Sitten kun kun kumpikin on töissä, niin kotityöt jaetaan tasan.
Olen kylllä yrittänyt lakkoakin joskus, olen jättänyt miehen vaattet pyykkäämättä moneen päivään ym mutta ei se tunnu silti tajuavan mitä yritän sanoa. Ja jos 5 vuodessa ja kolmen lapsen jälkeen ei ole mitään juuri oppinut niin tuntuu kyllä aika toivottomalta et ikinä oppiikaan.
Mies kyllä tekee monia hommia kun pyydän mutta kuten sanoin se on aika väsyttävää kun joutuu aina pyytämään eikä tee automaatisesti. Joskus tuntuu niin koomiseltakin jos minulla on jotain hommaa kotona ja kello käy jo iltaa niin ei se oo tajunnu antaa edes lapsille iltapalaa itse saati ettö ois pannu ne nukkumaan asti :)
En ole ollut ikinä töissä naimisissa ollessamme. ensimmäinen lapsemme syntyi pian valmistumiseni jälkeen joten jäin suoraan kotiäidiksi. en jaksa edes ajatella että kävisin ensin töissä ja illalla tekisin kotihommat päälle.
Koulua on muutamana iltana viikossa ei läheskään joka päivä. Ja nekin hän opiskelee kotona.
Mutta työssä olevallakin on viikonloput vapaata eikö kotiäidilläkin pitäisi olla joskus viikonloppu?
Miesten hommia hän kyllä tekee tosi ahkerasti. esim tehnyt melkein kaiken kodissamme itse ja remontoinut. Ainoastaan "naisten työt" ovat ongelma.
Ja kuitenkaan en uskalla liikaa painostaa kun hänellä tosi stressaava työ.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lastenhoitokin kotityö??
Onko mieheltäni liikaa vaadittu jos hän ruokkisi joskus lapset ja laittaisi heidät nukkumaan, että minä saisin istua vaikka kirjan kanssa rauhassa vähän aikaa ennen nukkumista. Onko sekin liikaa jos mies on töissä. Eikö lasten hoito ole eri asia kuin kotityöt.
ap
Hyväksyisin sen, että on sanottava miehelle, mitä tehdä. Ainakin seuraavat neljä vuotta. Ja ehdottaisin sitä äidin vapaata viikonloppua tms. aivan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 23:44"]
Onko lastenhoitokin kotityö??
Onko mieheltäni liikaa vaadittu jos hän ruokkisi joskus lapset ja laittaisi heidät nukkumaan, että minä saisin istua vaikka kirjan kanssa rauhassa vähän aikaa ennen nukkumista. Onko sekin liikaa jos mies on töissä. Eikö lasten hoito ole eri asia kuin kotityöt.
ap
[/quote]
Enpä tiedä, ei tullut koskaan mieleenkään ajatella asiaa. Kun itse olin kotiäiti, ajattelin että se koko kotihomma kuuluu minulle, eikä se tuntunut mitenkään vastentahtoiselta tai raskaalta. Olin kyllä käytännössä yksinhuoltaja, miehen työn ollessa sellainen että matkapäiviä noin 200 vuodessa, mutta silti koin olevani etuoikeutettu siinä, että voin hoitaa omat lapset kotona ilman taloudellista pakkoa mennä töihin. Ja mies koki olevansa etuoikeutettu, koska saattoi keskittyä uraan koska minä vapaaehtoisesti otin yksin lasten ja kodin hoidon vastuun.
Sitä en tiedä miten koskaan ei kotiäitinä saisi kirjaakaan lukea. Minä kyllä onnistuin lukemaan paljonkin silloin. Itse asiassa opiskelin jopa maisterintutkinnon ollessani kotiäiti. Sen lisäksi pelasin tietokoneella, luin romaaneja, maalasin tauluja, soitin pianoa, samalla kun olin käytännössä lasten yksinhuoltaja.
t. 7
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 22:53"]
Olen kotiäiti meillä on 3 lasta vanhin on 4 vuotta. Mieheni käy töissä ja lisäksi opiskelee yhtäaikaa.
Kuuluuko kaikki kotityöt minulle 24 h vrk jos olen kotiäiti ja mieheni on päivät töissä???
Olen itse hyvin empaattinen ihminen ja ajattelen ehkä liikaakin toisten tunteita joka asiassa, joten mieheni käytös tuntuu minusta todella pahalta ja itsekkäältä. Olenko mielestänne väärässä?[/quote]
Haluaisit tietenkin kuulla erilaisen vastauksen mutta sori, jos miehesi käy kokopäivätyössä SEKÄ opiskelee sen ohella, niin mielestäni sinun työsi on hoitaa ne kotityöt ja lapset. Näin se vaan menee tässä elämänvaiheessa.
