Toiveena yksinkertainen, syrjässä oleva, vähäkulutteinen elämä seniorivuosiksi

Kuulostaa tosi kivalta, kelpaisi itsellenikin.

N28

Minulla juuri kuvailemasi/toivomasi elämä nykyisin. Kun lapset muuttivat pois, lähdin myös tieheni.

Oli talo, autoja, jne. kaikkea roinaa yllinkyllin, enkä niitä ole kaivannut hetkeäkään tekemääni päätöstä, kun muutin minimalistisesti kalustamaani vuokrayksiöön kivaan pieneen kaupunkiin.

Kirjastossa käyn päivittäin, lenkillä, kahviloissa ( joissa minut tunnetaan:)), ja muuten vain olen itsekseni oleskellen ja mietiskellen. 

Usein, kun aurinko paistaa ainoan huoneeni seinää tehden abstraktisia varjoja, ja kun katselen tuoretta kukkakimppua pöydällä lukemisen lomassa, mietin voiko tämä olla totta - kuinka ihanaa elämää.

Olen päässyt eläkkeelle ja eläkkeeni tosi pieni usean vuoden kotona olon vuoksi, mutta pärjään mielestäni hienosti näilläkin vähillä. Suosittelen, jos tällaista elämää kaipaa.

Muu kuulostaa hyvältä paitsi se syrjään muuttaminen. Tarvitsisit mm. auton kauppaan ja kirjastoon päästäksesi .  Jos "syrjä" on joku pikkukaupunki ja rauhallinen asunto palveluiden lähellä, juttu on toinen. Vuodet kun vierivät yllättävän äkkiä.

Nro 2, kuulostaa aivan upealta! Hienoa että olet saanut tuollaisen eläkeajan. Myitkö siis ison perheasunnon ja niillä rahoilla makselet nyt vuokraa? Miten valitsin pikkukaupungin, johon muutit? Onko sinulla siellä ennestään tuttuja, sukulaisia, ystäviä? Pääsitkö mukaan johonkin sosiaaliseen kuvioon, esim. työväenopiston kurssit, jumpparyhmät, kirjaston lukupiirit vai oletko vapaaehtoisesti enimmäkseen itseksesi? Tiedän että kirjat ovat kyllä mitä parhaimpia "ystäviä", tosin itse olen aika puhelias, joten kaipaisin edes muutamaa ihmisystävääkin arkeeni. Kaikkea hyvää sinulle! ap

Itse tekisin noin mielelläni jo nyt, alle 30-vuotiaana. Lapsen poismuutto pitänee odottaa mutta sen jälkeen kyllä lähden tästä parisuhteesta..

N28

Nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin muuttoa korpeen jossa saan olla rauhassa.

Ap, mä olen toteuttanut tuon, aika äärimmäisellä tavalla. Asun wanhassa talossa syrjässä maailman menosta. Tonttiin kuuluu rakennuksen lisäksi vähän maata ja puutarhaa, ei mitään tiluksia, mutta sen verran että oma rauha säilyy.

Ensimmäiset 10v meni ihan mukavasti. Olihan siinä paljon uutuudenviehätystä, ehkä osin näyttämisen haluakin, "minä pärjään".

Nyt olen vakaasti päättänyt, että saa olla vihonviimeinen talvi täällä eloonjäämisleirillä. Kaikki energia menee selviytymiseen (kylmästä) ja pakollisiin rutiineihin, että elämä pyörii. Olin minäkin suunnitellut tekeväni taidetta, kirjoittavani jne, mutta ainakaan talvella ei ole semmoiseen ylellisyyteen energiaa. Onneksi olen pysynyt suht terveenä, en tiedä mitä tekisin jos äkkiä sairastun vakavasti tai joudun onnettomuuteen. Täällä korvessa en silloin pystyisi olemaan omin nokkineni.

Vastaan ap, kiitos, olen se pikkukaupunkiin muuttanut.  Tämä nykyinen asuinpaikkani on n. 60km pääkaupungista, jossa asuin ennen, eli bussilla pääsee, jos vain haluaa siellä käymään ja Museokorttia höyläämään. Täällä nykyisessä oli myös muutama ennestään tuttuja ystäviä.  En tosin kaipaa jatkuvaa tapailua ystävien kanssa, viihdyn todella hyvin itsekseni. Tunnen olevani sosiaalinen, mutta tietyn rajoin. 

Täällä on myös laajaa kulttuuritoimintaa, ja harrastaa voi melkeinpä mitä mielii.

