opo usuttaa huonomenestyksistä poikaa lukioon

Ei ole mitään järkeä mennä lukioon jos lukuhommat ei oikeasti kiinnosta. Kyllä lukiosta nyt läpi pääsee tyhmempi / laiskempikin, mutta sillä todistuksella ei pääse yhtään minnekään.

3- 4 vuotta "päivähoidossa" lukiossa ei ole yhtään mitään järkeä. Amiksesta saa sentään ammatin ja jos sitten tuntuu että ko. ammatti ei ole oikea, niin opiskelee toisen ammatin.

AMK:ssa kylläkin vaikuttaa juuri ne lukion paperit eikä se pääsykoe. Tai siis siihen, että pääsisi edes sinne pääsykokeisiin asti!

T: se jolla oli 7,6 lukion keskiarvo. Ja 2 x C (äidinkieli ja englanti)

Hain valehtelematta varmaan 20 eri AMK:hon enkä päässyt edes pääsykokeisiin MIHINKÄÄN eka vuonna lukion jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:21"]

 Esimerkiksi putkimiehet ovat todella aliarvostettu koulutus.

[/quote]Ehkä vähän vanhaa tietoa. Kun itse opiskelin 80-luvun lopussa niin LVI-linjalle pääsivät kaikki halukkaat, eikä ryhmää saatu koskaan edes täyteen. Nyt niilla jannuilla on kaikilla omat firmat ja ajelevat SLE-mersuilla.

mistähän tämä harhakuva on peräisin, talotekniikkahan (lvi-ala) on vaikeimpia päästä sisään, mitä ammattikouluissa nykyään on! Ei ollenkaan aliarvostettu koulutus!

[/quote]

entä kymppiluokka? Jos poika saisi siellä numerot nousemaan?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:34"]Itse asiassa huono lukiotodistus ei haittaa juuri mitenkään jatko-opintoihin pääsemisessä, sillä sekä korkoeakouluihin että ammattikorkeakouluihin haetaan lähinnä pääsykokeilla. Ei se huono todistus sillän paina missään.[/quote] Kyllähän juttu on näin että huonolla lukiotoikkarilla ei todellakaan pääse mihinkään tai ainakin valinnanvara kutistuu olemattomiin.

Moneen yliopistoon pitää huvän toikkarin lisäksi onnistua vielä pääsykokeessakin että pääsee opiskelemaan.

On suorastaan järkyttävää lukea miten VÄHÄN USKOT OMAN POIKASI KYKYIHIN!!!

Oletko koskaan kuullut, että tsemppaamisella on ihmeellinen vaikutus ihmisen psykeen? Onnistumisen kokemukset tuovat lisää itseluottamusta :) SINUN TEHTÄVÄ ÄITINÄ EI OLE LANNISTAA VAAN TUKEA!! Anna pojan valita aivan itse opiskelupaikkansa!

Ei ole tullut mieleen hakea esim yliopistoon avoimessa kiintiössä jatko-opiskelemaan?

Ei silloin millään yo-todistuksilla ole mitään väliä! Itse tunnen erittäin hyvin ihmisen joka kävi lukion 5:ssä vuodessa, kirjoitta yo-kokeissa A:n suoran jonka jälkeen haki opiskelemaan oikeustieteelliseen. Oikeustieteellisestä sitten valmistui juristiksi alle keskimäääräisessä ajassa erittäin hyvin arvosanoin!!

Lukio on yleissivistävä ja jatko-opinnoissa on se hyvä puoli, että saa valita oman kiinnostuksen kohteen ja aineen aivan itse.. Lukiossa esim joku fysiikka ja matemaattiset aineet eivät kiinnostaneet minua yhtään, mutta lakki on päässä ja yliopistossa ollaan! En kirjoittanut hyviä arvosanoja.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:41"]

AMK:ssa kylläkin vaikuttaa juuri ne lukion paperit eikä se pääsykoe. Tai siis siihen, että pääsisi edes sinne pääsykokeisiin asti!

T: se jolla oli 7,6 lukion keskiarvo. Ja 2 x C (äidinkieli ja englanti)

Hain valehtelematta varmaan 20 eri AMK:hon enkä päässyt edes pääsykokeisiin MIHINKÄÄN eka vuonna lukion jälkeen.

[/quote]

Jaa, mulla oli 7,4 lukion keskiarvo, kirjoitin c,c,m,m, pääsin pääsykokeisiin TAMKiin sairaanhoitajapuolelle, ensihoitajapuolelle ja fysioterapiapuolelle, ja sinä vuonna ainakin TAMkissa puhuttiin kovaan ääneen että hakijoita on enemmän kun koskaan. Pärjäsin pääsykokeissa hyvin, pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ammattikoulujen puolelta pääsin samana vuonna opiskelemaan lähihoitajaksi ja puutarhuriksi mutten mennyt kun ne oli vaan varavaihtoehtoja.

En siis ihan osta tuota, että 7,6 keskiarvolla olet yrittänyt 20 paikkaan etkä mihinkään päässyt.

