Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ja raha - kertokaas mulle
22.02.2013 |
Ensiksi tausta tietoa:
Olemme nuoria, kyllä, joten nyt sitä ei tarvitse erikseen todeta tai arvuutella. Kyse on siis meidän vanhemmistamme. Olemme sisarukset, molemmat päälle 20.
Toinen sisaruksista on opiskelija, sinkku, käy juhlimassa pari kertaa kuukaudessa, laitattaa hiuksiaan pari kertaa kuukaudessa, ostaa vaatteita joka kuukausi ja muutenkin elää itselleen, tietysti. Rahat on aina loppu jo puolesta kuusta mutta se ei haittaa koska vanhemmilta voi pyytää ruokarahaa jos tarvitsee.
Toinen sisarus on äitiyslomalla, naimisissa (mies opiskelija), ei käytä rahaa muuhun kuin ruokaan, vaippoihin ja laskuihin. Rahat pysyy tiukalla budjetoinnilla koossa mutta joskus, se ei riitä ja tulee tilanteita jossa rahaa on vain hiluja ja viikonlopun yli pitäisi päästä. Ei hätää koska vanhemmat sanoo että aina voi heiltä pyytää apuja.
No tällä viikolla sitten sisarukset juttelivat ja toinen kertoi jo alkukuusta että rahat on ihan loppu ja pyysi sisarukseltaan esim bensarahaa. Nyt kuitenkin kertoi käyneensä isolla kauppareissulla ja alkossakin. Kotiäiti kysäisee että etkös ollut ihan PA? No juu mutta isä antoi n. 300 e ruokarahaa ja bensaa tankillisen.
No kotiäiti-siskolla on sitten rahat myös tässä kuussa tiukilla ja ajattelee (ehkä itsekkäästi) että jos isä noin anteliaalla päällä on, ehkä minullekin liikenisi, jotta päästäis seuraavaan palkkapäivään asti.
No soittamaan vanhemmille ja kysymään onnistuisko. Kysellään mihin tarvitset, ruokaan vai laskuihin. Sisko vastaa että ruokaan, puskurirahoiksi.
Lopputuloksena on että vanhemmat vievät siskon kauppaan ja ostavat tälle pari ruokakassillista hänen valitsemiaan ruokia. Sisko on kiitollinen ja tyytyväinen.
Kysymys kuitenkin nousee: miksi näin erilainen kohtelu? Kumpikin on ihan reilua, siitä ei ole kyse, ei vanhemmilla ole mikään velvollisuus edes tällaiseen apuun. Epäilevätkö vanhemmat että sisko käyttäisi rahat itseensä jos rahaa saisi? Ajatuksia? Missä tilanteessa itse tekisit näin? Tai mitä ajattelisit jos olisit jompikumpi sisaruksista?
Kommentit (26)
Niin se vaan tuppaa olemaan, että ne, jotka ei häpeää ja ylpeyttä tunne, ja kuvittelee, että vanhempien kuuluu auttaa aikuisia lapsia, ja siis kehtaavat pyytää, yleensä saavat. Itseään kunnioittavat ihmiset ei pyydä, eikä silloin saa. Minä olen sisaruksista nuorin, ja olen aikanani saanut kaiken minkä tarvitsen, mutta nyt aikuisena en mitään, kun taas vanhemmille sisaruksille ostetaan esim. talvirenkaat autoon, ettei vaan lapsenlapsilla olisi turvatonta. Minä sitten joskus makselen vanhempien laskuja. Mutta elämä on, katkeroitua ei kannata, kukin on vastuussa vain itsestään. Mulle on tärkeää tulla toimeen omillani, sisaruksilleni ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli vanhemmat haluavat, että lapsensa riitelevät aikanaan perinnönjaossa, niin kannattaa aloittaa eriarvoinen kohtelu jo ajoissa. Kyllä vanhempien pitää samanikäisille lapsille olla tasapuolisia ja paras olisi, että jos toinen tarvii 300 euroa ja vanhemmilla on yllin kyllin rahaa, niin antaa saman summan myös toiselle lapselle.
Meillä on juuri tällainen ei tasapuolinen tausta ja lopputulos on että me sisarukset olemme perinnöt jaettuamme pahimpia vihamiehiä keskenämme ja en usko että koskaan tulen heitä tapaamaan. Vaikka kuinka haluaisi välttää katkeruutta, niin ei se helposti onnistu. Tullaan toimeen ja asuntokin on jo velaton, mutta mielellään tukisi vaikka lasten opiskelijaelämää tai hankkisi itselle vanhuuden turvaa. Veljemme sai talon muodossa äidiltä ennakkoperintöä jo 15 v sitten sen verran, että sillä rahalla sai silloin ostettua jostain Helsingin kalliosta yksiön tai pienen kaksion. Me muut sisarukset saatiin jäämistöstä juuri n. 30 000 euroa, jolla ei tänä päivänä saa yksiötä kuin jostain itä-suomesta. Vuokralla tuo yksiö olisi näiden vuosien aikana tuottanut jo toisenkin sijoitusasunnon. Toinen siskoni sai ennakkoperinnöt (n. 50 000 e) isältä ja me muut ei saatu euroakaan. Ja nämä kaksi ei omasta mielestään ole tietenkään saaneet mitään enemmän kuin muut.
