Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?
01.03.2019 |
Olen seurustellut vuoden miesystäväni kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja mies tekee paljon töitä epäsäännöllisinä työaikoina. Hänellä on myös lapsia edellisestä parisuhteestaan. Tämän vuoden aikana olemme olleet yhden viikonlopun yhdessä niin, että hänellä ei ole ollut töitä eikä lapsia luonaan. Tämä tapahtui viime kesänä. Muuten näemme yksittäisiä arki-iltoja ilman lapsia 2 kertaa kuukaudessa. Muuten lapset ovat lähes joka viikonloppu miehen luona. Nyt oli sovittu, että tämän viikonlopun olemme yhdessä minun luonani. Miehen exä oli kuitenkin "unohtanut", että lapsien piti olla tämä viikonloppu hänen luonaan. No, minun logiikallani asia menisi niin, että ex peruisi menonsa, koska hän on unohtanut ja mokannut, mutta ei onnistu. Olenko ihan hirviö, kun nostan tästä mekkalan? En haluaisi olla sellainen tyttöystävä, joka kieltää miestä näkemästä lapsiaan, mutta minusta tämä on liikaa. Vuoden aikana yksi ainoa kokonaan lapsivapaa viikonloppu perutaan yhtäkkiä vain unohduksen takia. Tuntuu, että minulla ei edes ole miesystävää, koska en näe häntä koskaan. Hän ei ole nähnyt esimerkiksi ystäviäni koskaan emmekä ole olleet koskaan elokuvissa, tapahtumissa tms, koska lapset ovat aina hänellä viikonloppuisin. Mitä voin tehdä? En oikein voi mennä hänen exällekään marisemaan. Suututtaa vain tosi paljon. Ja minulla on itsellänikin lapsia, joten ymmärrän kyllä tilannetta aika pitkälle. Mutta liika on liikaa.
No, tämä oli tällainen purkaus. Vertaistukea, neuvoja tai haukkuja otetaan vastaan, kiitos.
Kommentit (371)
Mä luulen ap, että sun ja tämän miehen käsitykset yhdessäolosta ja siitä millä tavalla rakkautta osoitetaan poikkeavat toisistaan huomattavalla tavalla.
Mulla on melko sama tilanne oman mieheni kanssa, mutta se mikä tulee meidän väliin on miehen työ. Ja olen tässä vuosien aikana oppinut, että kyseinen käyttäytymismalli on peräisin hänen lapsuudenkodistaan ja se on niin kiinni jossain hänen perusluonteessaan ja aatemaailmassaan ettei sitä pysty muuttamaan.
Vaikka minustakin kuulostaa itsestäänselvältä, että jos mies ei järjestä sitä kahdenkeskeistä aikaa tarkoittaa se ettei hän välitä. Mutta mieheni ei näe sitä niin. Hänelle on mitä ilmeisimmin normaalia, ettei sitä kahdenkeskeistä aikaa edes kuulu olla tai hän ei sitä kaipaa sillä tavalla kuin minä.
Tällainen on iso ongelma suhteessa. Itsetuntoni oli kovalla koetuksella ennen kuin ymmärsin tämän asian.
Sitä alkaa syyttelemään itseään siitä ettei ole tarpeeksi hyvää seuraa tai kiinnostava yms. Vaikka kyse todennäköisesti on vaan aivan eri mielipiteistä asian suhteen.
Kannattaa nyt tarkkaan miettiä onko järkevää alkaa rakentamaan suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee niin eri tavalla kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko mies tulla käymään luonasi joskus arki-iltana, kun lapsesi ovat paikalla?
Juuri tällä tavalla järjestyi ensimmäinen tapaaminen. Tämä on vain hankalaa ainakin näin talvella välimatkan vuoksi. Lähtisitkö itse kovin usein työpäivän jälkeen ajamaan 100 km: n matkaa edestakaisin talvella liukkaalla ja pimeällä? Minä en. Mies on näin nyt pari kertaa tehnyt.
Ap
Eli nytkö et käykään arkisin miehen luona?