Miehenä lastesi isä tekee kaikkensa perheensä eteen, oletan että tuo opiskelu vielä entisestään nostaa perheenne elintasoa. Mies on tästä ylpeä ja haluaa suoriutua mahdollisimman hyvin. Hän ei käsitä kälätystäsi tiskikoneesta tai imuroinnista.
Niinä hetkinä, kun kehut miestäsi hyvin onnistuneesta työstään voit sanoa, miten hyvältä sinusta tuntuisi saada samanlaista kiitosta omasta työstäsi kotona. Viisas mies älyää tämän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtakaa osia. Mene sinä töihin ja miehesi jää kotiin.
Minusta on reilua, että molemmilla on "työaikaa" se 8 tuntia ja loput laitetaan tasan. Oman kokemukseni pohjalta ennustan, että ongelmia pompsahtaa, kun menet töihin. Meillä homma meni niin, että kävin töissä, tein kaikki kotihommat ja hoidin lapset. Eroamassa olemme nyt.
Ja täytyy vielä lisätä että kyllä minä mielelläni teenkin kotihommat ja hoidan lapset ja olen mielelläni kotiäitinä. Ymmärrän että miehelläni on raskas työ ja vielä koulu päälle. Mutta, olisi JOSKUS kiva jos hän auttaa minua jossain asiassa ja HALUAISI antaa minullekkin ihan vapaaehtoisesti pienen hengähdystauon. Jaksan kyllä hommani mutta toisinaan on vain niin paha mieli kun toinen ei halua millään tavalla osallistua kuitenkin koko perheen asioihin.
Kyllähän poikamiehetkin joutuvat töiden jälkeen OMAT pyykkinsä ja tiskinsä hoitamaan, miksei aviomieskin voisi hoitaa EDES omia sotkujaan jos minä hoidan muiden sotkut?
Mutta ilmeiseti minä olen se itsekäs jos odotan että mieheni pesisi edes kerran viikossa lastemme hampaat. Kyllä tähän maahan kannattaisi syntyä vain mieheksi:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helvatta oikeesti tällasia valittajia! Miehes käy duunissa ja opiskelee. Sä oot himassa harkitusti tehtyjen lasten kanssa. Miks helvetissä sun miehes tarvis vielä töiden ja opiskelujen lisäks tehdä ns. kotitöitä? Teetkö sä sen duuneja tai opiskeluun liittyviä tehtäviä?? Jotain rajaa... Miehes selkeesti yrittää tehdä jotain että teillä ois tulevaisuudessa hyvä olla = varaa tehdä jotain. Ja mitä sä teet? Valitat ku oot himas lasten (harkitusti tehtyjen) kanssa. Mietipä nainen, mieti.
En voi edes kuvitella että mieheni jäisi koti-isäksi. Ei hän selviäisi siitä ikinä. Eikä edes suostuisi.
Arvostan suuresti mieheni ahkeruutta enkä todellakaan kälätä hänelle imuroinnista tai tiskauksesta kuin varmaan 2 kertaa vuodessa mainitsen. Minä vain olen ajatellut yksinäni että onko meillä jotenkin vinoutuneet nämä kuviot.
Enkä todellakaan ole väittänyt etten ehdi lukea ym. Minä teen todella paljon ollessani kotona. Ompelen, neulon, sisustan, soitan pianoa, leivon jne. ja viihdyn kotona.
Kyse oli nyt vain siitä että mies ITSE VAPAAEHTOISESTI HALUAISI ANTAA MINULLE OMAA AIKAA. Koska ei se ole sama asia lukea kirjaa jos 3 muksua hyörii jaloissa kuin joskus saada olla ihan yksin omassa kotona nauttia hiljaisuudesta ja siitä että saa olla YKSIN. Väitän että aika kummallinen ihminen on joka ei yhtään kaipaa yksin oloa, vaikka lapsista muuten tykkäisikin.
ap
Eikö siis teidän töissäkäyvät isät vietä ollenkaan aikaa lastenne kanssa töiden jälkeen???????en tajua--
Töissäkäyvienkö ei tarvi viettää sekuntiakaan oman lapsen kanssa jos ei tahdo, no siinätapauksessa tämä rouva lähtee heti huomenna töihin. Tuli vain mieleen että kukahan ne meidän lapset siitä lähtien hoitaa iltaisin jos me molemmat käymme töissä, kun meillähän pitää sit olla illat vapaita? jos ei mies jaksa työpäivän jälkeen olla lastensa kanssa(joita myös mies on ollut harkitusti tekemässä eikä vain äiti) niin ei kai sitten äitinkään tarvi.
ap
Kyllähän valtaosa kotitöistä kuuluu sinulle. Mutta sen aikaa kun olette yhdessö kotona, ne tulisi puolittaa.
