Kerronko pettäneeni vaiko että inhoan? Kuinka loukata mahdollisimman vähän erossa.

Jos toinen ei halua erota ja sinä haluat, ei tuota voi ratkaista muulla kuin jättäjä-jätetty-asetelmalla. Vaikka sinä kuinka haluaisit lähteä suhteesta niin, että toinen ei kokisi tulleensa jätetyksi, ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. Mikä siinä on niin kamalaa?

Miksi ihmeessä liioitella tai valehdella? Ihan vaan tosiasiat ja nyt erotaan

Minä en ole onnellinen. Haluan erota. Muutan xxx

Siinä se

Pettäminen on yksi pahimmista tavoista loukata toista, joten unohda se suunnitelma. Parempi vain sanoa, että haluat erota.

Voi luoja... sanot että haluat erota nyt piste ja jos toisella on jotain kysyttävää tai epäselvyyttä niin vastaat. Sitten lähdet.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua erota ja sinä haluat, ei tuota voi ratkaista muulla kuin jättäjä-jätetty-asetelmalla. Vaikka sinä kuinka haluaisit lähteä suhteesta niin, että toinen ei kokisi tulleensa jätetyksi, ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. Mikä siinä on niin kamalaa?

Hän on joskus maininnut pitävänsä suurimpana pelkonaan jätetyksi tulemista ja hänellä on taustalla kokemuksia, jotka ovat ehkä vähän traumaattisiakin. En tahtoisi kerryttää lisää näitä kokemuksia hänelle, sillä kaikesta huolimatta välitän hänen hyvinvoinnistaan ja toivon parasta tulevaan.

Ajattelen niin, että voisin ottaa itse syyllisyyttä mielummin jostain muusta niin, että ero olisi hänelle hänen oma päätöksensä, jolloin hän ehkä kestäisi sen paremmin. En silti tahtoisi suotta loukata. Sitä tässä haen takaa, että onko parempi jos esitän olevani pettäjämulk*isti vai että en vaan voi sietää hänen persoonaansa tai ulkonäköään tai jotain, eli olisin jotenkin pinnallinen, itsekäs ja tyly mutta silti ns. kunniallinen. Molemmat ikäviä juttuja, mutta kumpi loukkaisi sitten vähemmän? 

AP

Oletko ihan normaali?

Tuossa tilanteessa kerrot puolisolle, että haluat erota, ei valheita eikä liioitteluja. Että et enää halua olla hänen kanssaan. Jätetään. Näin me normaalit tehdään.

Ei kannata alkaa pelaamaan mitään pelejä, kerrot vain että haluat erota ja suhde on loppu. Jos puoliso tosiaan ei usko sinua/suostu eroon, niin sitten vain lähdet (ja ilmoitat siitäkin)

Et voi olla vastuussa toisen ihmisen traumoista. Lisäät traumoja sillä jos keksit jonkun pettämisjutun, inhon tms. Sanot vaan että suhde ei enää jatku, ero tulee väistämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua erota ja sinä haluat, ei tuota voi ratkaista muulla kuin jättäjä-jätetty-asetelmalla. Vaikka sinä kuinka haluaisit lähteä suhteesta niin, että toinen ei kokisi tulleensa jätetyksi, ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. Mikä siinä on niin kamalaa?

Hän on joskus maininnut pitävänsä suurimpana pelkonaan jätetyksi tulemista ja hänellä on taustalla kokemuksia, jotka ovat ehkä vähän traumaattisiakin. En tahtoisi kerryttää lisää näitä kokemuksia hänelle, sillä kaikesta huolimatta välitän hänen hyvinvoinnistaan ja toivon parasta tulevaan.

Ajattelen niin, että voisin ottaa itse syyllisyyttä mielummin jostain muusta niin, että ero olisi hänelle hänen oma päätöksensä, jolloin hän ehkä kestäisi sen paremmin. En silti tahtoisi suotta loukata. Sitä tässä haen takaa, että onko parempi jos esitän olevani pettäjämulk*isti vai että en vaan voi sietää hänen persoonaansa tai ulkonäköään tai jotain, eli olisin jotenkin pinnallinen, itsekäs ja tyly mutta silti ns. kunniallinen. Molemmat ikäviä juttuja, mutta kumpi loukkaisi sitten vähemmän? 

AP

Älä viitsi olla typerä. Totuus loukkaa vähiten aina

Eikö puolisoasi yhtään haittaa että teidän liitto on tuossa kunnossa?

Luuletko oikeasti, että pettäminen tai se, että kerrot syvästi inhoavasi ei sitten traumatisoi? Pettäminenhän on ihan älyttömän julmaa, samoin vie pohjan itsetunnolta, jos rakkain ihminen kertoo syvästi inhoavansa. Kyllä armollisinta on olla rehellinen. Että avioliitto ei vaan toimi, olet kiva tyyppi, mutta en enää halua olla kanssasi naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua erota ja sinä haluat, ei tuota voi ratkaista muulla kuin jättäjä-jätetty-asetelmalla. Vaikka sinä kuinka haluaisit lähteä suhteesta niin, että toinen ei kokisi tulleensa jätetyksi, ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. Mikä siinä on niin kamalaa?