Käyn, mutta olen yötä ja tulen seuraavana päivänä takaisin. Ei tarvitse yöllä ajaa takaisin kotiin. Kerroin tuolla aiemmin, että teen töitä etänä, joten minun ei tarvitse olla heti aamulla menossa työpaikalle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sitten varmaan joutaisi kuolemaan, jos ap kerran on jo tyytyväinen ja sopeutunut tilanteeseen, ja lähinnä täällä nyt vain korjailee kanssaihmistensä vääriä käsityksiä (aiemmasta epäselvästä viestinnästään seurauksena).
Kuviossa ihmetyttää se, että ap on katsonut olevan ihan ok, että miehen lapset tutustuvat häneen, mutta ei ok, että hänen lapset niinkään mieheen, saati sitten miehen lapset ja hänen lapset toisiinsa.
Kuulostaa, että parin arvomaailma ei ole kovin lähellä toisiaan, eivätkä he ajattele näistä asioista samalla tavoin.
Kuulostaa myös siltä, että miesystävän eksä on ajanhallintaongelmainen, mahdollisesti alkoholisti, ja miesystävä itse vähintään ajanhallintaongelmainen hänkin. Plus ehkä jotenkin nössö; kunnon mies tuossa jo hankkisi lasten lähihuoltajuuden itselleen ja järjestäisi elämänsä niin että lasten ei tarvitse aina olla epävarmoja siitä kenen kanssa ovat viikonlopun.
Nou match made in heaven.
Juu, minun viikonloppusuunnitelmani peruuntuivat, joten minulla on nyt aikaa kirjoitella täällä.
Itsekin taas väänsit asian joksikin ihan muuksi, kuin olen sen moneen kertaan selittänyt. Juuri sinunlaistesi takia tässä jankkaan. Minähän nimenomaan haluaisin, että mies tutustuisi minun lapsiini. Sehän tässä oli osaongelmana. Mutta haluan, että se tapahtuu ensin ilman miehen lapsia ja tällöin se ei onnistu, ellei miehellä ole koskaan lapsivapaata. Mitä kohtaa et ymmärrä? Voidaan käydä se sitten vielä tarkemmin läpi vaikka tikkukirjaimilla.
ap
Miehen lapset eivät siis koskaan ole äidillään, jos kerran miehellä ei koskaan ole lapsivapaata? Kuitenkin sanoit aiemmin, että olette arkisin viettäneet aikaa miehen kanssa ilman lapsia. Miksi mies ei voisi tulla arkena sinun luoksesi tapaamaan sinun lapsesi? Vaikka välimatka onkin pitkähkö, niin eikö edes silloin tällöin voisi mieskin uhrautua sinun vuoksesi tuon matkan ajamaan?
Teidän suhde näyttäisi aika mahdottomalta, kun asutte kaukana toisistanne, kummallakin on lapsia ja miehen lasten olemassaolo sanelee teidän keskinäistä yhdessäoloanne niin paljon.
Et itse asiassa voi tehdä juuri mitään, koska miehen ja hänen exänsä sopimus lasten tapaamisista on sellainen kuin on. Sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Minä kehottaisin sinua vain ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Jos yhteistä kahdenkeskistä aikaa on vain vähän, niin sitten on. Se, että oletko nyt kohtuuton vai et, kun haluaisit sen lapsivapaan viikonlopun, on ihan omassa päässäsi. Eihän tämä asia ole sen kummempi kuin jos miehelläsi olisi sellainen työ, että ette voisi tavata kuin vähän ja vaikeisiin aikoihin. Silloinkin sinun pitäisi itsesi päättää, haluatko olla tällaisessa suhteessa, sen sijaan miehen työaikoja et voisi päättää etkä vaatia muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko mies tulla käymään luonasi joskus arki-iltana, kun lapsesi ovat paikalla?
Juuri tällä tavalla järjestyi ensimmäinen tapaaminen. Tämä on vain hankalaa ainakin näin talvella välimatkan vuoksi. Lähtisitkö itse kovin usein työpäivän jälkeen ajamaan 100 km: n matkaa edestakaisin talvella liukkaalla ja pimeällä? Minä en. Mies on näin nyt pari kertaa tehnyt.
