Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?
01.03.2019 |
Olen seurustellut vuoden miesystäväni kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja mies tekee paljon töitä epäsäännöllisinä työaikoina. Hänellä on myös lapsia edellisestä parisuhteestaan. Tämän vuoden aikana olemme olleet yhden viikonlopun yhdessä niin, että hänellä ei ole ollut töitä eikä lapsia luonaan. Tämä tapahtui viime kesänä. Muuten näemme yksittäisiä arki-iltoja ilman lapsia 2 kertaa kuukaudessa. Muuten lapset ovat lähes joka viikonloppu miehen luona. Nyt oli sovittu, että tämän viikonlopun olemme yhdessä minun luonani. Miehen exä oli kuitenkin "unohtanut", että lapsien piti olla tämä viikonloppu hänen luonaan. No, minun logiikallani asia menisi niin, että ex peruisi menonsa, koska hän on unohtanut ja mokannut, mutta ei onnistu. Olenko ihan hirviö, kun nostan tästä mekkalan? En haluaisi olla sellainen tyttöystävä, joka kieltää miestä näkemästä lapsiaan, mutta minusta tämä on liikaa. Vuoden aikana yksi ainoa kokonaan lapsivapaa viikonloppu perutaan yhtäkkiä vain unohduksen takia. Tuntuu, että minulla ei edes ole miesystävää, koska en näe häntä koskaan. Hän ei ole nähnyt esimerkiksi ystäviäni koskaan emmekä ole olleet koskaan elokuvissa, tapahtumissa tms, koska lapset ovat aina hänellä viikonloppuisin. Mitä voin tehdä? En oikein voi mennä hänen exällekään marisemaan. Suututtaa vain tosi paljon. Ja minulla on itsellänikin lapsia, joten ymmärrän kyllä tilannetta aika pitkälle. Mutta liika on liikaa.
No, tämä oli tällainen purkaus. Vertaistukea, neuvoja tai haukkuja otetaan vastaan, kiitos.
Kommentit (371)
Reaalimaailmassa asiat eivät ole menneet, eivät mene, eikä tule menemään aina niin kuin suunniteltu. Sait mitä tilasit, aika heikot lähtökohdat alunalkaen, että saisi olla kahdestaan. Minusta erikoista että kahdestaan oleilua haluava ottaa miehen joka, asuu kaukana, on epäsäännöllisiä työaikoja, jolla on lapsia ja vielä se ihana ex ja sen metkut. Mitä kuvittelit tapahtuvan?? On se rakkaus ihmeelinen voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vika on exän ja hänen pitäisi perua suunnitelmansa. Mutta noin yleisesti metelin nostaminen asiasta tekee sinusta vähän pikkumaisen tai ainakin antaa sellaisen vaikutelma, että olet mustasukkainen miehen lapsista ja yrität estää tapaamiset. Toisin sanoen jos ex on tehnyt ns. tahallisen unohduksen, hän myös käyttää tätä meteliäsi sinun mustamaalaamiseesi miehen suvun kanssa.
Kyllä asiasta silti on keskusteltava vakavasti miehen kanssa. Ei niinkään juuri tästä pilalle menneestä viikonlopusta vaan siitä, että ex saa vapaasti pompotella, unohdella, tehdä vaikka minkälaisia virheitä ja mies pomppii ja mukautuu. Jos nyt yksi viikonloppu vuodessa on sellainen, jolloin mies ei näe lapsiaan, niin aika kohtuutonta on exältä perua omat suunnitelmansa.
Ehkä rakentavin keino tässä on keskustella asiasta miehen kanssa ja sen jälkeen sopia miehen kanssa, että sanoo exälle, että tästä lähtien kuukaudessa on vähintään yksi viikonloppu, jolloin lapset eivät tule hänelle, ellei hän erikseen niin toivo. Ehkä tässä vaiheessa olis myös syytä tutustua niihin miehen lapsiin ja alkaa elämään enemmän niin kuin parisuhteessa oleva eikä salasuhteessa oleva. Miksi ette voi tavata jonakin lapsiviikonloppunakin niin, että puuhaatte kaikki yhdessä jotain? Ei se tarkoita, että sinun on oltava piika ja lastenhoitaja vaan vaikka menette kaikki yhdessä elokuviin/uimahalliin, vietätte pizzailtaa tai pelaatte lautapelejä jne. Näin siis lasten paikalla olo exän kiusanteon välineenä ei olisi katastrofi. Ehkä mies voisi saada lapsia vaikka omille vanhemmilleenkin silloin tällöin? Kannattaisi alkaa miettiä vaihtoehtoja. Et kuitenkaan seurustele lapsettoman miehen kanssa, joten on turha yrittää teeskennellä, että voitte loputtomiin jatkaa tällaisia kahdenkeskisiä tapaamisia ilman perheellisen elämää
Tai sitten osasi on vain tyytyä olemaan se "salarakas", jota nähdään, kun muut velvollisuudet eivät tule tielle.
