Lue keskustelun säännöt.
Hesaan muutto edessä ja haluan opetella kunnon hesalaiseksi jo etukäteen. Eli?
Olen kolmekymppinen mies Etelä-Savosta ja ihailen hesalaisia. Siisti puhetyyli yms.
Kommentit (1108)
Muista aina kännykkä mukaan. Silloin ei tarvitse puhua vierustoverille . Pappa Larusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että tule omana itsenäsi, älä yritä olla "hesalainen" tai mitään muutakaan mitä et ole, koska ajan kuluessa muokkaudut väistämättä. Kerronpa tässä hauskan tarinan : muutin Helsinkiin Riihimäeltä 40 v sitten parikymppisenä ja minulle tuli lievänä järkytyksenä kommentti tapaamaltani syntyperäiseltä helsinkiläismieheltä : "Kuinka suuri junttikompleksi sulla on? ". Olin että "Täh, pitäiskö mulla olla joku junttikompleksi ??!!" Jaksaa huvittaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Muista lenkkareissa Ei pidetä sukkia. Ei edes pakkasella. Ei tarvitse etsiä pareja kiireessä. Terv . Tölikän mummo, ilman sukkia.
Käytetään sukkia. Nykyään jo pitkävartisia ja ne matalat sukat on jo pois muodista. Tölikan mummo on jäänyt vähän ajastaan jälkeen.
Ei tarvitse enää opetella mitään. Yli puolet on maalta. 50 % ei enää osaa kävellä oikealla puolella jalkakäytävää tai pyörätietä. Kaikki on täyttä kaaosta. Nuoremmat sukupolvet ovat tähän jo tottuneet, eikä paluuta Helsinkiläiseen käyttäytymismalliin enää ole. Muualtamuuttaneena voit lisäksi saada paljon ystäviä piireistä, joissa haukutaan ja syrjitään paljasjalkaisia kaupunkilaisia.
Eli Ap kyllä tämä on sinun kaupunki, jossa alkuperäisasukkailla ei ole enää mitään vaikutusvaltaa.
Itse muutin Etelä-Savosta tänne Helsinkiin kymmenisen vuotta sitten. Tiesin jo etukäteen rullaportassäännöt enkä ole koskaan puhunut kunnollista leveää savonmurretta. Hesaria olin lukenut ja Helsingissä vieraillut lapsesta asti, joten osasin jo muuttaessa näitä perusjuttuja.
Ensimmäisen vuoden ajan olin aika Liisa Ihmemaassa: Liityin jokaisen järjestön kuukausilahjoittajaksi, kuuntelin jokaista randomsössöttäjää, en tiennyt mikä on Kurvi ja häpesin savolaista nuottiani. Yritin integroitua etsimällä ystäviä jostain baarista, mutta kaikilla olikin omat kaverit eikä mitään tarvetta uusille.
Sitten menin kouluun ja löysin kavereita ja miehen, joka sattui olemaan ihan paljasjalkainen. Nykyään olen täysin integroitunut. Siitä huolimatta pyöräilen hiihtohousuissa ja huomioliiveissä liikennesääntöjä noudattaen ja kävelijöille tilaa antaen. Annoin juuri kerjäläiselle 20€ ja halasin vielä lopuksi. Olen pysähtynyt kuuntelemaan feissaria ja liittynyt sen jälkeen (uudelleen) edustamansa järjestön lahjoittajaksi. Saatan sanoa ”Hesoihin” silleen puoliläpällä. Ei ole mitään ongelmaa myöntää olevani junantuoma.
Tulin Helsinkiin, koska halusin olla vapaasti sitä mitä olen, vailla tuijotusta ja juoruilua. Ei, en ole säästynyt näiltä Helsingissäkään. Mutta mittakaava on niin erilainen: ylivoimaisesti suurinta osaa ei kiinnosta, tuijottajat saavat jäädä tuijottamaan, kun minä jatkan matkaani kohtaamatta heitä ehkä enää koskaan. Olin friikki Savossa, olen friikki Helsingissä, mutta täällä satojen tuhansien friikkien ja tavisten keskellä saan olla rauhassa.
