Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ja raha - kertokaas mulle
22.02.2013 |
Ensiksi tausta tietoa:
Olemme nuoria, kyllä, joten nyt sitä ei tarvitse erikseen todeta tai arvuutella. Kyse on siis meidän vanhemmistamme. Olemme sisarukset, molemmat päälle 20.
Toinen sisaruksista on opiskelija, sinkku, käy juhlimassa pari kertaa kuukaudessa, laitattaa hiuksiaan pari kertaa kuukaudessa, ostaa vaatteita joka kuukausi ja muutenkin elää itselleen, tietysti. Rahat on aina loppu jo puolesta kuusta mutta se ei haittaa koska vanhemmilta voi pyytää ruokarahaa jos tarvitsee.
Toinen sisarus on äitiyslomalla, naimisissa (mies opiskelija), ei käytä rahaa muuhun kuin ruokaan, vaippoihin ja laskuihin. Rahat pysyy tiukalla budjetoinnilla koossa mutta joskus, se ei riitä ja tulee tilanteita jossa rahaa on vain hiluja ja viikonlopun yli pitäisi päästä. Ei hätää koska vanhemmat sanoo että aina voi heiltä pyytää apuja.
No tällä viikolla sitten sisarukset juttelivat ja toinen kertoi jo alkukuusta että rahat on ihan loppu ja pyysi sisarukseltaan esim bensarahaa. Nyt kuitenkin kertoi käyneensä isolla kauppareissulla ja alkossakin. Kotiäiti kysäisee että etkös ollut ihan PA? No juu mutta isä antoi n. 300 e ruokarahaa ja bensaa tankillisen.
No kotiäiti-siskolla on sitten rahat myös tässä kuussa tiukilla ja ajattelee (ehkä itsekkäästi) että jos isä noin anteliaalla päällä on, ehkä minullekin liikenisi, jotta päästäis seuraavaan palkkapäivään asti.
No soittamaan vanhemmille ja kysymään onnistuisko. Kysellään mihin tarvitset, ruokaan vai laskuihin. Sisko vastaa että ruokaan, puskurirahoiksi.
Lopputuloksena on että vanhemmat vievät siskon kauppaan ja ostavat tälle pari ruokakassillista hänen valitsemiaan ruokia. Sisko on kiitollinen ja tyytyväinen.
Kysymys kuitenkin nousee: miksi näin erilainen kohtelu? Kumpikin on ihan reilua, siitä ei ole kyse, ei vanhemmilla ole mikään velvollisuus edes tällaiseen apuun. Epäilevätkö vanhemmat että sisko käyttäisi rahat itseensä jos rahaa saisi? Ajatuksia? Missä tilanteessa itse tekisit näin? Tai mitä ajattelisit jos olisit jompikumpi sisaruksista?
Kommentit (26)
Ompa täällä hiljasta. Ennen ku teki alotuksen tänne niin siihen joko vastattiin heti tai se hilpas alle kahden minuutin jo sivu 2:sen puolelle..
Kunhan huomion
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kotiäidin olisi pitänyt ajatella jo ennen huollettavien tekoa sitä, että pärjää ilman moisia mietteitä. Olen itsekin ollut tiukilla ja en enää tekisi lasta sellaiseen tilanteeseen.
Tilanne on sikäli erilainen, että toinen sisaruksista on sinkku ja toinen naimisissa. Sinkulle annettavista rahoista voidaan olla varmoja, että ne menee sinkun hyväksi, siellä ei ole muita jakamassa saalista. Naimisissa olevasta sisaruksesta taas herää kysymys, mikä on miehen rooli perheen elatuksessa ja missä määrin miehen vanhemmat osallistuvat nuoren perheen tukemiseen.