Ap
Eli nytkö et käykään arkisin miehen luona?
Käyn, mutta olen yötä ja tulen seuraavana päivänä takaisin. Ei tarvitse yöllä ajaa takaisin kotiin. Kerroin tuolla aiemmin, että teen töitä etänä, joten minun ei tarvitse olla heti aamulla menossa työpaikalle.
ap
Eikö miehen onnistuisi tulla edes silloin, kun on seuraavana päivänä menossa iltavuoroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen ap, että sun ja tämän miehen käsitykset yhdessäolosta ja siitä millä tavalla rakkautta osoitetaan poikkeavat toisistaan huomattavalla tavalla.
Mulla on melko sama tilanne oman mieheni kanssa, mutta se mikä tulee meidän väliin on miehen työ. Ja olen tässä vuosien aikana oppinut, että kyseinen käyttäytymismalli on peräisin hänen lapsuudenkodistaan ja se on niin kiinni jossain hänen perusluonteessaan ja aatemaailmassaan ettei sitä pysty muuttamaan.
Vaikka minustakin kuulostaa itsestäänselvältä, että jos mies ei järjestä sitä kahdenkeskeistä aikaa tarkoittaa se ettei hän välitä. Mutta mieheni ei näe sitä niin. Hänelle on mitä ilmeisimmin normaalia, ettei sitä kahdenkeskeistä aikaa edes kuulu olla tai hän ei sitä kaipaa sillä tavalla kuin minä.
Tällainen on iso ongelma suhteessa. Itsetuntoni oli kovalla koetuksella ennen kuin ymmärsin tämän asian.
Sitä alkaa syyttelemään itseään siitä ettei ole tarpeeksi hyvää seuraa tai kiinnostava yms. Vaikka kyse todennäköisesti on vaan aivan eri mielipiteistä asian suhteen.Kannattaa nyt tarkkaan miettiä onko järkevää alkaa rakentamaan suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee niin eri tavalla kuin sinä?
Kiitos tästä kommentista. Vaihteeksi järkevä kommentti noiden vänkäysten väliin.
Tuota juuri itsekin mietin, että on varmasti juuri kyse tuosta, että mies ei kaipaa yhteistä aikaa. Se on minulle kuitenkin helpompi sietää kuin se, että hän haluaisi kyllä yhteistä aikaa, mutta jonkun muun kanssa. Eihän se ole loukkaus minua kohtaan, vaan pelkästään erilaiset ajatusmaailmat. Minulle jää siis pohdittavaksi, kestänkö tämän vai en.
Tässä ketjussa monet sanovat, että kyse on nimenomaan siitä, että mies ei vain halua järjestää aikaa minulle, mutta voisi hyvin järjestää sitä jollekulle muulle, minua paremmalle. Ja rivien väleissä siis sanotaan, että mies ei vain halua suhdetta minun kanssani vaan odottaa parempaa. Minusta se ei vain ole ainoa vaihtoehtoinen selitys vaan kyse voi olla juuri tuosta, mistä sinäkin kerroit.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko mies tulla käymään luonasi joskus arki-iltana, kun lapsesi ovat paikalla?
Juuri tällä tavalla järjestyi ensimmäinen tapaaminen. Tämä on vain hankalaa ainakin näin talvella välimatkan vuoksi. Lähtisitkö itse kovin usein työpäivän jälkeen ajamaan 100 km: n matkaa edestakaisin talvella liukkaalla ja pimeällä? Minä en. Mies on näin nyt pari kertaa tehnyt.
Ap
Eli nytkö et käykään arkisin miehen luona?
Käyn, mutta olen yötä ja tulen seuraavana päivänä takaisin. Ei tarvitse yöllä ajaa takaisin kotiin. Kerroin tuolla aiemmin, että teen töitä etänä, joten minun ei tarvitse olla heti aamulla menossa työpaikalle.
ap
Eikö miehen onnistuisi tulla edes silloin, kun on seuraavana päivänä menossa iltavuoroon?
