Olen vahingoniloinen muiden eroista
Mikään ei ärsytä niin paljon, kuin se oman kumppanin hehkutus esimerkiksi somella. Jatkuvia yhteiskuvia "mun muru" "murun kaa" ja elämä vain pyörii siinä kumppanissa ja ystävät jää. No, näissä hehkutussuhteissa se ero on hyvinkin todennäköinen siinä parin vuoden kohdalla ja olen vahingoniloinen! 😂 Kaikki on muka niin ihanaa ja täydellistä ja hups, ei ollutkaan...
Kommentit (3)
Tiedän tunteen, tosin en sitä varsinaisesti vahingoniloksi kutsuisi.
Ei tulisi mieleenkään hehkutella somessa, sehän on eron kerjäämistä. Hiton noloa sitten siivoilla niitä "ikuista rakkautta" - hupsutuksia. Sitäpaitsi sellainen hehkuttelu kielii vain epävarmuudesta ja näyttämisen halusta. Usein juuri eksille. Tiedän ihmisiä, jotka on aikanaan tehneet fb-profiilinkin vain, jotta voisi eksälle retostella, kuinka menee hyvin ilman sitä.
En ole. - Joitain kertoja olen kokenut olevani enempi surullinen ja harmissani, kun en ole pystynyt hahmottamaan, että miksi eroavat kun ovat minusta vaikuttaneet niin hyvin sopivan toisilleen. - Samalla olen kokenut tilanteen itsellenikin joitain kertoja haastavana, kun olen pitänyt molempia rakkain ja merkittävinä läheisinä, kuten ysvinäni; miten jatkaa luontvasti ja hyvin molempien ystävänä myös jatkossa, vai joudunko valitsemaan puoleni. - Vai nyt kumpikin on sinkku niin haluavatko heistä kumpikaan enää nähdä minua(kaan) vai muistutanko liikaa siitä elämästä, mistä halusivat pois eron myötä -"Äh" - Edellien on vähän vaikeasti sanottu, kun en koe tai tunne, että minä olsin ollut koskaan kenenkään eron syynä tai taustalla, mutta ehkä joku tajusi moitä hain kömpelösti tavalla takaa..
Sitten on ollut joitain kertoja, jolloin olen vain hillinnyt itseni, koska olen saattanu aavitsella, että ero saattanee seurata (Miten sitä ulkopäin näkeekin niin paljon paremmin?)