teksti luettavaksi vauvan nimiäisiin

Eikö riitä, että sanotaan lapsen nimi ja nostetaan malja? Miksi matkia ristiäisiä, jos ei kerran lasta kasteta?

Tämä nyt ei vastaa kysymykseen, tai tavallaan kyllä eli meillä luetun tekstin sijaan on kummissakin nimiäisissä kuunneltu joku laulu, nyt tokalla kerralla Johanna Kurkelan "Ainutlaatuinen". Lisäksi hyvä ystävä on pitänyt puheen jossa on kerrottu yksi kerrallaan ne valitut nimet, perusteluineen ja jotain yleistä siitä nimestä. 

Mutta kiva idea tuo tekstin/runon lukeminenkin, valitettavasti siihen ei nyt itsellä ole antaa ideaa. Mutta hyviä juhlia joka tapauksessa :). 

Oletteko todella varmoja, että ette halua lapsen oppivan Raamatun tarinoita ja sen symboliikkaa ja myyttejä, jotka sisältävät siis koko elämän. Ilman niiden tietämistä ei voi lukea kirjallisuutta, ei tunnista lauseita Raamatusta peräisin oleviksi eikä opi moraalia ja etiikkaa.

En ole mikään "hihhuli". Puhun kirjallisuuden kulttuurialan ammattilaisena. Jätätte kai historiankin pois lapsen kouluopinnoista? Eihän siitäkään ole mitään hyötyä...

Kaarina Helakisan runo:

Me isäs kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
""nyt se on elämässä""

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ""Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.""
Isä kysyi: ""Näkyjäkös sinä näät?""
Ja minä: ""No ihmeitä kyllä.""

Sinä olit se ihme tietysti
-vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

""Sill`on ripsissä tähden säkeneet"",
isäs naurahti ja keksi:
""Sen varpaat on puolukan raakileet.""
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
""Tästä tulee kai hyvä ihminen"",
me puhuttiin toisillemme.

tuota samaa meinasin ehdottaa, mut nro 5 ehti ensin.

Raamatussa on runsaasti kauniita säkeitä nimiäisiinkin. Tai miksi ei joku lasten virsi?

Miten olisi jokin kansanruno, esim. Kantelettaresta?

Laulan lasta nukkumahan

[Kanteletar.]

Tunti lasta, tuuti pientä,
Tuuti lasta nukkumahan!
Laulan lasta nukkumahan,
Uuvutan unen rekehen;
Käy unonen kätkemähän,
Poik' unosen ottamahan,
Kultaisehen korjahasi,
Hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen,
Kopattua korjahasi,
Ajele tinaista tietä,
Vaskitannerta tasaista;
Vieös tuonne vienoistani,
Kuletellos kullaistani,
Harjulle hopiavuoren,
Kultavuoren kukkulalle,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon,
Kussa käet kullan kukkui,
Lauleli hopialinnut.

Tuutiessa

[J.H. Erkko. Uusia runoelmia.]

Tuuditan tulisoroista,
Kipenäistä kiikuttelen,
Vaalin pientä valkeaista.
Luojan lasta liikuttelen.

Taivahast' on lahja tullut,
Taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen liekinnöistä,
Ei vahingon valkeoista.

Tuudin lasta maan valoksi,
En vahingon valkeaksi,
Tuudin toivojen tuleksi,
Työn jaloisen jatkajaksi.

Senpä tuudin tuikkeheksi,
Tähdeksi tähän talohon,
Maan hyväksi maineheksi,
Suurionnisten ilohon.

Lapsellinen lapsen laulu

[Pietari Ticklén. Oulun Wiikko-Sanomissa 1829.]

Nuku, nuku, lapsukainen,
Levähdä levon ajalla!
Viel' on tyven tuuditella
Satamassa suojaisessa;
Eivät huolet herättele
Äitin helmassa hyvässä,
Eivät viettele valehet
Isän polvella iloisen.
Mutt' on myrsky kuuluvissa
Meren mentävän selällä,
Jo on aalto näkyvissä
Suulla sataman suloisen:
Minä laulan lapselleni,
Ettei kuuluisi kohina,
Eikä hyöky herättäisi
Huolten pahalta perältä.

Nuku vielä, pienoiseni!
Viel' on lepoa vähäisen,
Viel' on äiti laulamassa
Lapsen kätkyen sivulla,
Vielä isä katsomassa
Kotikartanon kaluja,
Mutt' on selkä soudettava,
Kerran mentävä merelle,
Joll' ei tunnu toisen jälki,
Eikä entiset johata.
Oman onnesi nojassa
Kiikut siellä sinne tänne,
Monet myrskyn vietävänä,
Tuulen tuuditeltavana,
Huolten henki purjehissa,
Valehen väki perässä.

Vaan on tähti taivahalla,
Viitta kirkas kiiltämässä,
Sitä silmällä pitele!
Jos sen pilvet peittäisivät,
Pahan ilman pauhatessa,
Eli valhe viettelisi
Hahtes harhalle polulle,
Taasen ilman ylettyä,
Hattaroitten hajottua,
Käännä kulkus oikeahan,
Keulasi matkan mukahan,
Että sinne ennättäisit,
Pääsisit pahasta säästä,
Mihin on isäsi mennyt.
Äitis ennen ennättänyt.

Siellä nukut nurmen alla,
Levähdät väsyttyäsi,
Meren mentävän takana,
Tuolla puolen pahan salmen.
Siellä Tuoni tuudittaapi,
Lepo laulaapi sinulle:
"Nuku, nuku nurmen alla,
Levähdä väsyttyäsi!
Kyllä Herra herättääpi
Luodun lapsensa lovesta
Isinensä, äitinensä
Paremman elon ilohon,
Kussa virret viisahammat,
Laulut laitetut paremmat."

Nuku, nuku, lapsukainen,
Levähdä levon ajalla!

http://www.phpoint.fi/ulrikaj/bookshelf/ksrkoti.htm

Hienointa olisi, jos joku sukulainen tai ystävä kirjoittaisi lapselle ihan oman runon.

Minulla on uskonnoton ystävä, joka käy maksusta pitämässä puheita uskonnottomien perhejuhlissa, myös kastetilaisuuksissa. On ammattikirjoittaja ja tekee perheen haastattelun perusteella aina yksilöllisen puheen. Etsi tällainen ihminen käsiisi

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 16:38"]Kaarina Helakisan runo:

Me isäs kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
""nyt se on elämässä""

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ""Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.""
Isä kysyi: ""Näkyjäkös sinä näät?""
Ja minä: ""No ihmeitä kyllä.""

Sinä olit se ihme tietysti
-vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

""Sill`on ripsissä tähden säkeneet"",
isäs naurahti ja keksi:
""Sen varpaat on puolukan raakileet.""
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
""Tästä tulee kai hyvä ihminen"",
me puhuttiin toisillemme.

 

[/quote]