Onnistuu ja näin on tehtykin muutamia kertoja. Näitä tilaisuuksia on kuitenkin aika harvoin. Kun miehellä on ne opiskelut töiden lisäksi ja lapsetkin joskus viikolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhde näyttäisi aika mahdottomalta, kun asutte kaukana toisistanne, kummallakin on lapsia ja miehen lasten olemassaolo sanelee teidän keskinäistä yhdessäoloanne niin paljon.
Et itse asiassa voi tehdä juuri mitään, koska miehen ja hänen exänsä sopimus lasten tapaamisista on sellainen kuin on. Sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Minä kehottaisin sinua vain ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Jos yhteistä kahdenkeskistä aikaa on vain vähän, niin sitten on. Se, että oletko nyt kohtuuton vai et, kun haluaisit sen lapsivapaan viikonlopun, on ihan omassa päässäsi. Eihän tämä asia ole sen kummempi kuin jos miehelläsi olisi sellainen työ, että ette voisi tavata kuin vähän ja vaikeisiin aikoihin. Silloinkin sinun pitäisi itsesi päättää, haluatko olla tällaisessa suhteessa, sen sijaan miehen työaikoja et voisi päättää etkä vaatia muuttamaan.
Kiitos tästä kommentista. Hyviä pointteja paljon ja näitä samoja olen itsekin miettinyt. Lähinnä ehkä raivostuksissani kun tämän aloituksen tein olin sellaisissa syövereissä, että voinko vaatia ja pyytää mieheltä muutoksia asiaan vain olenko ihan kamalan itsekäs, jos lähden tällaisia vaatimaan. Ihan siitä näkökulmasta, että miten voin ottaa asian esiin ja onko esim oikeutta sekaantua tähän exän kuvioon.
Taidan nimenomaan nyt ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Miehen kanssa sovittiin asia ja hän lupasi järjestää aikaa lähiviikkojen aikana. Hän lupasi myös avata tuota exän kuviota minulle. Ja muutenkin on paljon asioita, joita haluan hänen kanssaan puhua. Mutta juuri koska tämä on "vain omassa päässäni", en oikein osaa ottaa tätä niinkään, että pitäisi ehdottomasti tämän takia erota, kuten minua tässä kehotetaan. Lapset kasvavat ja suhteen kehittyessä myös nämä tapaamiset helpottuvat, kun voidaan vapaammin liikkua lasten kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sitten varmaan joutaisi kuolemaan, jos ap kerran on jo tyytyväinen ja sopeutunut tilanteeseen, ja lähinnä täällä nyt vain korjailee kanssaihmistensä vääriä käsityksiä (aiemmasta epäselvästä viestinnästään seurauksena).
Kuviossa ihmetyttää se, että ap on katsonut olevan ihan ok, että miehen lapset tutustuvat häneen, mutta ei ok, että hänen lapset niinkään mieheen, saati sitten miehen lapset ja hänen lapset toisiinsa.
Kuulostaa, että parin arvomaailma ei ole kovin lähellä toisiaan, eivätkä he ajattele näistä asioista samalla tavoin.
Kuulostaa myös siltä, että miesystävän eksä on ajanhallintaongelmainen, mahdollisesti alkoholisti, ja miesystävä itse vähintään ajanhallintaongelmainen hänkin. Plus ehkä jotenkin nössö; kunnon mies tuossa jo hankkisi lasten lähihuoltajuuden itselleen ja järjestäisi elämänsä niin että lasten ei tarvitse aina olla epävarmoja siitä kenen kanssa ovat viikonlopun.
Nou match made in heaven.
Juu, minun viikonloppusuunnitelmani peruuntuivat, joten minulla on nyt aikaa kirjoitella täällä.