Mikä on naimisissa olevan sisaruksen tilanne opintojen suhteen? Eikö hän opiskele ollenkaan ja pyri elämässä eteenpäin? Miksi on pitänyt mennä naimisiin ja niin nuorena - ja vielä saattaa lapsi tuohon kuvioon? Tällaisia kysymyksiä minulla vanhempana heräisi. Toisaalta olisin tarkka, että tukisin molempia lapsia yhtä lailla ja pitäisin tarkkaa lukua käytetyistä summista. Kätevin tapa tukea olisi hankkia molemmille maksukortit, joilla voisi ostaa esim. ruokaa ja päivittäistavaroita. Korttitilille voisi laittaa aina tietyn summan kuukaudessa.
Itse miellän naimisiinmenon sellaiseksi rajapyykiksi, että sen jälkeen ei enää mennä isin kukkarolle. Ja kun lapsikin on jo kuvioissa, antaisin itse rahalahjat mieluummin sille lapsenlapselle kuin omalle lapselle. Lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia jälkikasvunsa elatuksesta. Isovanhemmat taas voivat miettiä jo eteenpäin tulevia perintöveroja ja niitä silmälläpitäen siirtää omaisuutta lapsenlapsen nimiin.
No tuo kenellä on lapsia ja mies niin on selkeästi osoittanu, että osaa huolehtia itsestään ja muista. Tolle hulivilille annetaan rahaa koska se ei osaa. Miksi joku tekisi lapsia jos ei pystyisi rahallisesti niistä huolehtimaan. En oikeen ymmärrä, että ruinaa rahaa vanhemmiltaan jos on valmis saamaan lapsia. Tosin tuo kiukutteleva asenne kyllä kertoo, että ei ehkä oo valmis tollasiin perhejuttuihin. Kyllä sitä omillaan pitäisi pystyä toimeentulemaan. Halveksin kaikkia perheellisiä rahanruinaajia, keskenkasvuisia kakaroita, jotka ovat haukanneet liian suuren palan. Ehkä vanhemmat sakottavat tyhmyydestä.
Kyllä sen sinkunkin pitäisi itse pärjätä ihan kuin perheellisenkin. Tietysti erilainen kohtelu loukkaa. Ehkä varovasti tiedustelisin syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:28"]
Mielestäni kotiäidin olisi pitänyt ajatella jo ennen huollettavien tekoa sitä, että pärjää ilman moisia mietteitä. Olen itsekin ollut tiukilla ja en enää tekisi lasta sellaiseen tilanteeseen.
[/quote]
Kotiäiti sisko antoi kyllä ymmärtää ettei yleensä mitään pyydä vaikka aina sanotaan että pyytää saat. Ehkä pieni ahneus nosti päätään kun sisarensa kertoi rahoistaan ja rahankäytöstään.. Tuskimpa enää pyytääkään kun tuntui harmittavan muutenkin koko asia. Heillä on siis yksi lapsi jos en maininnut.
Tuntuu kyllä olevan ihan tarpeeksi näitä joilla tuilla roikutaan mutta tehtiin kuitenkin x määrä lapsia, heillä kuitenkin mies valmistuu pian ja äitikin menee ilmeisesti takaisin töihin kunhan äitiysloma loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on noin. Toinen lapsi on opiskeleva sinkku, edelleen osa meidän perhettä, vaikka muualla asuukin. Toinen on perheellinen pienen lapsen äiti, jolla on siis jo oma perheensä, omat vastuunsa ihan eri tavalla kuin sillä sinkulla.
Minusta perheen perustaminen merkitsee sitä, että on kypsä ottamaan vastaan vanhemmuuden. Siksi pitää pärjätä omillaan, koska on sen lapsen vapaaehtoisesti tehnyt eikä meidän vanhempien pakottamana. Omaa lastaan voi elättää, mutta oman lapsen saatua lapsen siirtyy se elättäminen seuraavaan sukupolveen eikä niitä nuoria aikuisia enää tarvitse rahalla hoivata. Hehän ovat saaneet lapsen eli itselleen ja muille osoittaneet olevansa kypsiä aikuisia, jotka huolehtivat itsestään ja lapsestaan.