Siis näinhän olemme tehneetkin, että olen ollut miehen luona viikonloppuisin, kun lapsetkin siellä ovat. Mutta suhteen alkuvaiheessa tietenkään tämä ei onnistunut, kun lapsien kanssa piti edetä vähän rauhallisemmin. Koska minulla on omatkin lapset, tämä voi tapahtua vain joka toinen viikonloppu. Silloin lapset kuitenkin vaativat niin paljon huomiota, että mitään parisuhdeaikaa se ei todellakaan ole. Ja sitä kaipaisin enemmän. Enkä tarkoita, että elämän pitäisi olla kokonaan kahdenkeskistä aikaa, mutta kun kokonainen vuosi on mennyt ilman tällaista yhteistä aikaa ja tuntuu, että meillä ei koskaan ole ollut sellaista kunnollista aikaa edes tutustua. Esimerkiksi kun mainitsin sen, että mies ei ole tavannut minun ystäviäni. Haluaisin myös, että hän tapaisi minun vanhempani ja voisimme käydä kotiseudullani jne.
Miehellä ei ole oikein minkäänlaisia tukiverkkoja. Hänen vanhempansa asuvat niin kaukana, että heistä ei ole lastenhoitoapua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta tässä ongelmana on sinä itse. Olet liian kiltti, olet imenyt ihmeellisen syyllisyyden itseesi, että sinä olet se, jonka pitäisi joustaa. Tunnet syyllisyyttä siitä, että jos sinä jotain haluat, niin olet kohtuuton, itsekäs ja huono ihminen.
Kun pääset irti tuosta syyllisyydestä, joka on yksi läheisriiippuvuuden piirre, niin asiat nytkähtävät eteenpäin kuin itsestään. Muutoksen pitää alkaa sinusta: sinä tajuat, että sinulla saa olla tarpeita, sinä saat tahtoa. Ja se kaikki on oikein.
Tästä asetelmasta kerro miehelle sinun tahtosi. Joko mies muuttuu, tai jos ei muutu, olet väärällä laiturilla ja tämän junan ei edes kuulu pysähtyä sinun luonasi.
Eli käytännössä erolla uhkaaminen on nyt ainoa ratkaisu. Olen tästä asiasta marissut ennemminkin ja mies on luvannut järjestää asiansa. Ei ole auttanut, kun aina tulee jotain. Onko nyt tosiaan ainoa mahdollisuus erota?
ap
Tai sitten miehen pitää muuttaa työaikansa erilaisiksi. Niin että kerkeätte nähdä.
Tai sitten miehellä on monta naista kierroksessa ja selittelee toisten tapaamisia mukatöillä Ja mukalapsetmulla tilanteilla.
Paljon myös riippuu siitä miten mies asennoituu tuollaiseen yllättävään suunnitelman muutokseen. Jos toteaa että näin kävi ja se siitä kertoo se minusta siitä ettei hän ole oikeasti edes isomman halunnut sitä kahdenkeskistä viikonloppua. Jos mies pahoitteli ja yritti etsiä ratkaisuja voisiko lapset mennä isovanhemmille edes osaksi aikaa viikonloppua jne niin silloin uskoisin että häntä kiinnostaa itseäänkin tuo kahden keskinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta odotit mieheltä jolla on lapsia? Tuollaista se tulee aina olemaan. Lapset menee edelle.
Minulla on itsellänikin lapsia. He ovat joka toinen viikonloppu isällään ja joka toinen viikonloppu minulla. Ehkä olin tyhmä, kun oletin, että tällainen on ihan normaali kuvio, että joskus muillakin eronneilla on vapaita viikonloppuja, kuten minulla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäiset lapset? Siis jos lapset alle kouluikäisiä niin tuotahan jatkuu vielä vaikka kuinka kauan. Jos taas lapset siinä 10v tienoilla niin pianhan heistä huolehtiminen jo vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta tässä ongelmana on sinä itse. Olet liian kiltti, olet imenyt ihmeellisen syyllisyyden itseesi, että sinä olet se, jonka pitäisi joustaa. Tunnet syyllisyyttä siitä, että jos sinä jotain haluat, niin olet kohtuuton, itsekäs ja huono ihminen.