Itsekin taas väänsit asian joksikin ihan muuksi, kuin olen sen moneen kertaan selittänyt. Juuri sinunlaistesi takia tässä jankkaan. Minähän nimenomaan haluaisin, että mies tutustuisi minun lapsiini. Sehän tässä oli osaongelmana. Mutta haluan, että se tapahtuu ensin ilman miehen lapsia ja tällöin se ei onnistu, ellei miehellä ole koskaan lapsivapaata. Mitä kohtaa et ymmärrä? Voidaan käydä se sitten vielä tarkemmin läpi vaikka tikkukirjaimilla.
ap
Miehen lapset eivät siis koskaan ole äidillään, jos kerran miehellä ei koskaan ole lapsivapaata? Kuitenkin sanoit aiemmin, että olette arkisin viettäneet aikaa miehen kanssa ilman lapsia. Miksi mies ei voisi tulla arkena sinun luoksesi tapaamaan sinun lapsesi? Vaikka välimatka onkin pitkähkö, niin eikö edes silloin tällöin voisi mieskin uhrautua sinun vuoksesi tuon matkan ajamaan?
No "ei koskaan" tarkoitti tässä viikonloppuja tai pidempää vapaata, jolloin ehtisi tekemään jotain yhdessä. Siis enemmän kuin se pari tuntia joka toinen viikko.
Mies on sen pari kertaa ajanutkin, mutta koska on vuorotyö, opiskelut ja lapset, näitä tilaisuuksia ei paljon ole ja kyllähän levätäkin pitää. En itsekään jaksaisi välttämättä ajella paria sataa kilometriä, jos olisin viimeiset 6 päivää juossut tukka putkella aamusta iltaan. Varsinkin, jos toinen on kuitenkin tulossa seuraavana päivänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sitten varmaan joutaisi kuolemaan, jos ap kerran on jo tyytyväinen ja sopeutunut tilanteeseen, ja lähinnä täällä nyt vain korjailee kanssaihmistensä vääriä käsityksiä (aiemmasta epäselvästä viestinnästään seurauksena).
Kuviossa ihmetyttää se, että ap on katsonut olevan ihan ok, että miehen lapset tutustuvat häneen, mutta ei ok, että hänen lapset niinkään mieheen, saati sitten miehen lapset ja hänen lapset toisiinsa.
Kuulostaa, että parin arvomaailma ei ole kovin lähellä toisiaan, eivätkä he ajattele näistä asioista samalla tavoin.
Kuulostaa myös siltä, että miesystävän eksä on ajanhallintaongelmainen, mahdollisesti alkoholisti, ja miesystävä itse vähintään ajanhallintaongelmainen hänkin. Plus ehkä jotenkin nössö; kunnon mies tuossa jo hankkisi lasten lähihuoltajuuden itselleen ja järjestäisi elämänsä niin että lasten ei tarvitse aina olla epävarmoja siitä kenen kanssa ovat viikonlopun.
Nou match made in heaven.
Juu, minun viikonloppusuunnitelmani peruuntuivat, joten minulla on nyt aikaa kirjoitella täällä.
Itsekin taas väänsit asian joksikin ihan muuksi, kuin olen sen moneen kertaan selittänyt. Juuri sinunlaistesi takia tässä jankkaan. Minähän nimenomaan haluaisin, että mies tutustuisi minun lapsiini. Sehän tässä oli osaongelmana. Mutta haluan, että se tapahtuu ensin ilman miehen lapsia ja tällöin se ei onnistu, ellei miehellä ole koskaan lapsivapaata. Mitä kohtaa et ymmärrä? Voidaan käydä se sitten vielä tarkemmin läpi vaikka tikkukirjaimilla.
ap
En ymmärrä, että miksi enää tässä vaiheessa haluat tutustuttaa miesystävän ja lapsesi toisiinsa, kun et tähänkään asti ole halunnut, ja kun nyt on mitä ilmeisimmin käynyt ilmi, että miesystäväsi ei saa elämäänsä järjestettyä sellaiseksi kuin sinä hänen elämänsä haluaisit olevan. Syy, miksi miesystävälle se ei onnistu, voi olla x, y tai z (johtua miehestä itsestään, hänen lapsistaan tai hänen exästään), mutta oli se mikä hyvänsä syy, et sinä emmekä me palstalaiset voi asialle mitään, ja on hyvin mahdollista että myöskään mies eikä exänsä voi asialle mitään. Joten: miksi?