Samaa mieltä olen minä ja tätä periaatetta noudatamme jo nyt omien lastemme kanssa. Samanikäisille lapsille sama rahamäärä. Toki kotona asuessa samoja sääntöjen noudattamista myös kaikilta edellytämme (ja jos näitä sääntöjä vakavammin rikkoo, rahahanat saattavat mennä tilapäisesti kiinni).
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 16:23"]
Mikäli vanhemmat haluavat, että lapsensa riitelevät aikanaan perinnönjaossa, niin kannattaa aloittaa eriarvoinen kohtelu jo ajoissa. Kyllä vanhempien pitää samanikäisille lapsille olla tasapuolisia ja paras olisi, että jos toinen tarvii 300 euroa ja vanhemmilla on yllin kyllin rahaa, niin antaa saman summan myös toiselle lapselle.
Meillä on juuri tällainen ei tasapuolinen tausta ja lopputulos on että me sisarukset olemme perinnöt jaettuamme pahimpia vihamiehiä keskenämme ja en usko että koskaan tulen heitä tapaamaan. Vaikka kuinka haluaisi välttää katkeruutta, niin ei se helposti onnistu. Tullaan toimeen ja asuntokin on jo velaton, mutta mielellään tukisi vaikka lasten opiskelijaelämää tai hankkisi itselle vanhuuden turvaa. Veljemme sai talon muodossa äidiltä ennakkoperintöä jo 15 v sitten sen verran, että sillä rahalla sai silloin ostettua jostain Helsingin kalliosta yksiön tai pienen kaksion. Me muut sisarukset saatiin jäämistöstä juuri n. 30 000 euroa, jolla ei tänä päivänä saa yksiötä kuin jostain itä-suomesta. Vuokralla tuo yksiö olisi näiden vuosien aikana tuottanut jo toisenkin sijoitusasunnon. Toinen siskoni sai ennakkoperinnöt (n. 50 000 e) isältä ja me muut ei saatu euroakaan. Ja nämä kaksi ei omasta mielestään ole tietenkään saaneet mitään enemmän kuin muut.
[/quote]
Sisarusten välillä pitää olla korostetun tasapuolinen, jos haluaa välttää katkeruudet ja välirikot. Ihan sama, mitä kukin tarvitsee, ja ansaitsee, molemmille pitää antaa saman verran. Ja pitää pitää kirjaa siitä, mitä kummallekin on annettu. Moni tunnollinen ihminen on syvästi loukattu, kun huithapelia sisarusta tuetaan, kun toinen on joutunut itse pärjäämään. Kun kyse ei ole koskaan oikeasti pelkästä rahasta, vaan siitä, ketä rakastetaan eniten.
Mulla särähti korvaan tuo "puskurirahastoksi". Minä ajattelen, että se tarkoittaa "pahan päivän varalle". Luulen, että vanhemmat antavat tarpeeseen, mutta eivät siksi, kun toinenkin sai.
Vanhemmilla ei varmaankaan ole kovin tarkkaa kuvaa siitä, mihin rahat menevät. Sinkku maksaa tietenkin vuokransa yksin, lapsiperheellä jakajina on kaksi aikuista. Lapsi saa lapsilisää. Minusta on selvää, että lapsiperheellä on välttämättömiä menoja sinkkua enemmän, mutta sitä vanhemmat eivät ehkä tajua. Ostavatko he lapselle vaatteita tai leluja?
Ymmärrän kyllä ap:ta, tilanne tuntuu epäreilulta. Meillä on vähän samoin, isäni on rahoittanut veljeni viinan- ja huumeidenkäyttöä (toki tietämättään), muttei ole antanut meille, lapsiperheelle mitään, kun meillä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää. Isäni ei tiedä, miten pieni hoitoraha on, ja miten elämä on silloin tosi tiukilla.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 15:13"]
No voi helvetti! Jos mua niin paljon harmittaisi se, että vanhempani antavat rahaa veljelleni, niin miksi ihmeessä mä en pyydä heiltä sitä? Miksi? Kertokaa se, kun olette niin varmoja, että mä olen niin katkera ja närkästynyt asiasta?
Mun nuorin on 10 v. ja kyllä sen ikäinen jo huomaa epätasapuolisuuden. Jos toinen saa kännykän isovanhemmilta sen takia, kun kaikilla muillakin luokkakavereilla on, niin miksi ihmeessä toinen lapsenlapsi ei saa? Meillä ei periaatteestakaan osteta omaa tietokonetta 10 vuotiaalle, vaikka kuinka hän haluaisi. Silti isovanhemmat ostavat serkulle sellaisen ja siihenkin joku omituinen syy. Ja kun tuota on jatkunut koko lasten elämän, niin ei siihen paljon mun mielipiteet auta eikä se, että mä yritän selittää omien lasteni olevan aivan yhtä tärkeitä kuin veljeni isovanhemmille.
[/quote]
Vaikka teillä ei osteta lapsille omaa tietokonetta, et voi sitä veljen lapsilta kieltää.