Miksi joku oppii vieraan kielen aksentin ja joku toinen ei?

Musikaalisuus, kielellinen lahjakkuus. Minä imen aksentit ja murteet. Mies nauraa että muutun turkulaiseksi aina Salon kohdalla. Esikoiseni oppii kieliä myös helposti, mutta kuopukseni ei.

Ei liity aina musikaalisuuteenkaan. Eräs kaverini puhuu natiivejakin hämäävällä aksentilla useampaa kieltä, eikä todellakaan ole musikaalinen (itse sanonut) Se on joku lahja. 

Liittynee sävelkorvaan, pystyy erottamaan erilaiset äänteet ja muodostamaan itse identtisen. Hyvällä ääntämisellä pystyy tosiaan huijaamaan itselleen todellisuutta paremman kielitaidon...

Pitää vaan tarkkaavaisesti seurata, miten natiivit ääntää kunkin sanan tai fraasin. Ja pitää olla niin paljon kapasiteettia ja kiinnostusta asiaa kohtaan, että se kuultu tallentuu muistiin. Sieltä muistista sitä sitten noukitaan käyttöön ja sovelletaan vastaaviin tapauksiin. Niinhän lapsikin oppii kielen.

Toki sitä vieläkin huomaa esim. ääninauhalta, että joitakin nyansseja menee pieleen. Esim. yhdysvaltalainen kaveri vinoili hiljattain sanan ”food” lausumisesta liiaksi ”fuud” vaikka pitäisi lausua pikemminkin ”fyuud”.

Tyttäreni osaa ääntää tosi hyvin kieliä, ei ole musikaalinen. Itse olen oppinut hyvin kieliä kieliopillisesti. Kandikin yliopistosta. Ääntää en vain osaa. Puhun tankeroenkkua jne.