Kun pääset irti tuosta syyllisyydestä, joka on yksi läheisriiippuvuuden piirre, niin asiat nytkähtävät eteenpäin kuin itsestään. Muutoksen pitää alkaa sinusta: sinä tajuat, että sinulla saa olla tarpeita, sinä saat tahtoa. Ja se kaikki on oikein.
Tästä asetelmasta kerro miehelle sinun tahtosi. Joko mies muuttuu, tai jos ei muutu, olet väärällä laiturilla ja tämän junan ei edes kuulu pysähtyä sinun luonasi.
Eli käytännössä erolla uhkaaminen on nyt ainoa ratkaisu. Olen tästä asiasta marissut ennemminkin ja mies on luvannut järjestää asiansa. Ei ole auttanut, kun aina tulee jotain. Onko nyt tosiaan ainoa mahdollisuus erota?
ap
Jos elämä ei ole miehen kanssa sellaista, mitä tahdot, eikä ole toivoa, että se muuttuu sellaiseksi - mitä sinä itse ajattelet, mitä vaihtoehtoja sinulla sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies muutenkin vähän "tossu". Eli ei pidä puoliaan työajoissa eikä lasten tapaamisten kanssa?
Vai haluaisiko mies vain olla mahdollisimman paljon lastensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäiset lapset? Siis jos lapset alle kouluikäisiä niin tuotahan jatkuu vielä vaikka kuinka kauan. Jos taas lapset siinä 10v tienoilla niin pianhan heistä huolehtiminen jo vähenee.
Juu, 10 -vuotiaat lapset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti kuin omasta kynästä, aivan samanlaisessa suhteessa olen tällä hetkellä ja mietin kuinka tämä yhtälö voi onnistua. Kummallakin lapsia, toisella vuorotyö ja sitova harrastus. Ja tietysti nämä kaikki asiat tulevat ennen parisuhdetta.. Ei taida olla toivoa?
Voit lopettaa seurustelun jos mies ei pysty järjestämään sinulle aikaa tarpeeksi. Hänen exänsä tai lasten tehtävä se ajan järjestäminen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, tämän vuoden aikana, tarkoittaa vuotta 2019. Riittää, vuoden aikana.
Ihmettelen mikä ihmeen kesä tähän yhtäkkiä pukkasi.
Olemme seurustelleet vuoden ja tämän vuoden (=seurustelun) aikana. Ihan normaali ilmaisu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voit lopettaa seurustelun jos mies ei pysty järjestämään sinulle aikaa tarpeeksi. Hänen exänsä tai lasten tehtävä se ajan järjestäminen ei ole.
Eikö tosiaan ole exän tehtävä hoitaa omia lapsiaan edes yhtenä viikonloppuna vuodessa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat miehellä vain viikonloppuisin, en valittaisi. Siinä jää vielä 5 muuta päivää, jolloin lapset ovat äidillään. Mies on omien lastensa kanssa alle kolmasosan ajasta, toiset ovat puolet tai vielä enemmän. Voi olla sinulle ikävämpi juttu, mutta kunnon miehelle, ja vanhemmalle lapset ovat etusijalla.
Itse en edes katselisi mitään lusmua, joka on lastensa kanssa mahdollisimman vähän.
vieras13 kirjoitti:
Lapset ovat miehellä vain viikonloppuisin, en valittaisi. Siinä jää vielä 5 muuta päivää, jolloin lapset ovat äidillään. Mies on omien lastensa kanssa alle kolmasosan ajasta, toiset ovat puolet tai vielä enemmän. Voi olla sinulle ikävämpi juttu, mutta kunnon miehelle, ja vanhemmalle lapset ovat etusijalla.
Itse en edes katselisi mitään lusmua, joka on lastensa kanssa mahdollisimman vähän.
Eli sinusta ei ole mitään ihmeellistä siinä, että vuoden ihan jokainen viikonloppu lapset ovat isällään eivätkä koskaan äidillään? Enkä mielestäni sanonut, että lapset olisivat aina viikolla äitinsä luona. Kyllä he ovat isällään myös viikolla.
ap
Ja vaikka ne lapset ovat etusijalla niin kait sillä kumppanillakin joku merkitys on? Ei se tee miehestä lusmua jos on yhden viikonlopun jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
vieras13 kirjoitti:
Lapset ovat miehellä vain viikonloppuisin, en valittaisi. Siinä jää vielä 5 muuta päivää, jolloin lapset ovat äidillään. Mies on omien lastensa kanssa alle kolmasosan ajasta, toiset ovat puolet tai vielä enemmän. Voi olla sinulle ikävämpi juttu, mutta kunnon miehelle, ja vanhemmalle lapset ovat etusijalla.