Sinkku on yksin ja saa ollakin vielä vähän huithapeli, koska ei ole ottanut muista vastuuta.
Mä olen sitä mieltä, että teille kummallekaan ei tarvtisisi antaa mitään. Aivan tolkuttoman törkeää ja tyhmää ruinata rahaa vanhemmiltaan.
Mun veli on saanut tooooosi paljon rahallista apua vanhemmiltani ja mä varmaan 1/10 ostan siitä. Ja tuohon lasketaan ihan kaikki lastenlasten synttärilahjoista alkaen. Mun veli on reppana, jolla elämä ei ole hallussa. Sillä verukkeella mun vanhemmat maksavat hänelle ja hänen lapsilleen kaikenlaista. Mä en edes ole koskaan pyytänyt, mutta surrut kovin, kun omat lapseni ovat huomanneet olevansa isovanhempien silmissä arvottomampia kuin veljeni lapset.Mä en välitä vanhempieni rahoista, mutta kyllä vituttaa, kun omat lapseni huomaavat eriarvoisuuden eivätkä ymmärrä miksi toiset saavat viettää enemmän aikaa isovanhempien kanssa ja heille ostetaan kaikkea kännyköistä pyöriin. Toisaalta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos mun vanhemmat pyytävät mun isompia lapsia heille tekemään jotain "työtä", niin nuo eivät halua lähteä. Enkä todellakaan pakota, koska jos mun vanhemmat eivät kohtele mun lapsia tasapuolisesti, niin ei heidän siellä tarvitse käydäkään JOS eivät halua.
Mutta yleensä se heikompi ja vanhempien mielestä parempi saa enemmän rahaa ja se kenelle he antavat rahaa, on aivan heidän päätettävissään ja siitä on aivan turha vetää herneitä nenäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:42"]
Mä olen sitä mieltä, että teille kummallekaan ei tarvtisisi antaa mitään. Aivan tolkuttoman törkeää ja tyhmää ruinata rahaa vanhemmiltaan.
Mun veli on saanut tooooosi paljon rahallista apua vanhemmiltani ja mä varmaan 1/10 ostan siitä. Ja tuohon lasketaan ihan kaikki lastenlasten synttärilahjoista alkaen. Mun veli on reppana, jolla elämä ei ole hallussa. Sillä verukkeella mun vanhemmat maksavat hänelle ja hänen lapsilleen kaikenlaista. Mä en edes ole koskaan pyytänyt, mutta surrut kovin, kun omat lapseni ovat huomanneet olevansa isovanhempien silmissä arvottomampia kuin veljeni lapset.Mä en välitä vanhempieni rahoista, mutta kyllä vituttaa, kun omat lapseni huomaavat eriarvoisuuden eivätkä ymmärrä miksi toiset saavat viettää enemmän aikaa isovanhempien kanssa ja heille ostetaan kaikkea kännyköistä pyöriin. Toisaalta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos mun vanhemmat pyytävät mun isompia lapsia heille tekemään jotain "työtä", niin nuo eivät halua lähteä. Enkä todellakaan pakota, koska jos mun vanhemmat eivät kohtele mun lapsia tasapuolisesti, niin ei heidän siellä tarvitse käydäkään JOS eivät halua.
Mutta yleensä se heikompi ja vanhempien mielestä parempi saa enemmän rahaa ja se kenelle he antavat rahaa, on aivan heidän päätettävissään ja siitä on aivan turha vetää herneitä nenäänsä.
[/quote]
Sanot että mitään eivät ansaitsisi ja tolkuttoman törkeää joo, ja silti paistaa kilsan päähän miten itseäsi harmittaa se raha mitä toinen saa ja itse ei. Etkö voisi irtaannuttaa itsesi siinä tapauksessa myös omasta katkeruudestasi jos kerran rahaa ei saisi pyytää? Olla huomioimatta mitä veljesi saa?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:42"]
Mä olen sitä mieltä, että teille kummallekaan ei tarvtisisi antaa mitään. Aivan tolkuttoman törkeää ja tyhmää ruinata rahaa vanhemmiltaan.