Miten niin en ole tähän asti halunnut? Sanoin, että silloin suhteen alkuaikana en halunnut. Eikö ole ihan normaalia, että ensin katsellaan muutama kuukausi ennen kuin esitellään lapsille? Nyt kun olen halunnut, ensin odotettiin sopivaa ajankohtaa ja he tapasivat. Sitten odotettiin taas sopivaa ajankohtaa ja se peruuntui.
Ja mitä miksi? En ymmärtänyt kysymystäsi. Ai miksi keskustelen? Aloitin keskustelun päästääkseni höyryjä ja kysyäkseni mielipiteitä tilanteesta. Sitten tilanne rauhoittui ja nyt enää vastailen kysymyksiin ja korjailen virheellisiä käsityksiä.
ap
Olen varmaan tosi tyhmä, mutta mulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä oli se suunnitelma tälle viikonlopulle? Oliko tarkoitus että mies tapaa ap:n lapset vai pitikö olla kahdenkeskinen lapsivapaa viikonloppu? Missä apn lapset nyt on?
Ihmettelen myös eikö miehen exä halua koskaan viettää viikonloppuja lastensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tosi tyhmä, mutta mulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä oli se suunnitelma tälle viikonlopulle? Oliko tarkoitus että mies tapaa ap:n lapset vai pitikö olla kahdenkeskinen lapsivapaa viikonloppu? Missä apn lapset nyt on?
Ihmettelen myös eikö miehen exä halua koskaan viettää viikonloppuja lastensa kanssa?
Suunnitelma oli, että mies tulee perjantaina illalla, syömme lasten kanssa päivällisen ja sen jälkeen viedään lapset mummolaan yökylään ja haetaan sunnuntaina. Tämän olen pariin kertaan jo kertonut ja tämän voisi maalaisjärjelläkin ymmärtää, että lyhyt tapaaminen lasten kanssa ei poissulje lapsivapaata viikonloppua.
Lapset ovat nyt kavereidensa luona. Mutta siis minun luonani eivätkä yökylässä.
Minäkin ihmettelen, eikö ex halua viikonloppuja lastensa kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tosi tyhmä, mutta mulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä oli se suunnitelma tälle viikonlopulle? Oliko tarkoitus että mies tapaa ap:n lapset vai pitikö olla kahdenkeskinen lapsivapaa viikonloppu? Missä apn lapset nyt on?
Ihmettelen myös eikö miehen exä halua koskaan viettää viikonloppuja lastensa kanssa?Suunnitelma oli, että mies tulee perjantaina illalla, syömme lasten kanssa päivällisen ja sen jälkeen viedään lapset mummolaan yökylään ja haetaan sunnuntaina. Tämän olen pariin kertaan jo kertonut ja tämän voisi maalaisjärjelläkin ymmärtää, että lyhyt tapaaminen lasten kanssa ei poissulje lapsivapaata viikonloppua.
Lapset ovat nyt kavereidensa luona. Mutta siis minun luonani eivätkä yökylässä.
Minäkin ihmettelen, eikö ex halua viikonloppuja lastensa kanssa.
ap
Kiitos vastauksesta. Toivottavasti asiat selviävät ja tilanne selkiintyy. Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhde näyttäisi aika mahdottomalta, kun asutte kaukana toisistanne, kummallakin on lapsia ja miehen lasten olemassaolo sanelee teidän keskinäistä yhdessäoloanne niin paljon.
Et itse asiassa voi tehdä juuri mitään, koska miehen ja hänen exänsä sopimus lasten tapaamisista on sellainen kuin on. Sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Minä kehottaisin sinua vain ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Jos yhteistä kahdenkeskistä aikaa on vain vähän, niin sitten on. Se, että oletko nyt kohtuuton vai et, kun haluaisit sen lapsivapaan viikonlopun, on ihan omassa päässäsi. Eihän tämä asia ole sen kummempi kuin jos miehelläsi olisi sellainen työ, että ette voisi tavata kuin vähän ja vaikeisiin aikoihin. Silloinkin sinun pitäisi itsesi päättää, haluatko olla tällaisessa suhteessa, sen sijaan miehen työaikoja et voisi päättää etkä vaatia muuttamaan.
