"Kun leikki loppuu, lelut kerätään pois"

Kyllä vähänkin asiaan perehtynyt kasvattaja tietää, että lapselle on hyvä saada jatkaa hyvää leikkiä vaikka iltapäivällä.

Tai jopa useamman päivän ajan.

Meillä pienen mausteen soppaan antaa myös poika, jolla on asperger. Jumittaa tosi herkästi viikkokausiksi johonkin leikkiin. Koita siinä nyt sit imuroida ipanan huonetta, kun se kasailee pikkulegoista herraties mitä aluksia kolme viikkoa putkeen... :D

ap

Meillä on teoriassa tällainen sääntö.

Käytännössä siivotaan motkotuksen jälkeen monen leikin lelut, kun se uusi tekeminen oli kiinnostavampaa kuin vanhan lopettaminen.

Teillä on hyvä meininki:) Itse pääsin tuohon vasta, kun lapset oli lähemmäs kymmentä, toivottavasti eivät ole traumatisoituneet.

Ihanaa, kun lapsilla on mielikuvitusta!

En oikeasti tunne montakaan ystäväperhettä, joissa lapsilla olisi noin laajat ja mielikuvituksekkaat leikit. Anna niiden sun lasten leikkiä, jooko? Ei ne ikuisesti leiki. Ja eihän tuo ole sotkua vaan LEIKKI!

Mulla oli siskon kanssa lapsena myös tuollaiset laajat leikit. Lastenhuone ei riittänyt vaan me rakennettiin ne leikit yläkerran olohuoneen lattialle. Tehtiin sellaisia isoja leikkimaailmoita, joissa seikkailut saattoi jatkua parikin viikkoa putkeen - kunnes se maailma alkoi kyllästyttää, purettiin se ja tehtiin uusi.

Äiti sanonut jälkeenpäin, että kyllä hän usein mielessään taivasteli sitä sotkua. Mutta antoi olla, kun meillä oli niin hienot leikit. Onneksi alakerrassa oli toinen olohuone, jota he sitten isän kanssa saattoi käyttää.

Ja kyllä kannatti. Meistä on siskon kanssa molemmista tullut mielikuvituksekkaita ja ideointikykyisiä, luovia ja iloisia aikuisia.

Meillä juuri keräillään legoja pois, koska hermostuin. Hermostuin siksi, koska leikki aloitettiin ja kaikki Duplot kaadettiin lattialle. Meni pari minuuttia, kun oltiin jo tonkimassa toista lelukoria toisessa leikissä.

Laitoin lapset keräämään legot pois, mutta en olisi laittanut jos leikki olisi jatkunut, vaikka kaikki on ihan levällään. Joskus nostetaan rakennelmat talteen seuraavaan päivään. Eikä valmiiseen junarataankaan aikuiset koske, saa olla huomiseen.

Mutta turha sotkeminen ainakin meillä kielletään jo pienenä.

Mua ihan nauratti miten osuvasti ap osasi kuvata lastensa leikkejä. Meillä on samanlaista, ja samaa mieltä olen kuin 6:s vastaaja, anna lasten leikkiä. Mulla oli myös isot leikit lapsena, muttei se häirinnyt meidän äitiä, ja kavereillä taas lastenhuoneet piti siivota aina ennen päiväruokaa, se oli musta ankeeta ja turhauttavaa jo silloin, koska leikit jäi aina kesken.

Mitähän on turha sotkeminen? Äitikö määrittelee mikä lasten leikissä  (ja siis myös elämässä) on turhaa ja mikä ei?  Turha syyttää peruskoulua siitä että lapset menettävät luovuutensa ja muuttuvat ahdistuneiksi suorittajiksi ja kontrollifriikeiksi jos elämässä tärkeintä on lelujen järjestys ja kontrollointi. Luovuuden perusta on kaaos, josta lapsi itse luo mitä tarvitsee. Neuroottinen siivoojaäiti tuhoaa lapsen mielikuvitusta ja mahddollisuuksia rakentaa minäkuvaansa. No, sellaiset lapset on sitten hyviä johonkin toimistoon; sisäsiistejä kontrolli-ihmisiä joiden tärkein olemassaolon muoto on ettei vahingossakaan vaan sotke mitään eikä ole haitaksi kellekään.  Kärjistän vähän, myönnän, mutta jollakin tasolla tämä vaikuttaa taatusti. Aikuisen pitäisi kunnioittaa lapsen leikkiä eikä mennä kontrolloimaan sitä. Kyllä lapsi oppii sen siivoushulludenkin sitten ihan ajallaan jos tarvis on. Lelut ovat lapselle tärkeitä symboleja, eivät vain sekasotkua niinkuin aikuiset helposti näkevät