Mielestäni paras neuvo Helsinkiin muuttavalle on: Elä ja anna toista elää. Kunnioita muiden omaa tilaa, muista käytöstavat. Kaikki murehtii kuitenkin lähinnä omia murheitaan niin maalla kuin kaupungissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duunissa safkaaminen eli työpaikalla syöminen on todella yleistä. Olen 22 vuoden aikana miettinyt, mikä siihen on syynä. Yksi syy on varmaan henkilöstömäärä. Henkilöstöravintoloissa on oikeasti hyvää ruokaa, usein monia kasvisvaihtoehtojakin. On varaa tehdä hyvää, kun ruokailijoita riittää. Kun olin Töölössä töissä, ravintoloita oli ainakin 10 kpl ihan heti muutaman sadan metrin säteellä kun ovesta astui ulos. Lounastarjonta oli hyvä.
Toinen syy sille, että syödään kunnon lounas, on varmaankin se, että monissa asunnoissa on aika surkeat keittiöt. Meilläkin on keittokomero-tyyppinen ratkaisu. Laskutilaa on vähän. Meille saatiin remontin yhteydessä normaalikokoinen tiskikone ja iso jääkaappi. Pieni pakastin. Lisäksi meillä on mikro, induktioliesi 4 levyllä ja uuni. Monella ei ole noinkaan hyvin asiat. Järkyttävin oli duunikaverin vasta valmistunut asunto. Siinä oli pieni tiskikone ja pakastin puuttui kokonaan, kapea pitkä jääkaappi. Jätevaunu vei järkyttävän ison tilan (6 eri lokeroa). Kuivauskaappia ei ole astioille ollenkaan. Meilläkin on hyvin vähän työtasotilaa, mutta tällä duunikaverilla on ihan uudessa asunnossa ehkä 50 cm pitkä ja 30 cm leveä taso ainoastaan. Siihen kun laittaa kahvinkeittimen ja leivät, niin eihän siinä mahdu ruokaa laittamaan. Säästöneliöt.
Pysyvien ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa. Ihmisiin on helppo tutustua, mutta suhteet jäävät helposti pinnallisiksi.
Kerroin aiemmin ulkona syömisestä Ja lounaan syömisestä töissä, siis että se on yleistä. Lounaalla onkin usein hyvät keskustelut. Pyysin joskus 5-6 vuotta sitten työkavereita kotiini syömään, kun minulla oli synttärit. Olin vasta palannut äitiyslomalta töihin ja tunsin olevani vähän vieras työpaikalla. Työkaverit tulivatkin kylään ja syömään ilomielin. Yhtään vastakutsua en saanut, vaikka ilta oli ollut hauska.
Sitten kun tuli ystävänpäivä, kutsuin taas samat työkaverit meille kotiin syömään ja juotiin vähän viiniä. Oli oikein mukava ilta sekin. Tähän päivään mennessä ei kuitenkaan kukaan muu työkaveri ole kutsunut porukkaa kotiinsa.
Olen käynyt vain yhden työkaverin luona kylässä, vaikka olen asunut täällä 22 vuotta. Yksi ystävä minulla on, ja hänkin on entinen työkaveri. Hänen kanssaan käydään salilla tai taidenäyttelyssä tai viinilasillisella. Pari kertaa on pyörähdetty Tallinnassa. Ihmiset on nykyään aika kiireisiä omissa menoissaan. Vaikea järjestää yhteistä aikaa. Onneksi lapseni ovat saaneet tiiviitä ystävyyssuhteita luotua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen dösan tuoma ja Helsingissä vakituisesti asunut jo 26 vuotta, sitä ennen oleskelin myös paljon. En ymmärrä kommentteja puhumattomuudesta tai tylyydestä, kyllä minä juttelen ja minulle jutellaan milloin missäkin! Toisaalta nautin myös siitä, että saa mennä vain ajatuksissaan. Ja joo, juoksen kyllä dösiin ja spåriin, hauskaahan se on!
Älä ikinä sano Hesa. Se on Helsinki, Stadi tai Hese.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koraani käteen ja islamia opettelemaan jos hesaan oot muuttamas
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse enää opetella mitään. Yli puolet on maalta. 50 % ei enää osaa kävellä oikealla puolella jalkakäytävää tai pyörätietä. Kaikki on täyttä kaaosta. Nuoremmat sukupolvet ovat tähän jo tottuneet, eikä paluuta Helsinkiläiseen käyttäytymismalliin enää ole. Muualtamuuttaneena voit lisäksi saada paljon ystäviä piireistä, joissa haukutaan ja syrjitään paljasjalkaisia kaupunkilaisia.