Kiitos tästä kommentista. Hyviä pointteja paljon ja näitä samoja olen itsekin miettinyt. Lähinnä ehkä raivostuksissani kun tämän aloituksen tein olin sellaisissa syövereissä, että voinko vaatia ja pyytää mieheltä muutoksia asiaan vain olenko ihan kamalan itsekäs, jos lähden tällaisia vaatimaan. Ihan siitä näkökulmasta, että miten voin ottaa asian esiin ja onko esim oikeutta sekaantua tähän exän kuvioon.
Taidan nimenomaan nyt ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Miehen kanssa sovittiin asia ja hän lupasi järjestää aikaa lähiviikkojen aikana. Hän lupasi myös avata tuota exän kuviota minulle. Ja muutenkin on paljon asioita, joita haluan hänen kanssaan puhua. Mutta juuri koska tämä on "vain omassa päässäni", en oikein osaa ottaa tätä niinkään, että pitäisi ehdottomasti tämän takia erota, kuten minua tässä kehotetaan. Lapset kasvavat ja suhteen kehittyessä myös nämä tapaamiset helpottuvat, kun voidaan vapaammin liikkua lasten kanssa.
ap
Joo, tuu sitten kertomaan tänne, kun teillä on ollut se kahdenkeskinen viikonloppu. Mä epäilen vahvasti, että näin tulee tapahtumaan tän vuoden puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan tosi tyhmä, mutta mulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä oli se suunnitelma tälle viikonlopulle? Oliko tarkoitus että mies tapaa ap:n lapset vai pitikö olla kahdenkeskinen lapsivapaa viikonloppu? Missä apn lapset nyt on?
Ihmettelen myös eikö miehen exä halua koskaan viettää viikonloppuja lastensa kanssa?Suunnitelma oli, että mies tulee perjantaina illalla, syömme lasten kanssa päivällisen ja sen jälkeen viedään lapset mummolaan yökylään ja haetaan sunnuntaina. Tämän olen pariin kertaan jo kertonut ja tämän voisi maalaisjärjelläkin ymmärtää, että lyhyt tapaaminen lasten kanssa ei poissulje lapsivapaata viikonloppua.
Lapset ovat nyt kavereidensa luona. Mutta siis minun luonani eivätkä yökylässä.
Minäkin ihmettelen, eikö ex halua viikonloppuja lastensa kanssa.
ap
Kiitos vastauksesta. Toivottavasti asiat selviävät ja tilanne selkiintyy. Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta.
Kiitos samoin sinulle! Ja myös näille ristiriitojen metsästäjille! Parempi onni ensi kerralla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhde näyttäisi aika mahdottomalta, kun asutte kaukana toisistanne, kummallakin on lapsia ja miehen lasten olemassaolo sanelee teidän keskinäistä yhdessäoloanne niin paljon.
Et itse asiassa voi tehdä juuri mitään, koska miehen ja hänen exänsä sopimus lasten tapaamisista on sellainen kuin on. Sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa.
Minä kehottaisin sinua vain ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Jos yhteistä kahdenkeskistä aikaa on vain vähän, niin sitten on. Se, että oletko nyt kohtuuton vai et, kun haluaisit sen lapsivapaan viikonlopun, on ihan omassa päässäsi. Eihän tämä asia ole sen kummempi kuin jos miehelläsi olisi sellainen työ, että ette voisi tavata kuin vähän ja vaikeisiin aikoihin. Silloinkin sinun pitäisi itsesi päättää, haluatko olla tällaisessa suhteessa, sen sijaan miehen työaikoja et voisi päättää etkä vaatia muuttamaan.
Kiitos tästä kommentista. Hyviä pointteja paljon ja näitä samoja olen itsekin miettinyt. Lähinnä ehkä raivostuksissani kun tämän aloituksen tein olin sellaisissa syövereissä, että voinko vaatia ja pyytää mieheltä muutoksia asiaan vain olenko ihan kamalan itsekäs, jos lähden tällaisia vaatimaan. Ihan siitä näkökulmasta, että miten voin ottaa asian esiin ja onko esim oikeutta sekaantua tähän exän kuvioon.