Meillä ongelmana on tuo turha sotkeminen. Esim. rakennetaan iso rautatie ja kaadetaan lattialle kasoittain radan palasia yms. Ihan ok, mutta sitten samassa innossa kaadetaan sekaan legokorit ja muut lelukorit, vaikka näillä ei edes leikitä, ja lopputuloksena lattialla 4-5 lelukorin sisältö, jotka kaikki pitäisi lajitella takaisin koreihin. Komennan puuhaan ja ilmoitan lähteväni kauppaan ja käsken miehen vahtia siivoushommia. Kun tulen takaisin, mies kertoo, että huoneet on siivottu ja on luvannut lapsille palkkioksi jäätelöt. Annan jäätelöt ja myöhemmin kun käyn huoneissa, huomaan, että sängyn alle on työnnetty suurin osa leluista ja loput heitetty sikin sokin laatikoihin. Onko se nyt sitten siivousta?

Kiukuttaa, kun lelut tulevat oikeisiin paikkoihin ja huoneet siistiksi vain, jos itse teen koko homman. Mistään luovista leikeistä ei meillä ole kysymys vaan siitä, että on kiva penkoa korit pohjia myöten lattialle mutta ei viitsitä sitten niitä enää siivota pois.

1. Jatkuva ja kehittyvä leikki on lapselle hyvin opettavaista

2. Älkää antako lapsillenne liikaa leluja ja välillä osa leluista voi olla vaikka vintillä

3. lelukaaokseen ei ole koskaan kukaan kuollut.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 10:00"]

Meillä ongelmana on tuo turha sotkeminen. Esim. rakennetaan iso rautatie ja kaadetaan lattialle kasoittain radan palasia yms. Ihan ok, mutta sitten samassa innossa kaadetaan sekaan legokorit ja muut lelukorit, vaikka näillä ei edes leikitä, ja lopputuloksena lattialla 4-5 lelukorin sisältö, jotka kaikki pitäisi lajitella takaisin koreihin. Komennan puuhaan ja ilmoitan lähteväni kauppaan ja käsken miehen vahtia siivoushommia. Kun tulen takaisin, mies kertoo, että huoneet on siivottu ja on luvannut lapsille palkkioksi jäätelöt. Annan jäätelöt ja myöhemmin kun käyn huoneissa, huomaan, että sängyn alle on työnnetty suurin osa leluista ja loput heitetty sikin sokin laatikoihin. Onko se nyt sitten siivousta?

Kiukuttaa, kun lelut tulevat oikeisiin paikkoihin ja huoneet siistiksi vain, jos itse teen koko homman. Mistään luovista leikeistä ei meillä ole kysymys vaan siitä, että on kiva penkoa korit pohjia myöten lattialle mutta ei viitsitä sitten niitä enää siivota pois.

[/quote]

No onko tärkeää lajitella lelut? Eikös ne pärjää ihan yhtä hyvin sikinsokin?  Tiedän pari ihmistä jotka eivät saa mielenrauhaa jos lelut eivät ole suunnilleen teema-ja väri-järjestyksessä. Tulee mieleen että lajittelu on yksi lasten kehitysvaihe, aikuisella esiintyessään neuroosi.

Turha sotkeminen?!

Ostakaa lapsille liian kireä pipo, tunkekaa pehmolelut patterin taakse ja naulatkaa keinuhevoset lattiaan kiinni niin ei tule turhaa sotkua!

Parhain on karsia lelujen määrää. Kehittää muutenkin mielikuvitusta kun ei ole kaikkeen valmista tavaraa. Meillä 2 poikaa/lastenhuone ja siellä on 2 isoa sängynaluslaatikkoa leluja ja 2 kirjahyllyä joissa sitten pelit ja piirustusvälineet sekä tietty kirjat.