Minulle ei jäänyt mitään omaisuutta entisestä elämästäni - se taas on pitkä juttu, mutta koen sen ainoastaan vapauttavana. Aluksi tietenkin pelkoa uudesta, joka muuttui rauhaksi ja iloksi siitä, että selviydyin.  Muutos luo aina  epävarmuutta, mutta olen huomannut sen tuovan myös rohkeutta. Ei toista ilman toista.

Pienet yksinkertaiset asiat ja elämä yleensä tuo tyydytyksen. Tietysti joskus on päiviä, jolloin tuntee alakuloa esm.  jos lapsista ei ole kuulunut vähään aikaa. Se on aivan normaalia mielestäni, en elä missään eetterissä ja onnellisuuden harhassa, vaan tiellä, jonka olen valinnut, ja siihen kuuluu kaikenlaista elämää, mutta on omani.

Toivon, että ne jotka muutosta elämäänsä kaipaavat, myös kulkisivat sitä kohti.  - Vaikeidenkin päätösten kautta.

Up

En halua muuttaa korpeen, mutta pieneen kaupunkiin, lähelle palveluita että pärjää ilman autoa. Varmaan kaksio riittää, mielellään ottaisin puulämmitteisen talon (varaava takka ja leivinuuni) ja näin nuorena hakkaisin polttopuita niin paljon että niillä pärjäisi seuraavat 10 vuotta. Kaupasta hakisi aina kerran kuussa kaiken tarvittavan ja muuten viertäisi laatuaikaa ulkoillen ja sisäharrastuksista nauttien.

Ap palasi vielä lukemaan. Sinä, joka muutit pikkukaupunkiin, juuri tuollaista eläkeaikaa minäkin mielessäni suunnittelen. Olet realistisesti kuvannut arkeasi. Minulle olisi tärkeää pärjätä ilman autoa ja että lähellä olisi mahdollisuus johonkin harrastukseen ja kirjastopalveluihin. Nyt kuitenkin vielä teinit asuvat kotona useamman vuoden enkä voisi kuvitellakaan muuttavani heidän nykyistä toimivaa arkea eli nämä vasta tulevaisuuden haaveita. Voihan sitä todellakin haaveilla, se auttaa jaksamaan tätä tylsää työelämää, johon olen umpikyllästynyt ja vaikka koko ajan haen uutta työtä, niin en vaan onnistu sellaista saamaan. 

Hei ap!

Itse kaipaisin kirjallisuutta tästä aiheesta, vaikka osin olen joitain muutoksia elämässäni jo toteuttanutkin. Vinkatkaa jos tiedätte.

Kaipaisin naisten tarinoita omista elämänvalinnoistaan.

Minusta on hienoa että sinulla on haaveita, ei tuollaiset haaveet mitään lottovoittoa vaadi, eivätkä ole saavuttamattomia. Enemmän se rohkeutta vaatii ja järkeviä päätöksiä.

Minä tein tuon neljäkymppisenä ja tein siihen heti alkuunsa kaksi lasta. Nyt kymmenen vuotta hiljaiseloa takana. Eletty on lasten isän ansiotuloilla sekä minun ja hänen pääomatuloillaan sijoitussalkuista, jotka ollaan kerrytetty ennen lapsia. Lisäksi minulla on joka vuosi toistakymmentätuhatta euroa freelancertuloja. Tarkoitus on lähteä uraputkeen vielä kertaalleen noin kymmeneksi vuodeksi, paikkakin on jo tiedossa mutta ei vielä siinä vaiheessa että työllistyisin siihen. Alkaa tämän vuoden aikana. 

Täällä on myös niitä, jotka haluaa jonnekin korpeen... Onko teille korpeen kaipaavilla oikeesti kokemusta siitä mitä se tulee olemaan? Jos tiedätte mihin ryhdytte, niin antaa mennä! Mutta koko ikänsä kaupungissa tai lähiöissä asuneen kannattaa ensin tutustua asiaan... Itse en palaa sinne "rauhaan" enää muuta kuin satunnaisia irtiottoja ottamaan.

Seniorivuosiksi kannattaa valita sellanen talo/asunto, jossa pystyy asumaan vielä silloinkin jos tulee jotain terveydellistä ongelmaa. Esim liikkuminen vaikeutuu tai joutuu jopa p-tuoliin. Esteetön koti tai pienillä muutoksilla esteettömäksi (valmiiksi tarpeeksi tilavat suihkutilat yms). Ettei sen takia tarvitse etsimään vielä kerran uutta kotia, ennen palvelutaloon joutumista.