Mun veli on saanut tooooosi paljon rahallista apua vanhemmiltani ja mä varmaan 1/10 ostan siitä. Ja tuohon lasketaan ihan kaikki lastenlasten synttärilahjoista alkaen. Mun veli on reppana, jolla elämä ei ole hallussa. Sillä verukkeella mun vanhemmat maksavat hänelle ja hänen lapsilleen kaikenlaista. Mä en edes ole koskaan pyytänyt, mutta surrut kovin, kun omat lapseni ovat huomanneet olevansa isovanhempien silmissä arvottomampia kuin veljeni lapset.Mä en välitä vanhempieni rahoista, mutta kyllä vituttaa, kun omat lapseni huomaavat eriarvoisuuden eivätkä ymmärrä miksi toiset saavat viettää enemmän aikaa isovanhempien kanssa ja heille ostetaan kaikkea kännyköistä pyöriin. Toisaalta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos mun vanhemmat pyytävät mun isompia lapsia heille tekemään jotain "työtä", niin nuo eivät halua lähteä. Enkä todellakaan pakota, koska jos mun vanhemmat eivät kohtele mun lapsia tasapuolisesti, niin ei heidän siellä tarvitse käydäkään JOS eivät halua.
Mutta yleensä se heikompi ja vanhempien mielestä parempi saa enemmän rahaa ja se kenelle he antavat rahaa, on aivan heidän päätettävissään ja siitä on aivan turha vetää herneitä nenäänsä.
[/quote]
Mistä sun lapset tietää, millä rahalla serkkujen kännykät on ostettu? Ei meillä ainakaan 7v osaa kertoa, kuka sen kännykän oikeasti maksoi. Äiti oli kaupassa mukana sitä ostamassa, joten äitikö oli maksaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän mä huomioikaan mitä veljeni saa. Mutta kun vanhempani juttelevat meillä kahvipöydässä, kun ostivat taas veljelle uuden pesukoneen, keväällä uuden pyörät, jouluksi uudet kattilat ja lapsenlapsille 80 % lahjoista jne. Väkisinkin joutuu kuulemaan mitä ostavat. Enkä mä ole katkera, mä pärjään tosi hyvin ihan ilman mun vanhempien rahojakin ja niillä mun vanhempien rahoilla taataan parempi elämä mun veljen lapsille, heitä mä rakastan. Mua risoo tässä juttu vain se, että omat lapseni huomaavat eriarvoisuuden. Sitä ei edes yritetä peittää. Eikä se auta, että mä pystyn ostamaan omille lapsilleni kaiken mitä haluavat ja tarvitsevat, kun tehdään selväksi, että he ovat niitä "huonompia lapsenlapsia".
11 vastaa 13. Ihan mun äiti itse kertoo sen mulle ja lapsille, että hän osti "Villelle" kännykän. Ja monesti pyytävät mun apua esim. joululahjaostoksille, kun mulla on samanikäisiä lapsia kuin veljelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:42"]
Mä olen sitä mieltä, että teille kummallekaan ei tarvtisisi antaa mitään. Aivan tolkuttoman törkeää ja tyhmää ruinata rahaa vanhemmiltaan.
Mun veli on saanut tooooosi paljon rahallista apua vanhemmiltani ja mä varmaan 1/10 ostan siitä. Ja tuohon lasketaan ihan kaikki lastenlasten synttärilahjoista alkaen. Mun veli on reppana, jolla elämä ei ole hallussa. Sillä verukkeella mun vanhemmat maksavat hänelle ja hänen lapsilleen kaikenlaista. Mä en edes ole koskaan pyytänyt, mutta surrut kovin, kun omat lapseni ovat huomanneet olevansa isovanhempien silmissä arvottomampia kuin veljeni lapset.Mä en välitä vanhempieni rahoista, mutta kyllä vituttaa, kun omat lapseni huomaavat eriarvoisuuden eivätkä ymmärrä miksi toiset saavat viettää enemmän aikaa isovanhempien kanssa ja heille ostetaan kaikkea kännyköistä pyöriin. Toisaalta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos mun vanhemmat pyytävät mun isompia lapsia heille tekemään jotain "työtä", niin nuo eivät halua lähteä. Enkä todellakaan pakota, koska jos mun vanhemmat eivät kohtele mun lapsia tasapuolisesti, niin ei heidän siellä tarvitse käydäkään JOS eivät halua.