Isoa sotkua ei koskaan tule, mutta jos molemmat laatikot ja kirjatkin on revitty hyllystä lattialle, keräämiseen iltaisin saattaa mennä puolikin tuntia. Ei sen pidempään. En halua jatkuvasti olla nalkuttamassa lapsille siivouksesta. Vain, jos ei mahdu leikkimään, kehotan siivoamaan "tekemään tilaa leikille". Tämä on vuosien kokemuksen tulos.

2 esikoisen kanssa nalkutin ja vaadin jatkuvaa järjestystä. Olin kyllä tyhmä. Nykyään meillä kerätään lastenhuoneen lelut iltaisin tai ennen kuin lähdetään kauppaan tms. tai ennen kuin tulee vieraita. Hyvin toimii eikä tarvitse jatkuvasti tapella :)

Näin se menee meilläkin.

Leikit kehittyy ja laajenee edetessään. Saattavat jopa kestää useita päiviä.

Olen ottanut semmoisen tavan, että viikkosiivouksen tieltä pitää lelut raivat pois. Sitten saa taas jatkaa tai aloittaa uudet leikit.

Leikeille on myös rajattu tietyt paikat. Ne paikat joihin saa vapaasti rakentaa vaikka valtavan legokaupungin tai avaruusaseman. Tällä rajoittamisella pyrin lähinnä pitämään huolen siitä että huoneissa olisi myös vapaata kulkutilaa :)

Tämä toimii ihan hyvin nyt kun lapset ovat jo vähän isompia (7-9-v) ja leikit ovat loogisia ja järjettömältä tuntuvat sotkeminen on jäänyt leikeistä pois.

Mahtavia leikkejä teillä ap! Meillä miehen lapset eivät koskaan ole leikkineet mitään noin mielikuvituksellista, vaikka vanhempi on jo 5v. Olisi aivan ihanaa, että lapset oikeasti leikkisivät eivätkä vain tappelisi/juoksisi ympäri taloa ja kiljuisi.

Minä luulin ennen lapsia, aivan aidosti, että äidin hyvyys äitinä mitataan sillä, kuinka siistiä on, kuinka vähän lapsilla on leluja ja kuinka ahkerasti äiti naputtaa lapsilleen kaikesta epäjärjestyksestä. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että tämä talomme on lastenkin koti, he elävät täällä sen ainoan, ainutlaatuisen lapsuutensa, ja jos siihen kuuluu sekasotku niin sitten kuuluu. Leikki on yksi koko ihmiselämän parhaimpia asioita. Haluan, että he oppivat nauttimaan mielikuvituksestaan ja toisten ihmisten kanssa leikkimisestä, ilman että minä olen jatkuvasti taustalla määräilemässä ja kontrolloimassa.

Ei mielikuvituksekas leikki tarkoita että leluja pitäisi olla vuorittain lattioilla. Ei todellakaan. 

Meillä lelut siivotaan pääsääntöisesti joka ilta, ja jos leluja on muualla kuin lastenhuoneessa niin ne siivotaan ennen ruokaa, ennen uloslähtöä jne.. 

Lapsi on ihan pienestä asti itse siivunnut jälkensä aina, ja aina saa aloitettua kivat leikit uudestaan, vaikkei ne samat lelut loju lattialla päiväkausia. 

Käydään myös usein leluja läpi ja laitetaan sivuun ne joilla ei enää paljon leiki. Uusia tulee kuitenkin. Ei saa kovaa kaaosta aikaan vaikka kaikki lelut olisi pitkin. Ja mielikuvitukseen ei lelun määrä tosiaan vaikuta :) 

Meillä lapset leikkivät montaa rinnakkaisleikkiä aina yhtä aikaa. Eräs kaverini oli juuri tuollainen, että yksi leikki loppuun ja sitten lelut pois ennen toista leikkiä. Heillä oli aina tosi kireä tunnelma ja äiti huusi ja raivosi koko ajan ja tytöt oli tosi neuroottisia. Ei kutsuttukaan enää niitä kylään muutaman kerran jälkeen, kun ei niitä tyttöjä jaksanut omat lapset tippaakaan. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 09:42"]

Ja aina on siistiä... Tai sit ei?