Itse en edes katselisi mitään lusmua, joka on lastensa kanssa mahdollisimman vähän.
Eli sinusta ei ole mitään ihmeellistä siinä, että vuoden ihan jokainen viikonloppu lapset ovat isällään eivätkä koskaan äidillään? Enkä mielestäni sanonut, että lapset olisivat aina viikolla äitinsä luona. Kyllä he ovat isällään myös viikolla.
ap
Ei. Toiset haluavat järjestää asiansa näin ja silloin se on näin. Et sanonut, annoit olettaa.
Meillä lapsi oli pitkään joka ikisen viikonlopun isällään, sillä hänellä ei töiden takia ollut viikolla aikaa. Ymmärrän järjestelyn oikein hyvin silloin, kun etävanhempi haluaa viettää omien lastensa kanssa aikaa mahdollisimman paljon.
Jos lapset ovat isällään myös viikolla, niin sehän on vain vielä positiivisempi asia.
Nyt en ihan oikeasti tiedä, mitä ajatella. Puhuin äsken miehen kanssa ja kysyin, eikö saa nyt sovittua exänsä kanssa. Hän sanoi, että exä on lähtenyt matkalle ja jättänyt lapset keskenään kotiin, joten miehellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea lapset luokseen. Nyt taitaa olla kaksi vaihtoehtoa eli mies joko valehtelee nyt tosi törkeästi tai sitten on oikeasti lastensuojeluilmoituksen paikka tästä exän toiminnasta. Mitäs nyt? Ja tämä ei ole provo, vaikka tässä on nyt kaikki ainekset sellaiseen.
ap
vieras13 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieras13 kirjoitti:
Lapset ovat miehellä vain viikonloppuisin, en valittaisi. Siinä jää vielä 5 muuta päivää, jolloin lapset ovat äidillään. Mies on omien lastensa kanssa alle kolmasosan ajasta, toiset ovat puolet tai vielä enemmän. Voi olla sinulle ikävämpi juttu, mutta kunnon miehelle, ja vanhemmalle lapset ovat etusijalla.
Itse en edes katselisi mitään lusmua, joka on lastensa kanssa mahdollisimman vähän.
Eli sinusta ei ole mitään ihmeellistä siinä, että vuoden ihan jokainen viikonloppu lapset ovat isällään eivätkä koskaan äidillään? Enkä mielestäni sanonut, että lapset olisivat aina viikolla äitinsä luona. Kyllä he ovat isällään myös viikolla.
ap
Ei. Toiset haluavat järjestää asiansa näin ja silloin se on näin. Et sanonut, annoit olettaa.
Meillä lapsi oli pitkään joka ikisen viikonlopun isällään, sillä hänellä ei töiden takia ollut viikolla aikaa. Ymmärrän järjestelyn oikein hyvin silloin, kun etävanhempi haluaa viettää omien lastensa kanssa aikaa mahdollisimman paljon.
Jos lapset ovat isällään myös viikolla, niin sehän on vain vielä positiivisempi asia.
Niin, tottakai toiset haluavat järjestää asiansa näin, esim tämä mieheni exä. Mutta kai siinä pitäisi kuulla sitä toistakin osapuolta eikä ole kyllä mitenkään kohtuuton toivomus, että olisi joskus se viikonloppu vapaata. Kun nyt ei puhuta joka toisesta viikonlopusta eikä edes kerran kuukaudessa vaan oikeasti yhdestä tai kahdesta viikonlopusta VUODESSA.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ap, minusta tässä ongelmana on sinä itse. Olet liian kiltti, olet imenyt ihmeellisen syyllisyyden itseesi, että sinä olet se, jonka pitäisi joustaa. Tunnet syyllisyyttä siitä, että jos sinä jotain haluat, niin olet kohtuuton, itsekäs ja huono ihminen.
Kun pääset irti tuosta syyllisyydestä, joka on yksi läheisriiippuvuuden piirre, niin asiat nytkähtävät eteenpäin kuin itsestään. Muutoksen pitää alkaa sinusta: sinä tajuat, että sinulla saa olla tarpeita, sinä saat tahtoa. Ja se kaikki on oikein.
Tästä asetelmasta kerro miehelle sinun tahtosi. Joko mies muuttuu, tai jos ei muutu, olet väärällä laiturilla ja tämän junan ei edes kuulu pysähtyä sinun luonasi.