Eli Ap kyllä tämä on sinun kaupunki, jossa alkuperäisasukkailla ei ole enää mitään vaikutusvaltaa.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä, joka muutti Tampereelle kymmenen vuotta sitten, voin kertoa seuraavaa: ajattelemattomuus ja minä-minäily jalkakäytävillä, suojateillä ja pyöräteillä on yhtä yleistä helsinkiläisten ja junantuomien keskuudessa. Jotkut eivät vaan osaa, eivätkä opi.
Eikä ole mikään uusi ilmiö, johon ”nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet”.
Edes n:nen polven stadilainen ei mitenkään automaattisesti ole fiksu, toiset huomioiva ihminen. Mieti sitä ja anna upota tajuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunissa safkaaminen eli työpaikalla syöminen on todella yleistä. Olen 22 vuoden aikana miettinyt, mikä siihen on syynä. Yksi syy on varmaan henkilöstömäärä. Henkilöstöravintoloissa on oikeasti hyvää ruokaa, usein monia kasvisvaihtoehtojakin. On varaa tehdä hyvää, kun ruokailijoita riittää. Kun olin Töölössä töissä, ravintoloita oli ainakin 10 kpl ihan heti muutaman sadan metrin säteellä kun ovesta astui ulos. Lounastarjonta oli hyvä.
Toinen syy sille, että syödään kunnon lounas, on varmaankin se, että monissa asunnoissa on aika surkeat keittiöt. Meilläkin on keittokomero-tyyppinen ratkaisu. Laskutilaa on vähän. Meille saatiin remontin yhteydessä normaalikokoinen tiskikone ja iso jääkaappi. Pieni pakastin. Lisäksi meillä on mikro, induktioliesi 4 levyllä ja uuni. Monella ei ole noinkaan hyvin asiat. Järkyttävin oli duunikaverin vasta valmistunut asunto. Siinä oli pieni tiskikone ja pakastin puuttui kokonaan, kapea pitkä jääkaappi. Jätevaunu vei järkyttävän ison tilan (6 eri lokeroa). Kuivauskaappia ei ole astioille ollenkaan. Meilläkin on hyvin vähän työtasotilaa, mutta tällä duunikaverilla on ihan uudessa asunnossa ehkä 50 cm pitkä ja 30 cm leveä taso ainoastaan. Siihen kun laittaa kahvinkeittimen ja leivät, niin eihän siinä mahdu ruokaa laittamaan. Säästöneliöt.
Toi, mitä sanot keittiöistä, kyllä.
Mut miten kunnollinen lounas työpäivän aikana olisi jotenkin helsinkiläinen ilmiö? Suomalainen toki, vs monien maiden voileivät tms, jotka hotkaistaan nopsasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunissa safkaaminen eli työpaikalla syöminen on todella yleistä. Olen 22 vuoden aikana miettinyt, mikä siihen on syynä. Yksi syy on varmaan henkilöstömäärä. Henkilöstöravintoloissa on oikeasti hyvää ruokaa, usein monia kasvisvaihtoehtojakin. On varaa tehdä hyvää, kun ruokailijoita riittää. Kun olin Töölössä töissä, ravintoloita oli ainakin 10 kpl ihan heti muutaman sadan metrin säteellä kun ovesta astui ulos. Lounastarjonta oli hyvä.
Toinen syy sille, että syödään kunnon lounas, on varmaankin se, että monissa asunnoissa on aika surkeat keittiöt. Meilläkin on keittokomero-tyyppinen ratkaisu. Laskutilaa on vähän. Meille saatiin remontin yhteydessä normaalikokoinen tiskikone ja iso jääkaappi. Pieni pakastin. Lisäksi meillä on mikro, induktioliesi 4 levyllä ja uuni. Monella ei ole noinkaan hyvin asiat. Järkyttävin oli duunikaverin vasta valmistunut asunto. Siinä oli pieni tiskikone ja pakastin puuttui kokonaan, kapea pitkä jääkaappi. Jätevaunu vei järkyttävän ison tilan (6 eri lokeroa). Kuivauskaappia ei ole astioille ollenkaan. Meilläkin on hyvin vähän työtasotilaa, mutta tällä duunikaverilla on ihan uudessa asunnossa ehkä 50 cm pitkä ja 30 cm leveä taso ainoastaan. Siihen kun laittaa kahvinkeittimen ja leivät, niin eihän siinä mahdu ruokaa laittamaan. Säästöneliöt.