Kyllähän kohtuullista olisi, että mies hoitaisi oman osansa lasten iltatoimista ja nukuttamisesta. Itse havahduin tähän aikoinaan pariterapiassa (jonne menimme hieman samanlaisessa tilanteessa) kun terapeutti kysyi, että mitä minä teen niinä iltoina kun mies hoitaa lasten iltatoimet ja nukutukset - ööh, sellaisia iltoja ei ollut..
Olemme sittemmin eronneet ja ero olis paras ratkaisu ikinä, tosin syynä eivät olleet nämä iltanukutukset (mutta sekin kertonee hieman miehen asenteista noin yleisemmällä tasolla)
Minunkin mieheni on pikkuisen laiska tekemään kotitöitä. Ruokaa tekee kyllä, mutta siivoaminen ei oikein suju, paitsi pyydettäessä.
Odotamme esikoistamme ja ajattelen, että kun olen lapsen kanssa kotona, hoidan kotityöt niin pitkälle kuin nyt siinä ajassa pystyn (yhden lapsen kanssa varmaan toki helpompaa, monen kanssa sitten eri juttu). Illalla ja viikonloppuisin sitten jaetaan hommat. Pidän itsestään selvänä että mieheni tulee osallistumaan (ja myös haluaa osallistua) lapsen hoitoon, ei pelkästään hommien jakamisen kannalta vaan toki hänen täytyy oman lapsensa kanssa aikaa viettää.
Emme ole vielä keskustelleet mahdollisesta hoitovapaan jakamisesta, todennäköisesti minä hoidan suurimman osan koska mieheni palkka on huomattavasti parempi kuin minulla. Toivon kuitenkin että mieheni voisi olla päävastuussa lapsesta edes parin kuukauden ajan, kun minä olen jo palannut töihin. Siinä saavat sitten molemmat sitä perspektiiviä toisen rooliin, plus tietysti isälle laatuaikaa lapsensa kanssa ilman että äiskä häärii päällepäsmärinä.
Kysymykseesi en nyt muuten osannut vastata kuin että minusta sinulle eivät kuulu automaattisesti kaikki hommat, vaikka toki on luonnollista että suurimman osan hoidat. Myös omien jälkien siivoaminen on mielestäni ihan perusjuttu, ei mikään erillinen kotityö jonka joku muu voisi hoitaa. Sitä odotetaan lapsiltakin, miksi ei siis aikuistelta mieheltä.
Toisaalta tilanne on hankala koska miehesi on tottunut hyvään palveluun, koulutus voi olla hidasta. Kannattaa kuitenkin yrittää. Juttele miehesi kanssa tosi mukavaan sävyyn aiheesta ja kysy, mikä hänestä tuntuisi oikeudenmukaiselta jos roolit olisivat toisinpäin. Toisaalta ole realistinen, jos miehesi sekä tekee töitä, opiskelee että hoitaa "miesten hommat" niin kuinka paljon hänellä menee niihin aikaa ja voimia, oletko varma että joudut itse tekemään niin paljon enemmän? Eli ole puolueeton ja yritä nähdä asia myös miehesi kannalta.
Kyllä ihmisen pitää saada olla joskus yksin. Sano miehellesi että edes viikonloppuisin tekisi jotain lasten kanssa, ulkoilisi tai kävisi vaikka vanhemmillaan kylässä tai jossain.
Aiotko olla lopun elämääsi kotiäitinä? Mitäs sitten, kun palaat työelämään? Teetkö silloinkin kaiken yksin plus hoidat lasten asiat? Mies on tottunut elämään täysihoitolassa, eiä halua laiskuuttaan luopua saavutetuista eduista.
Olen itse niin laiska ja lyhythermoinen, että meillä tuo ei onnistunut edes niiden 2 vuoden aikana, kun olin hoitovapaalla. Mies hoiti lasta paljon iltaisin ja viikonloppuisin vuorottelimme nukkumisvuoroista. Usein kieltämättä niin, etä minä sain nukkua useammin pitkään kuin hän.
Meillä imurointi on miehen vastuulla, minä hoidan ruuat. Mies tleensä siivoaa keitiön jäljiltäni. Pyykkiä pestään molemmat.
Mun mielestäni elämäsi on erittäin epätasa-arvoista ja antaa lapsillekin huonon kuvan kotitöiden jakamisesta. Koska sulla on lomaa tai vapaata? Miehellä on joka ilta ja viikonloput ja palkalliset loma-ajat. Mene lakkoon!!