Kysyin mieheltä kysymyksen...
...näytänkö hänen mielestään lihavalta. Joo, tiedän, eihän sellaisia pitäisi kysyä mutta jotenkin se lipsahti ja vähän leikilläni kysyin koska en oikeasti kuvitellut mieheni ajattelevan näin. Kymmenen vuotta olemme yhdessä olleet ja lapsiakin on tullut. Olen normaalipainoinen, painoindeksi alle 24, ruumiinrakenteeltani lihaksikkaampi ja rasvaa löytyy, mutta aika pitkälti monen toivomissa paikoissa, toki tietysti muuallakin. Painoa on verrattuna entiseen, aikaan ennen lapsia, 5 kiloa enemmän.
Mies sanoi että on sinulla kysymykset eikä vastannut mitään, meni jotenkin vaikeaksi. Huomautin että et kyllä vastannutkaan mitään, ihan leikilläni lähinnä. Myöhemmin, vieläkin leikilläni huomautin että ei sitä vastausta sitten tullut eikä mies sanonut vieläkään yhtään mitään. Joo, menikin sitten vähän totiseksi tuo läpällä heitetty kysymys.
Tiedän että olin typerä kysyessäni tuollaista, mutta millainen mies ei vastaa mitään?? Tiedän että en ole lihava mutta voiko mieheni oikeasti ajatella näin?
Ärsyttävintä on se että ajattelin itse palautua vanhoihin vaatteisiini ja kokooni, koska on inhottavaa kun on kaappi täynnä liian pieniä vaatteita, mutta nyt tuntuu siltä että kiusallanikin ostan vähintään suklaalevyn.
Kommentit (51)
Mä en tajua täyä potukkaa täällä. Mua ainaki ois tympässy jos mies ei vastaa kysymykseen.. Vaikka olen alipainoinen ja en odota vastauseksi muuta ko jotain vitsiä. Älä ap pahoita mieltä näistä vastauksista, täällä on vaan nii sekopäätä porukkaa että ne haluaa tahalleenki ymmärtää väärin ja pilkata.:)
Ehkä miehesi meni lukkoon siksi, että on kuullut miten huonosti tuohon kysymykseen vastaaminen yleensä parisuhteessa onnistuu. Esimerkkejä löytyy varmaan jokaisen kaveripiiristä, näiltäö palstoilta tai naisten lehdistä.
Jos olet niin hyvässä kuosissa kun väität ja miehesi ei pidä anorektikoista, on sekin mahdollisuus, että hän pelästyi sinun oireilevan terveen painosi kanssa. Jotenkin tuntuu, ettei hän huomannut kysymyksesi olevan läppä. Ei kannasta tällaisesta stressata.
Sä selität, että te vitsailette paljon ja teillä on railakas huumori. Silti vedät herneet nenään,kun mies EHKÄ ajattelee sun olevan hieman lihava. Teidän suhde kuulostaa kaikkea muuta kuin humoristiselta.
Fakta on että alle 25 bmi:llä ei ole lihava, sen täytyy olla 30, yli 25 on vain ylipainoinen ja tämäkin on vain suuntaa antava arvo, koska esim. lihaksikkuus vaikuttaa. Jos joku muuta väittää, on kehonkuva vääristynyt ja kannattaa pohtia mistä tällainen vääristymä voisi johtua. Normaalipainoinen ei ole koskaan lihava, naurettava ajatuskin.
Jos on just ja just normaalipainoinen, niin hyvinkin voi olla vielä lihavahko. Nuo ovat niin sinnepäin suunnattuja ettei tosikaan. Ja kun miettii kuinka paljon voi painaa vähimmillään normaalipainoisena, niin sen painoinen haukuttaisiin tällä palstalla kauheaksi anorektikoksi ja ruman näköiseksi luukasaksi.