Minä hain 7,6 keskiarvolla Turkuun mm. juurikin fysioterapiapuolelle, tradenomiksi jne. Mihinkään en todellakaan päässyt!!!

Vasta seuraavana vuonna, kun olin kerännyt vuoden työkokemusta pääsin pääsykokeisiin, mutta en silti sisälle asti (ne yhteispisteet vaikutti siinäkin)

Tästä on aikaa jo 15 vuotta...

Entä mitä poika ITSE haluaa? Onko mitään harrastusta tai kiinnostuksen kohteita, joista voisi ajatella ammattia?

Minä näen kuitenkin niin, että parempi mennä lukioon, jos ei tiedä mihin hakeutua tai tuntee epävarmaksi. Itse en oikein tiennyt, menin sitten sinne lähihoitajakoulutukseen ja elämäni typerin päätös!

Jos olisin ollut vähän  vanhempi, olisin luultavasti tajunnut, että tällä alalla ei ole palkkaa, eikä arvostusta. Varoittakaa siis oikeasti lapsianne, jotka sinne aikovat.

Nyt sitten 35-vuotiaana suoritan lukio-opintoja ja aion hakeutua jatkokoulutukseen, mutta nyt alkoi pelottaa, pääsenkö mihinkään. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:42"]

Onko peruskoulun opoilla mitään moraalista vastuuta siitä, miten heidän oppilaidensa peruskoulun jälkeen käy? Käytännöllistä vastuutahan ei ole, sen kyllä tiedän, mutta edes moraalista?

Meidän poikaa peruskoulun opo usuttaa lukioon jonkun sellaisen puheen peruteella, mitä poika on joskus edellisinä vuosina mutissut, että hän haluaisi lukioon. Tilanne on kuitenkin oikeasti se, että ei hänen numeroillaan sinne pääse ja jos pääsisikin, ei pärjäisi kuitenkaan. Kielet on huonoja, vitosta ja kutosta - ei niillä numeroilla lukioon mennä.

Mutta jos poika nyt panee sen lukion opon usuttamana ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi, sen ensimmäisen valinnan lisäpisteet tuhraantuu siihen, eikä ehkä enää pääse edes sinne amislinjalle. Tai jos nyt sattuisi käymään niin, että saisi numeronsa nousemaan ja juuri pääsisi lukioon, niin ei siellä tuolla pohjalla pärjää kuitenkaan. Sit keskeyttää ja on pulassa ja syrjäytyy. Uuden paikan saaminen tulee tulevaisuudessa olemaan paljon hankalampaa.

Oon tätä yrittänyt pojalle puhua, mutta se ei usko, koska opo on muka väittänyt, että lukio on ihan mahdollinen ratkaisu vielä.

Mikä oikeasti on opojen vastuu? Saako nuoren elämän noin pilata, ennen kuin pääsee alkmaankaan?

[/quote]

Lukio on yleissivistävä koulu joka tulisi sisällyttää oppivelvollisuuteen jo ihan periytyvän eriarvoisuudenkin johdosta, peukku opolle. Elämässä on tuon ikäisellä aikaa ja asioilla on tapana järjestyä kun säilyttää positiivisen mielen. Opettele kunnioittamaan myös lapsesi mielipidettä jos on lukioon menosta haaveillut.

Jos poika itse haluaa lukioon, niin älä ap ihmeessä lannista! 

Minäkin olin niitä tapauksia, joista kukaan ei uskonut että pärjäisin lulkiossa - paitsi minä itse. Opokin puhui kuinka ammattikoulussa on kivoja linjoja kuten vaikka laitoshuoltaja tai kampaaja, ja että niitä voisi harkita. Todistukseni keskiarvo ei ollut seiskaakaan eikä minua ollut yläasteella koulu kiinnostanut pätkän vertaa. Vain pojat ja kaupungilla illat roikkuminen. Myös omat vanhempani uskoivat että olen tyhmä, sellainen jolla ei ole "lukupäätä". Minuun kaikkien inttäminen siitä miten en pärjää, aiheutti sen että menin kiusallaankin lukioon ja päätin näyttää niille kaikille. 

Selvisin lukiossa varsin hyvin, kielet oli kyllä alkuun kyllä vaikeita koska tosiaan en ollut yläasteella opiskellut käytännössä ollenkaan. Lopulta todistukseni keskiarvo oli kuitenkin jotain 8,3 muistaakseni ja kirjoitin 5 Laudaturia kirjoituksissa. Ruotsista tuli vain C. Lukion jälkeen menin teknilliseen korkeakouluun ja sieltä valmistuin ihan normaaliajassa DI:ksi. Siellä tuntui opiskelu jo varsin helpolta, kun lukiossa olin päässyt opiskelu-työnteon makuun kunnolla eikä enää vaivannut yläasteajan lorvikatarri ja haluttomuus koulunkäyntiin. Olen kyllä tosi tyytyväinen etten uskonut minua lannistamaan pyrkineitä vanhempiani tai opoa, ja nostan nyt kuukausittain 4200 euron palkkaa jonkun laitoshuoltajan alle parin tonnin sijaan...