Toi, mitä sanot keittiöistä, kyllä.
Mut miten kunnollinen lounas työpäivän aikana olisi jotenkin helsinkiläinen ilmiö? Suomalainen toki, vs monien maiden voileivät tms, jotka hotkaistaan nopsasti.
Vähän ohis, mutta Helsingissä on eniten lounasravintoloita suhteessa väkimäärään. Jostain luin tällaisenkin tiedon. Meillä on ePassi käytössä, mikä on helppo tapa maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tulleesi skurulla, niin vaikutat vanhalta stadilaiselta.
Helsinki on mukava ja pikkuinen paikka sitten kuitenkin. Ymmärrän kokemuksesta, että voi aluksi tuntua isolta ja meno kiireiseltä, mutta hei, ei se oikeasti ole. Se täytyy sanoa, että stadin slangi on kyllä ehdottomasti yksi rumimmista suomen kielen murteista! Sitä ei kyllä monestakaa syystä kannata opetella.
Näitä ohjeita kun lukee niin tietää välttää Helsinkiin muuttoa!
-Kaikilla kauhea kiire?
-Ketään ei saa katsoa silmiin?
-Pitää koko ajan varoa ja pelätä?
-Ei saa pysähtyä missään, ei saa..., ei saa...
Eipä ole onneksi Helsinkiin mitään asiaakaan, meillä Rovaniemelllä sentään ollaan normaaleita ihmisia, ei tarvitse etukäteen käydä kursseja, että uskaltaa tänne tulla. Kaikki ovat tervetulleita ihan sellaisina kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ohjeita kun lukee niin tietää välttää Helsinkiin muuttoa!
-Kaikilla kauhea kiire?
-Ketään ei saa katsoa silmiin?
-Pitää koko ajan varoa ja pelätä?
-Ei saa pysähtyä missään, ei saa..., ei saa...
Eipä ole onneksi Helsinkiin mitään asiaakaan, meillä Rovaniemelllä sentään ollaan normaaleita ihmisia, ei tarvitse etukäteen käydä kursseja, että uskaltaa tänne tulla. Kaikki ovat tervetulleita ihan sellaisina kuin ovat.
Tuo nyt ei pidä lainkaan paikkaansa. Rovaniemi on ahdasmielinen ja suvaitsematon paikka, jossa katsotaan kieroon ja syljetään päälle, jos et ole samanlainen kuin muut.
Terv. Rovaniemellä 4 vuotta rajusti koulukiusattu ”läski”
Värjee tukkas ihan luonnottomaks ja ota tatuointi. Savosta siellä suurin osa on immeisiä. Huomoo kävelytyylistä vähäsen arastelloovat kävellessä
Älä pyöräile jalkakäytävillä. Pyörällä kuljetaan joko erikseen merkityillä pyöräteillä tai ajoradalla.
Ei pidä paikkaansa. Ne jotka polkevat pitkää työmatkaa, valitsevat usein pyöräilyhousut. Suurin osa polkee ihan tavallisissa farkuissa. Nyt talvella kun on tuulisempaa ja sataa vettä usein, ainakin meidän työpaikan pukkariin tullaan monesti goretex-housuissa. Huomiona vaan, että tuo pyöräily on monelle arjen helpottamista. Kun ei ole autopaikkoja, turha lähteä autolle etsimään parkkia. Julkinen liikenne toimii, mutta ruuhkaista on klo 6.30-9.30 välillä ja taas klo 14.30-17 välillä. Itse kyllästyin julkiseen liikenteeseen jo vuosia sitten, ei jaksa sitä masentunutta tunnelmaa ja liian täyteen ahdettuja liikennevälineitä. Jos on hyvä sää, työmatkaan kuluu pyörällä 25 min., julkisilla 35 min. Niin pro en ole, että viitsisin pyöräillä kaatosateessa tai kovassa pakkasessa. Pysähdyn usein keväällä ja kesällä kuntotelineillä välillä työmatkan varrella. Tulee monipuolisempaa liikuntaa samalla.