Taidan nimenomaan nyt ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Miehen kanssa sovittiin asia ja hän lupasi järjestää aikaa lähiviikkojen aikana. Hän lupasi myös avata tuota exän kuviota minulle. Ja muutenkin on paljon asioita, joita haluan hänen kanssaan puhua. Mutta juuri koska tämä on "vain omassa päässäni", en oikein osaa ottaa tätä niinkään, että pitäisi ehdottomasti tämän takia erota, kuten minua tässä kehotetaan. Lapset kasvavat ja suhteen kehittyessä myös nämä tapaamiset helpottuvat, kun voidaan vapaammin liikkua lasten kanssa.
ap
Joo, tuu sitten kertomaan tänne, kun teillä on ollut se kahdenkeskinen viikonloppu. Mä epäilen vahvasti, että näin tulee tapahtumaan tän vuoden puolella.
Miksi pitää tulla kertomaan? Että saisit sanoa, että valehtelen? :D ihan sama, mitä minä tässä kerron kun olet päättänyt, että minä valehtelen ja että mies vedättää.
Ap
Et ole kohtuuton (huom en lukenut aivan koko ketjua koska samaa jankkausta se tuntu olevan, mutta jankataan nyt lisää:D!) vaatiessasi aikuisten aikaa. En ole oikein ikinä käsittänyt minkä ihmeen vuoksi nää exä-äidit on aina se murheenkryyni joka tuntee tulleensa vedätetyksi tai muuten on huonolla mielellä ja keksii vaikka minkälaisia temppuja "unohtelua" ja "äkillisiä menoja" joiden vuoks miehen on pakko joka tilanteessa lyödä ne lapset edelle; pahimmillaan exä suuttuu, jos on itse "unohtanut" sitä ja tätä, siis siihen malliin ettei mies saa tavata omia lapsiaan ollenkaan viikkokausiin. Miksi uudelle naiselle pitää olla oikeasti noin vihainen? Joku syy sillä on aina että erotaan, kuten on silläkin että löydetään joku uusi.
Mutta niin AP valitettavasti ny sellanen että jos mies menee eksän ehdoilla jatkuvasti ja elää miellyttääksen häntä, et sinä valitettavasti ole tarpeeksi tärkeä hänelle. Kuulostaa julmalta, mutta valitettavasti totuus ei aina ole miellyttävää.
Sen sun miehen kannattaa pitää kyl välit kunnossa koska sit ku sun miehesi on vanha nii sen lapset voi pitää sun miehestä huolta:)
Itse möin miesystin lapset aseman edessä kerjäävälle noita-akalle. Lapset forssalaisia, mutta sisäelimet hyvässä kunnossa. Kauppahinta puolitoista euroa viisisenttisinä, mummonmarkka, tupakantumppi (vihreä Smart), nöyhtäinen piraatti-rivatril ja housunnappi. Aiheutti suhteeseen närää, kun mies vaati itselleen osaa potista.
No on kyllä melko hämmästyttävää, että tässä olisi nyt monia, jotka ihmettelevät ja kommentoivat, kun kaikki viestit ovat pelkästään noita samanlaisia heikkoja "sinä puhuit ristiin tässä kohdassa" -yrityksiä. Jos tässä nyt on useampi kommentoija, miksei kukaan ota uutta näkökulmaa tai pysty osoittamaan teksteissäni mitään ristiriitoja. Heitetään vai joku muka-ristiriita ja kun selitän sen, kukaan ei enää kommentoikaan vaan etsitään uusi muka-ristiriita. Ainoa keksimäni selitys on, että tuossa on vain yksi kommentoija, joka ei oikein tajua tai sitten tässä on useampi kommentoija, jotka eivät oikein tajua ja jotka eivät ole edes vaivautuneet lukemaan kommenttejani, vaan uskovat tuota yhtä höyrypäätä.
ap