Miten tämä käytännössä toteutetaan? Milloin yksi leikki loppuu ja milloin alkaa seuraava? Te, kenellä tämmöinen sääntö on, montako lelua saa yhteen leikkiin ottaa mukaan? 

Vai onko meidän lapset jotenkin epänormaaleja...? Ne saattavat aloittaa ponileikin (Levitetään ponit lattialle). Poneille tulee nälkä ja ne alkavat laittaa ruokaa (kaikki astiat tietty tarvitaan). Barbiet tulevat poneille kylään (barbiet kiskotaan laatikostaan) ja yhdessä ne päättävät ruuan valmistumista vartoillessa järjestää estekisat (rakennetaan legoista esteitä ja pari muuta elementtiä - kaikki legot on lattialla). Ruoka päätetään syödä telttaretkellä (rakennetaan maja - tarvitaan peitot, tyynyt, viltit, tuolit ja jakkarat... ) ja luetaan retkellä kirjoja (kirjatkin on siellä majassa) ja pelaillaan pari lautapeliä (pelit majassa, muovidinosaurukset hyökkäävät paikalle (muovielukat lattialla) ja kun ne tekevät sovinnon, rakennetaan kaikille talot legoista (tarvitaan lisää legoja)... 

Jos ne joskus päättävät mennä kotiinsa ja lopettaa telttailun, onkin pahimmillaan kolme lastenhuonetta jo kaaoksen partaalla... 

[/quote]

Siis lelujen täytyy olla teemoittain jossain laatikoissa? Miksi?

Itse lapsena tykkäsin kerätä legot omiin laatikoihinsa, barbinvaatteet omiinsa ja muut sitten mihin koriin sattui. Mutta meillä oli vanhemmille kyllä ihan yksi ja hailea, missä laatikossa mun legot tai pikkuautot oli. Kunhan nyt joskus siivosin lastenhuonetta ja ne olivat jossain laatikossa.

Miksi äitiä häiritsee, jos lelut eivät ole tietyssä laatikossa? Se lapsihan niillä leikkii.

Ihanan kuuloista ap! Ja kovin tuttua :) Olen ihmetellyt ihan samaa, että miten tuo 'leikin jälkeen kerätään lelut pois' voi toimia. Välillä olen yrittänyt ja lasten kanssa on sovittu keräämisestä.

Mutta olen itsekin huomannut, että se leikki ei vaan lopu, se laajenee, se muuttuu, palaa takaisin alkuun, jatkuu uudestaan seuraavana päivänä. Siellä on legot, palapelinpalat, pienet Squinkies-hahmot ja puuhelmet sikinsokin ruokana. Kaikki otukset nukeista nalleihin lapsina. Välillä kaikki hyllyn kirjat näiden lasten istumapaikkoina.

Annan olla. Olohuoneesta ja muista yhteisistä tiloista pyydän keräämään lelut pois iltaan mennessä. Kyniä en anna ottaa leikkeihin, niillä saa piirtää vain pöydän ääressä. Lastenhuoneet ovat aina enemmän tai vähemmän leikkien vallassa. Sitten kun ei enää mahdu kävelemään lattialla tai muuten vaan haluan välillä nollata tilanteen (muutaman päivän välein), pyydän lapsia tekemään yhdessä siivous-spurtin eli keräämään kaikki lelut paikoilleen "että on sitten taas kivampi aloittaa uudet leikit". Innoissaan he sitten hetken päästä esittelevät minulle siistejä huoneitaan. Tunnin päästä tilanne onkin jo toinen ;)

Lasten pitää saada leikkiä! Minusta lasten luovuutta ja mielikuvitusta pitää ruokkia, sitä ei saa kitkeä pois turhalla järjestelmällisyydellä ja kaavamaisuudella. Nykymaailmassa ja tulevaisuudessa yhä suuremman osan kaavamaisista hommista suorittavat tietokoneet. Ne ovat vahvoilla, joilla on jotakin sellaista pääomaa, johon koneet eivät pysty, eli mielikuvitusta ja taitoa luoda uusia ratkaisuja.