Mutta yleensä se heikompi ja vanhempien mielestä parempi saa enemmän rahaa ja se kenelle he antavat rahaa, on aivan heidän päätettävissään ja siitä on aivan turha vetää herneitä nenäänsä.
[/quote]
Juu ne lapsethan siitä epäoikeudenmukaisuudesta ovat närkästyneet...
Lopeta lapsiesi selän takansa piileskely ja myönnä, että SINUA se harmittaa. Jos se ei harmittaisi sinua, niin miksi sen pitäisi harmittaa lapsiasi? Ehkä he ajattelevat samoin kuin sinä?
Omat vanhempani ovat aina suosineet siskoani mutta toisaalta olen saanut heiltä rahaa aina kun olen tarvinnut. Toisaalta sitten taas sanovat, että rahat ovat perinnöstä pois mutta sopii mulle. Yhden asunnon voin ottaa ja ehkä kesämökin. Ne riittää mulle.
No voi helvetti! Jos mua niin paljon harmittaisi se, että vanhempani antavat rahaa veljelleni, niin miksi ihmeessä mä en pyydä heiltä sitä? Miksi? Kertokaa se, kun olette niin varmoja, että mä olen niin katkera ja närkästynyt asiasta?
Mun nuorin on 10 v. ja kyllä sen ikäinen jo huomaa epätasapuolisuuden. Jos toinen saa kännykän isovanhemmilta sen takia, kun kaikilla muillakin luokkakavereilla on, niin miksi ihmeessä toinen lapsenlapsi ei saa? Meillä ei periaatteestakaan osteta omaa tietokonetta 10 vuotiaalle, vaikka kuinka hän haluaisi. Silti isovanhemmat ostavat serkulle sellaisen ja siihenkin joku omituinen syy. Ja kun tuota on jatkunut koko lasten elämän, niin ei siihen paljon mun mielipiteet auta eikä se, että mä yritän selittää omien lasteni olevan aivan yhtä tärkeitä kuin veljeni isovanhemmille.
Ei ole vaikea arvata, kumpi sisaruksista on aloittaja.
Monilla vanhemmilla on ajatuksena kouluttaa lapsensa. Sillä perusteella annetaan opiskelevalle lapselle tukea. Miten kotiäidin opiskeluaika sujui?
Voisi myös olettaa, että opiskelijalle annettu raha menee täysin hänen omaan käyttöön, mutta meneeköhän osa kotiäidin rahoista (ei-niin-mieleiselle) vävylle?
Miksi te epäoikeudenmukaista kohtelua saavat ette kysy asiaa ihan suoraan omilta vanhemmiltanne? Itse äitinä joudun selittämään asiaa vähän väliä. Siksi annan hyvän neuvon muille vanhemmille: pitäkää tallessa tiedot siitä, minkä verran annatte tukea opiskelevalle lapsellenne vuonna 2013, jotta voitte tukea täsmälleen samoin vuosina 2017 ja 2023 opiskelevia lapsianne.