Hän on joskus maininnut pitävänsä suurimpana pelkonaan jätetyksi tulemista ja hänellä on taustalla kokemuksia, jotka ovat ehkä vähän traumaattisiakin. En tahtoisi kerryttää lisää näitä kokemuksia hänelle, sillä kaikesta huolimatta välitän hänen hyvinvoinnistaan ja toivon parasta tulevaan.

Ajattelen niin, että voisin ottaa itse syyllisyyttä mielummin jostain muusta niin, että ero olisi hänelle hänen oma päätöksensä, jolloin hän ehkä kestäisi sen paremmin. En silti tahtoisi suotta loukata. Sitä tässä haen takaa, että onko parempi jos esitän olevani pettäjämulk*isti vai että en vaan voi sietää hänen persoonaansa tai ulkonäköään tai jotain, eli olisin jotenkin pinnallinen, itsekäs ja tyly mutta silti ns. kunniallinen. Molemmat ikäviä juttuja, mutta kumpi loukkaisi sitten vähemmän? 

AP

Ne, jotka pelkäävät jätetyksi tulemista, takertuvat kumppaniin kahta kauheammin, jos tämä yrittää alkaa pedata eroa. Et sinä ole toisen ihmisen traumoista vastuussa. Ero on joka tapauksessa raskas kokemus ja joillekin se voi olla kriisin paikka. Et ole myöskään mitään kovin tarkkaa selitystä velkaa. Riittää, kun sanot, että et ole onnellinen ja että persoonanne eivät sovi yhteen. Jätetty saattaa tivata selityksiä ja haluta prosessoida asiaa, mutta älä lähde tällaiseen mukaan. Halutessasi voit toki varmistaa, että hänellä on mahdollisuus tukeutua ystäviinsä ja sukulaisiinsa.

Hyi että huomaa jo tekstistä miten omat hylkäämistraumat aktivoituu ja tulee hätä että puoliso on jättämässä. Onneksi oon aivan täysin varma että oot joku ihan muu.

Mutta tähän ongelmaan sitten saat nyt ihmiseltä jonka pahin pelko on tulla hylätyksi. Älä valehtele häntä mistään pettämisistä tai että inhoat häntä. Oo vaan rehellinen, mutta pidä pintasi ja pysy siinä päätöksessä että haluat erota. Yritä vaan hoitaa se jotenkin pehmeästi. Se sun puoliso voi reagoida ihan äärimmäisen vahvasti siihen tilanteeseen. Tuut joka tapauksessa satuttamaan sitä ihmistä mutta sun täytyy kestää se. Älä kuitenkaan lähde tuplaamaan sitä satuttamisen määrää sillä että vielä sen eron päälle väittäisit pettäneesi tai että et voi sietää hänen ulkonäköään tai mitään muuta. Tuut varmasti olemaan sille se jättäjäkusipää muutenkin, mutta älä ole pettävä jättäjäkusipää. Todennäköisesti sekin kyllä ajan kanssa huomaa että tuo sun ratkaisu hyödytti molempia, mutta siinä erotilanteessa sitä ei kykene ajattelemaan vaan jos tohon liittyviä traumoja on niin se ihminen voi mennä ihan sekaisin siinä tilanteessa. Sun tehtävä on olla rehellinen ja pysyä siinä sun päätöksessä mutta yritä olla myös rauhallinen vaikka se puoliso alkaiskin sekoilemaan. Traumatisoituneelle ihmiselle jolla niitä hylkäämiskokemuksia on jo ennestään tuo tuntuu siltä että koko maa murenee jalkojen alla ja siihen ei auta mitkään tekosyyt ja mitkään valehtelut ja vastuunsiirtämiset. Tollaisen ihmisen kanssa on todella epätodennäköistä että mitenkään saisit siitä ratkaisusta teidän yhteisen päätöksen kun se toinen haluaa pitää kynsin hampain susta kiinni. Sulla on oikeus erota jos sitä haluat mutta tee se suoraselkäisesti, sillä tavalla satutat kaikkein vähiten loppujen lopuksi.

"Parisuhteemme on täysin lopussa. Ei ole rakkautta, vain pelkkää riitelyä. Sinä et tunnu käsittävän, miten huonosti me molemmat voimme. Tuntuu, että olet jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa minuun."

Lainasin tekstiäsi ja muutin sanamuotoja hieman. Kerro tuo kumppanillesi. Eikös tuossa sanota asiat niinkuin ne ovat, ilman mitään liioitteluja tai keksittyjä valheita?

Olette varmaan oikeassa. Huono idea. Kiitoksia neuvoist.

AP

Kerro niin kuin aikuiselle ihmiselle kerrotaan. Ole rehellinen mutta koita välttää olemasta inhottava. Jos mahdollista, ole reilu. Älä juonittele tai manipuloi.

Jos takana on pitkä suhde, kunnioittavaa on pyrkiä kertomaan, mikä teillä YHDESSÄ meni pieleen. Ja miksi sinä et enää halua olla yhdessä.