Ap:ta ei häiritse ikävät kommentit. Ihan hyvässä kunnossa olen joo, mutta raskauksien jälkeen vatsa ei vain ole koskaan ollut enää pieni. Ennen raskauksia en harrastanut mitään liikuntaa ja erittäin hoikka kaikkien mielestä olin. Ylimääräinen rasva oli vain oikeissa paikoissa. Nyt lenkkeilen parhaimmillani pari kertaa päivässä, tanssin monta kertaa viikossa ja hoidan lihaskuntoa kaiken päälle. Todella huono ruokavaliokin on nykyään erinomaisen terveellinen. Silti vatsassa on rasvaa vaikka muualta olen oikeastaan aika samankokoinen kuin ennen, enemmällä lihaksella vain varustettuna. Ainut keino näyttäisi siis olevan laihtuminen saada vatsaa pienemmäksi.
Kehuja en halua, niitä saan elämässä liikaakin ja ne ovat todella vaivaannuttavia. En ymmärrä mihin ihminen tarvitsee kehuja jos itsetunto on kunnossa? Ehkä olen outo, mutta kehut vain saavat oloni ikäväksi.
Kyllä minua tietenkin miehen mielipiteet kiinnostaa, turhaa kai sitä olisi olla missään suhteessakaan jos toisen ajatukset olisivat yhdentekeviä, mutta eivät ne omaan kehonkuvaani vaikuta. Minä en ole lihava, mutta kyllä minulla ihan faktana suurempi vatsa on kuin ennen. Vatsan takia vanhat housut ovat tiukat ja paidat myös. En haluaisi antaa miehelleni kuvaa että hänen takiaan nyt laihdutan. Miesten takia laihduttavat naiset ovat vähän hölmöjä. Jos mieheni naiskuva on vääristynyt niin en halua sitä mitenkään ruokkia. Malli-kauneusihanteet ja normaalipainoisuus näyttävät olevan monella naisellakin kyllä aika iloisesti sekaisin meneviä asioita!
Jos miehesi tuntee sut, niin tuskin kuvittelee sun laihduttavan hänen takiaan. Mun mies on rakastanut mua omien sanojensa mukaan 48-75 kilosena. Välillä kun mä lihon, niin mä oikein toivon, että mies sanoisi, että mä olen lihava ja että voisin laihduttaa, että saisin laihdutettua miehen takia tai sitten sen raivon, kun on "loukannut" mua, mutta ei. Kyllä mä uskon, että suurin osa miehistä tietää miksi me laihdutetaan, ihan sen takia, kun me ollaan omasta mielestä lihavia tai joku paikka rempsottaa. Ei heillä nyt niin suuri ego ole, että luulisivat meidän naisten tekevän ihan kaikkea vain heidän mielikseen.
Ap kiittää ja lopettelee vapaapäiväänsä. Kiitokset kaikille kommentoijille! Reilu kymmenen kiloa laihempana olin ballerina, muutama kilo lisää ja olin vielä todella hoikka, muutaman kilon jälkeen eli nyt, lihava. Sellaista se elämä on. ;) Ihanaa kun av ei petä koskaan, koko ihmisyyden kirjo yhdessä ketjussa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 14:19"]
Kai minun täytyy kuitenkin teitä uskoa ja vain hyväksyä että olen todellisuudessa kaikesta liikunnasta ja ruokavaliosta huolimatta lihava ja yhden kysymyksen takia vielä ehkä maailman tyhminkin. Lapsellinen olen todellakin. :) Mukavaa kun te osaatte aina (ilmeisesti) suhteissanne oikeat sanat sanoa toisillenne, täytyy ottaa oppia teidän fiksuista kirjoituksistanne.
[/quote]
Tiedät siis itse vastauksen kysymykseesi. Miksi suotta laitat miehesi hankalaan asemaan.
Sanot, että leikilläsi kysyit ja vielä jälkeenpäin uudelleenkin. Ja selitykseksi, että teillä on railakas huumori. Mutta siis eihän tuossa kysymyksessä ole yhtään mitään hauskaa! Ainoa hauska asia on se, kysymys oli mielestäsi absurdi, koska olet mielestäsi hyvässä kunnossa. Mutta silti mielestäni hoikan ihmisen kysymä "enx mä ookin tosi lihava"-kysymys ei olisi lainkaan hauska, vaikka se olisi kuinka kaukana totuudesta.
Halusit kehuja tuolla kysymyksellä ja se meni mönkään ja nyt harmittaa. Se on ihan inhimillistä. Ei se minusta ole osoitus huonosta itsetunnosta, muttei kyllä hyvästä huumoristakaan.