Tuossahan kerrottiin, että naimisissa oleva sisarus on _äitiyslomalla_. Missään ei sanota, että hän ei olisi opiskellut/ opiskele tai että olisi hankkinut lapsia tolkuttoman nuorena (20+ iässä äitiyslomalle jääminen ei ole mitenkään ihmeellistä).
t. äitiyslomaileva yliopisto-opiskelija, joka pystyy valmistumisen jälkeen keskittymään paremmin työhön ja uraan, kun ei tarvitse enää olla miettimässä sopivaa ajankohtaa äitiyslomille
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:32"]
Tilanne on sikäli erilainen, että toinen sisaruksista on sinkku ja toinen naimisissa. Sinkulle annettavista rahoista voidaan olla varmoja, että ne menee sinkun hyväksi, siellä ei ole muita jakamassa saalista. Naimisissa olevasta sisaruksesta taas herää kysymys, mikä on miehen rooli perheen elatuksessa ja missä määrin miehen vanhemmat osallistuvat nuoren perheen tukemiseen.
Mikä on naimisissa olevan sisaruksen tilanne opintojen suhteen? Eikö hän opiskele ollenkaan ja pyri elämässä eteenpäin? Miksi on pitänyt mennä naimisiin ja niin nuorena - ja vielä saattaa lapsi tuohon kuvioon? Tällaisia kysymyksiä minulla vanhempana heräisi. Toisaalta olisin tarkka, että tukisin molempia lapsia yhtä lailla ja pitäisin tarkkaa lukua käytetyistä summista. Kätevin tapa tukea olisi hankkia molemmille maksukortit, joilla voisi ostaa esim. ruokaa ja päivittäistavaroita. Korttitilille voisi laittaa aina tietyn summan kuukaudessa.
Itse miellän naimisiinmenon sellaiseksi rajapyykiksi, että sen jälkeen ei enää mennä isin kukkarolle. Ja kun lapsikin on jo kuvioissa, antaisin itse rahalahjat mieluummin sille lapsenlapselle kuin omalle lapselle. Lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia jälkikasvunsa elatuksesta. Isovanhemmat taas voivat miettiä jo eteenpäin tulevia perintöveroja ja niitä silmälläpitäen siirtää omaisuutta lapsenlapsen nimiin.
[/quote]
Toista sisaruksista kohdellaan vielä lapsena ja toista aikuisena koska tämä naimisissa ja lapsikin. Vaikkei heillä ikäeroa välttämättä paljon niin elintilanteesta johtuen kohtelu erilaista. Saiko toinen sisaruksista kun hän oli opiskelija vai menikö nuorena naimisiin? Auttaako vanhemmat toista sisarusta ostamalla lapselle tarpeellista/mieluista tavaraa?
Meidän vanhemmat antoivat opiskeluaikoina tosi niukasti rahaa. Ei toivoakaan satasista ja korkeintaan vuokraan sai jokus apua kun rahat ihan loppu. Perusteluna oli että menee kuitenkin rahat joutavuuksiin. Jos niitä halusi niin oli itse kustannettava. Sitten kaikki muuttui kun saimme molemmat lapsia suht samoihin aikoihin. Nyt isovanhemmat ostaisivat vaikka mitä. Pitää oikeasti välillä kieltää kun selvästi höpsähtäneitä lapsenlapsien vuoksi.
En ymmärrä miksi 20+ ikäisen sinkunkaan biletystä ja kulutusjuhlia pitäisi vanhempien tukea yhtään sen enempää kuin perheellisen samanikäisen.. Mikä ihmeen logiikka siinä oikein on (?)
Minusta ei ole järkyttävää ja tuomittavaa, jos joskus harvakseltaan joutuukin pyytäämään vanhemmilta rahallista apua silloin kun kyseessä on ohimenevä taloudellisesti tiukka tilanne, joka ei johdu tolkuttomasta shoppailusta tms. Olemme mekin yli kolmekymppiset joutuneet niin tekemään silloin kun samaan aikaan talostamme löytyi piilevä kosteusvaurio (vakuutus ei korvaa ja käräjille mentiin) ja mies menetti työpaikkansa.
Ompa täällä hiljasta. Ennen ku teki alotuksen tänne niin siihen joko vastattiin heti tai se hilpas alle kahden minuutin jo sivu 2:sen puolelle..
Kunhan huomion
AP